Joskus kauan sitten ompelemani kani tahtoi kaverin. Ja sellaisen sitten väkersin:
Kani sai kaverikseen nallen, joka näyttää kyllä hiireltä ;)! Miten se voikin olla niin vaikeaa saada hahmoille oikeanlaiset kasvot!!!
En ole koskaan oikein tykännyt ommella mitään täytettävää. Mistä lie johtuu? Mutta ei tämän nallenkaan ompelu säväyttänyt, hyvä kun viitsin valmiiksi saakka sen tehdä... Toinen nalle odottelee kappaleina työpöydällä ja minun puolesta saa odotella vielä hyvän tovin! Ehkä sitten ensi vuonna...
Eilen illalla kyllästyin Russelineidin karvantiputukseen. Koirasta irtosi nyrkin kokoisia karvatuppaleita pitkin lattioita aina kun se itseään rapsutteli. Eli pakkasista huolimatta koira pääsi karvoistaan. Ei uskoisi, että noin pienestä koirasta irtoaa kauppakassillinen karvaa! Nyt sitten toppavaatteet pääsevät taas käyttöön, ulkona kun on taas -26 :(. Kylmä tulee noin ohuella karvalla ilman vaatteita.
Vapauden viimein koitettua Viivi säntäsi pöydän alle piiloon ja ilme kertoo kaiken: nyt riittää nyppimiset! Eihän enää...
-Vika-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti