Pinkkinaattorissa käynyt

Minulla ja Vikalla on aina tapana kierrellä kirpputoreja. Kumpikin tietää hyvin pitkälle mistä toinen tykkää ja osaa pitää silmällä toisellekin mieluisia löytöjä. Joskus meidän ostokset saattavat olla varsin kummallisia, ainakin siis muiden mielestä. Sellainen oli varmastikin ainakin tämä lamppu ja sen isosisko:



Tuollaisia lamppujahan oli joka kodissa muutama vuosikymmen sitten. Maalia ja höyheniä ja pinkkinaattori teki tehtävänsä :D

~Tikki~

Tuhkasta noussut. Blogikin.

Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt. Edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon. Hirmuisesti. Monella tapaa liikaa, mutta tässä sitä edelleen ollaan, uuden äärellä ja ihan ehjänäkin, ei ehjin nahoin, mutta kasaan kurottuna. Alle nelikymppisenä ei ajattele jäävänsä leskeksi, mutta niitäkin tarinoita on olemassa ja nyt se kohtalo osui minun kohdalleni. Sukuvika ilmeisesti, jäihän äitinikin leskeksi alle nelikymppisenä.

Ja mikäpäs muukaan se olisi vaikeina aikoina ollut sitä terapeuttisinta kuin käsityöt. Monen monta iltaa, päivää ja yötä vietin yksin ja välillä Vikan kanssa tehden käsitöitä. Niitä voisin jossain vaiheessa kyllä kuvailla tännekin. Vika oli muutenkin ensimmäisen vuoden kantava voima, pakastin täyttyi Vikan toimesta, minua kiikutettiin monenmoiseen mukana, pitäen kiinni elämässä ja uskossa siihen, että jonain päivänä jälleen on elämässä mieltä. Rankkoja aikoja, mutta päätös siitä, että vielä minä olen onnellinen on pitänyt ja sitä todellakin voin nyt sanoa olevani.

Nyt olen siirtynyt niin etelään kuin se Suomessa on mahdollista. Uusi ihana koti, uusi ihana kasvanut perhe ja olo, että energiaa on jälleen kirjoittaakin. Olen minä koko ajan kirjoittanut, mutta vain itseäni varten.

Onneksi tuo miehekkäämpi puoliskoni on antanut minulle vapaat kädet sisustuksen(kin) suhteen. Tavarat etsivät paikkaansa, mutta pikkuhiljaa alkaa minun kätteni jälki näkymään... Tässä muutama kuva katoksestamme, välitilasta autotallin (meidän tapauksessa mopotallin...) ja talon välistä.

~Tikki~

Vintilä kauniiseen käteen

Minulla on ikuisuusongelma. Kenkiä on joka paikassa, eikä hyvää ratkaisua niiden säilytykseen meinaa millään löytyä. Nyt joutui kokeiluun uusi versio.

Heinäseipäitä ja vintilä käteen:

Ja häkkyrä seinään kiinni ja osa kengistä sai uuden kodin:

Kengät ainakin sujahtivat reikiinsä oikein mukavasti (tein kahta eri kokoa noita reikiä). Katsotaan toimiiko systeemi. Ainakin lisätilaa tarvitaan joka tapauksessa :D

Tämän tyylisiä ovikylttejä oli joku tehnyt ja julkaissut kuvan Facebookin käsityöryhmässä. Valitettavasti en kuollaksenikaan muista kuka ja missä tarkalleen :( . Ajatus jäi itämään ja jonain sateisena päivänä nämä sitten väsäsin niistä samaisista heinäseipäistä: 

~Tikki~

Lääkekaapin tuunausta

Vikan kanssa kirpparilla kierressä tarttui mukaan tällainen lääkekaappi, millaisia ennen oli kaikkien kerrostaloasuntojen kylppäreissä:

Hintaa oli 2e. Mutta eihän tuollaista voi seinälle pistää :)

Joten siitä tuli tällainen:

Pinterestin ihmemaasta vanhoja sairaanhoitoon liittyviä kuvia ja lakkaa päälle. Lievästi oli muuten häiriintyneitä nuo vanhat lääkemainokset :D

Korujakin syntyy tasaiseen tahtiin. Lomaa on takana huikeat kaksi päivää (edessä 5vk+2 vk töitä+2vk lomaa lisää), ja säiden ollessa mitä on, on tullut vietettyä aikaa sisätiloissa.

Näitä mättökoruja on mukava tehdä. Ja lopputulos on sellainen minun näköinen. 

Hyvää juhannuspäivää kaikille!

~Tikki~

Kevätsiivousta

Vihdoinkin pääsin tekemään kevätsiivousta mökille, sain siivottua makuuhuoneen, olohuoneen ja toisen eteisistä. Loppuaika menikin sitten seuratessa sinitiaisten ja kirjosieppojen pesintäpuuhia. Myös pääskyset olivat jo paikalla kuria pitämässä. Pääskyset on minun ihan ehdottomia lemppareita, niiden touhuja ei väsy koskaan seuraamaan.

Mökin terassi meillä on tehty 100% kierrätysmateriaaleista:

Lattia on kuormalavoista, joiden väleihin on sirkkelöity ohuet rimat ja kaiteet on erään riviralon kattoremontista jäänyttä puutavaraa.

Mökin makkari on samoin kierrätystavaralla sisustettu, vanha umpimäntyinen kaappi sai maalia pintaansa, samoin vanha apteekkarin lipasto. Tuoli on maalattu ja istuinosaan vaihdettu kangas.

Mökki on 104v vanha ainakin, takakuistin portaista löytyi 1911 vuosiluku kaiverrettuna. Mökki on hirsirakenteinen, ikkunat on ihanat alkuperäiset, joka huoneessa erilaiset. Samoin sisäovet on joka-ainoa toisistaan poikkeavat. Lämmitys tapahtuu puulla. Ja jopa uuninluukut on aivan ihanat:

Etenkin nuo sydämet noissa ilmaraoissa! 

Huomenna olisi tarkoitus käydä siivoamassa vielä keittiön ja lasten makkarin. Siivouksen jälkeen onkin tarkoituksena kerätä kimpsut kasaan ja siirtyä maalle <3.

~Tikki~

Häkit ilman lintuja

Ja sormen päät verillähän sitä rautalankaa on tullut väännettyä...

Linnunhäkkejä on syntynyt pari kipaletta:

Tässä käytin yhden alumiinisen piirakkavuoan ja yhden hopeoidun kipposen katoksi. Muutoin ihan rautalankaa. 

Ja sitten tällainen pienempi häkki mustasta langasta. Siinä pohjana yksi hopeoitu lautanen.

Jostain pitäisi vielä linnut kehittää :)

~Tikki~sormet pikkuruisia viiltoja täynnä.

Peltilaatikon tuuninkia

Vikan kanssa on vietetty laiskaa vappua. Eilen sentään ryhdistyimme sen verran, että kävimme kirppari- ja rautakauppakierroksella. Meillä nuo shoppailukohteet vaihtelee hieman laajemmalla skaalalla kuin mitä naisista yleensä ajatellaan. Suosituimpia kauppoja on usein juuri nämä rautakaupat ja ihan yhtä ihanaa on shoppailla ihquja työkaluja ja rautalankoja kuin kenkiäkin :) .

Kirpparilta ostettiin paljon kaikkea rämisevää, eli peltiä ja metallia ja kaikkea muuta hyvin tarpeellista:

Kaarinan ykköstien kirppis osoittautui taas hyväksi paikaksi ja myös Mimmin kirppikseltä ja Kaarinan työttömien kirpparilta löytyi vaikka mitä. Lisäksi piti tietysti pyörähtää Muovitukussa :)

Tällainen peltirasia löytyi. Ja tällainen siitä tuli:

~Tikki~

Tilkkupussukka

Ihan ensimmäiseksi muistutan arvonnasta tuossa pari postausta aikaisemmin :)). Muistakaahan käydä osallistumassa!

Sitten asiaan. Minulla ei ollut sopivan kokoista pussukkaa vaatimattomalle meikkivarastolleni. Joo, uskoo ken haluaa ;). Mutta siinäpä oiva tekosyy päästä pöllyttämään kangaskaappia ja istahtaa ompelukoneen ääreen. Minulla oli selvä visio siitä, mitä halusin. Ja sellainen siitä tulikin:

Pussukka pysyy ryhdikkäänä vuorin ja päällisen väliin ommellun vanun ansiosta. Päällinen on ommeltu tilkuista tilkkukankaiden jämistä. Koko on sellainen, että tähän mahtuu kaikki tarpeellinen, mutta ei yhtään ylimääräistä.

Kirpparilta tuli taas tehtyä löytöjä. Tällä kertaa ostin punaisen purkkisarjan keittiöömme, joka on tätä nykyä punavalkoinen.

Seuraava projektini on tässä:

Kaatopaikkareissulta tarttui mukaan jonkun hylkäämä lasten pyörä. Meinasin käsitellä tätä rälläkällä niin, että maalipinta on täysin rikki. Jätän pyörän sitten talveksi lumeen makaamaan. Toivottavasti keväällä hangesta paljastuu hyvin ruostunut pyörä. Jatkotuunaus on vielä vähän epäselvä, mutta eiköhän tästä jotain hauskaa saada aikaiseksi :)

-Vika-

Tuunaisinko Ikeaa?

Jos sinulla on Ikeaa kotona, niin käypä vilkaisemassa loistavia tuunausvinkkejä täältä:  ikeahackers

Minulla taitaa mennä koko päivä tänään ensiavun parissa, joten lankakerät ihan turhaan minua tuolla kutsuvasti huutelevat ;). Hinku kerien ääreen olisi kova, minulla ei nimittäin ole yhtään työtä kesken!! Kaikki aloitetut, siis ihan kaikki, ovat valmiita ja pääteltyjä.

Mutta nyt reippaasti suihkun kautta keräilemään kamoja kasaan ja suunta kohti Varkautta ja innokkaita oppilaita.

-Vika-

Puukukkia

Ystävänpäivän kunniaksi maalasin puukukkia.

 

Nämä on kirppislöytö joltain Turun kirppikseltä. Maksoi 50 senttiä kappale. Alunperin nämä olivat sellaiset kuultomaalatut; hailakkaa valkoista ja vielä hailakampaa keltaista. Tylleröinen sanoi ostokseni nähtyään, että "miksi sinä NOI ostit, yäk...". Mutta vähän maalia saa ihmeitä aikaan, vai mitä? Minusta näistä tuli varsin nätit. En kyllä tiedä näille sijoituspaikkaa, mutta eiköhän jostain näillekin sopiva paikka löydy.

Puukukista tulee aina mieleen mieheni mummi, topakka savolainen nainen. Mummin poika, mieheni setä, ajatteli ilahduttaa äitiään puukukalla. Ne olivat silloin aivan uutuustuote ja sellaisen mies äidilleen osti. Mutta eipä arvannut mies, mitä meni tekemään. Mummo loukkaantui puukukasta aivan sydänjuuriaan myöten: "Martti osti minulle PUUkukan!" Ja arvatkaas, montako kertaa Martti sai ostoksestaan kuulla loukkaantuneiden mulkaisujen kera...

Tämän asian ydin aukesi minulle oikeastaan vasta kauppiasurani aikana, sillä silloin ymmärsin, että meidän nuorempien sukupolvien niin kovasti arvostama puu ei olekaan (välttämättä) vanhemmalle sukupolvelle minkään arvoinen. Yksi vanhempi rouva kertoikin minulle, että ennen tehtiin kaikki puusta, mitään muuta materiaalia kun ei kertakaikkiaan ollut saatavilla!

Hyvää ystävänpäivää kaikille puukukan kera!

-Vika-

Söpö lokerikko

Messutavaroista jäi yli tälläinen aikanaan kirpparilta ostettu puinen lokerikko.

 

Lokerikko on hankittu joltain Turun kirppikseltä kolmen euron hintaan ja se palveli hyvin tehtävässään messuilla helmilaatikkona. Nyt, kun messuelämä (ainakin näillä näkymin) on loppu, niin tämä jäi pyörimään ompeluhuoneen nurkkiin. Rumahan tuo on, eikä sille oikein mitään järkevää käyttöä ollut. Jossain (voi, kun muistaisin kenen!) blogissa oli vastaava rumilus tuunattu ihan uudenlaiseksi. Ja siitä se ajatus sitten lähti!

 

Valkoista Empiremaalia kolme kerrosta pintaan (taas olisin päässyt helpommalla, jos olisin pohjamaalannut!) , taustalevyyn liimasin kauniita papereita ja avot, siinä se on! Minusta tämä on oikein söpö. Tämä päätyy keittiön seinälle nukkekodin viereen ja hyllyille pääsee meidän elämää seuraamaan pienet chenillepintaiset eläinperheet.

-Vika-

Pussukoita

Ostin Kaarinasta kirpparilta kaksi litraa (kyllä vaan, 2 litraa ) vanhoja kankaita. Tämä ihanuus hurmasi minut kertaheitolla ja tänään raaskin käyttää siitä puolet ja muutin sen penaaliksi.

Toinen puolikas palasta odottaa inspiraatiota...
Ja sitten ommella hurautin kaksi kappaletta Hello Kitty-pussukoita.

Nämä pussukat lähtee postin mukana Kaarinaan Tikkiä ja kaveriaan ilahduttamaan .
-Vika-

Kädessä vaihteeksi rälläkkä

Varastosta löytyi kaunis krominen myymälähylly. Sille ei vain ole kertakaikkiaan mitään käyttöä. Aikani sitä katselin ja pyörittelin ja siitä se ajatus sitten lähti!
Eli tälläisiä hyllyelementtejä on kolme.

Oikeasti näiden väliin kuuluisi laittaa kromiset hyllytasot, mutta minä näin näissä mielessäni köynnöstelineet. Harmi vain, että meidän puutarhaan ei kertakaikkiaan sovi tälläiset siistit, kromin väriset telineet. Kyselin mieheltä, että mitenkäs tämä saataisiin ruosteeseen. Hankala juttu, kuulemma. Mutta minulle on turha sanoa, ettei onnistu. Eli nappasin rälläkän käteeni...

Rälläkällä kuorin telineistä kromaukset pois. Karsee homma. Kaksi jaksoin "kuoria" tänään, huomenna sitten vielä yksi.
Sitten laitoin telineet muovin päälle ja kastelin telineet ja sirottelin päälle tätä:

Johan on kumma, jos ei rupea ruostumaan!

Ja koko komeus pakettiin...

Muutaman tunnin päästä oli jo tapahtunut jotain

Tämä päätyi vielä suolaliemeen yön ajaksi. Huomenna nähdään, mikä on tulos!
Muuten päivä on kulunut kivisavotassa, siirrän meidän pihan kivipenkereen tontin reunaan aidaksi. Välillä meinaa usko loppua; onko tässä mitään järkeä?!  Mutta sisulla meinaan homman toteuttaa! Olen niin kyllästynyt kivien välistä puskeviin rikkaruohoihin, mikään suojakangas ei riitä, aina jostain kolosta nousee nokkosta tai jotain muuta yhtä mukavaa. Nyt istutan tilalle nurmikkoa ja kivikkokasveja, ehkäpä parin vuoden kuluttua tämänkin penkereen kanssa pääsee sitten helpommalla!

Tässä kuvassa olen siirtänyt jo suurimman osan alle sadan kilon painoisista kivistä pois. Vielähän tuossa työtä riittää......