keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Patalappuja Lululle

Voi, mikä päivä. Heräsin (?) kyllä jo ennen kahdeksaa, kun mies teki lähtöä töihin, mutta niin vain sänky veti puoleensa kahvikupposen juotuani. Jossain vaiheessa havahduin kiskomaan enemmän peittoa päälleni, kun tärisytti niin vietävästi... Puolen päivän jälkeen päätin kiskoa itseni sängystä ylös pelkän sisun (ja Buranan) voimin. Ja tämän jälkeen päivä onkin mennyt ärsyttävässä sumutilassa. Mitään en ole tehnyt, en edes ole ajatellut tekeväni mitään. Paitsi nämä patalaput!

Virkkasin helmilangasta kaksi patalappua Lululle. Pitäis tehdä vielä pari patakinnasta, viime viikolla kun lopultakin löysin rispaantumisen estoainetta (oli muuten harvinaisen hankala löytää!). Yritin tehdä patakintaita ilman tätä ihmeainetta, mutta se oli niin hankalaa, joten annoin koko homman olla. Mutta nyt pitää kokeilla uudestaan, jahka tämä sumuinen pää selkiää.
-Vika-

tiistai 28. joulukuuta 2010

Sikaillaan!

Minä, joka aina ylpeilen sillä, että minkään sortin virukset eivät uskalla lähestyä minua, menin hankkimaan sikapöpön itselleni. Ensimmäisenä meidän poppoosta, ensimmäisenä meidän työpaikalta ja varmaan ensimmäisenä koko pitäjästä! Kolme päivää olen kärvistellyt jäytävän lihas- ja nivelkivun kourissa, ärrrsyttävääää! Sänky on tuntunut varsin mukavalta paikalta, mutta tänään meinas jo pää räjähtää. Ei kivusta vaan kertakaikkisesta tylsyydestä. Mitään ei jaksa tehdä, mutta silti jotain pitäis tehdä, ettei kuole tylsyyteen. Huoh...
Muistinpa sitten, että onhan meillä olemassa tämä blogikin. Siis jospa sen päivittäisin, tai ainakin yrittäisin saada jotain tekstiä puuromaisista aivoistani ulos.
Syksy ja alkutalvi on pitkälti mennyt töiden ja koulun kanssa ahertaessa (niin-in, saan tässä sivussa uuden ammatin!). Paljon olen kyllä saanut käsinkin aikaiseksi, mm lähes kaikki joululahjat valmistuivat ihan omin kätösin! Viikonloppuisin ollaan tehty minimatkoja pitkin Suomea välillä asuntoauton kanssa, välillä ilman. Ihanaa elämä on ollut ja paljon uutta sisältöä on tullut arkipäivään.
Nukkekotikin on edistynyt. Vähän, mutta kuitenkin.
Viimeksi olen taistellut mattoprobleeman kanssa, siistiä mattoa kun en osaa tehdä, en sitten millään. Jostain blogista pongasin sitten langanliimaustekniikalla tehtyjä mattoja ja sitähän piti kokeilla:

Eli ensin vaan liimataan langanpätkiä kangaspalalle. Tässä pohjakankaana pellavaa ja lankan Nallea.

Sitten, kun liima on kuivunut, leikataan reunat tasaiseksi.

Ja siinäpä se. Helppoa ja jälkikin ihan kelvollinen...

Varsinaisesti olen keskittynyt keittiöön. Paljon siellä on vielä tehtävää, mutta alku on hyvä.

Kuvassa näkyy talon toinen asukki, Russelineiti, jolla ei vielä ole nimeä.
Uusi mattokin pääsi paikalleen keittiöön.

Tässä minun ihka ensimmäinen ostos nukkekotiin. Tämän ostin ennen kuin talosta oli tietoakaan. Oli (ja on edelleenkin) tämä niin kertakaikkisen ihana. Jollain tapaa näistä lautasista, siis niiden kuvituksesta, tulee mieleen lapsuus...

Tästä kuvasta näkyy seuraava tarve keittiöön; hedelmäkulho. Nyt omenat ja banaanit joutuvat rötköttämään pöydällä... Purkkien kansista yksi on näköjään lipsahtanut sivuun, melkein tipahtanut keittolevylle...

Russelneiti katselee valtavaa ruokakippoaan, tämänkin vois hankkia pienempänä versiona. Olis ehkä luonnollisemman näköinen.

Mökin sähköistys on tällä mallilla. Eli siinä riittää töitä!

Vanhapiika Lulu on pyörtynyt kylppärin sekamelskaan. Älä huoli, kyllä ne kalusteet täälläkin paikkansa löytää!

Makuuhuonekin on melkoisen sotkuinen, liekö juhlinnan jäljiltä vaatteet jääneet mytttyyn lattialle? Viinipullokin on unohtuntu lipaston päälle...
Eli hitaasti homma etenee, mutta en ajatellut ottaa tästä minkään sortin stressiä. Tämän pitää olla mukavaa! Eli teen minimaailmaa vain silloin, kun se tuntuu hyvältä.
Mutta nyt lähden haahuilemaan kohti Buranapurkkia, aih...
-Vika-

tiistai 30. marraskuuta 2010

Huivi Purosta

Voi tätä Novitan Puroa... Siis langassa on ihanat värit, mutta se laatu !!! Tai oikeammin sen laadun puute. Nukkaa, nukkaa ja nukkaa, tuntuu, että jo puikoilla on neuleeseen ehtinyt tulla nyppyjä. Mitään isotöisempää en kyllä viittis tästä tehdä, mutta käytänpä nyt nuo jo ostetut kerät helppoihin "telkkaritöihin", kuten tähän putkilhuiviin.

Tyllerö ei yhtään tykännyt koko neuleesta, sanoi vain, että on ihan "ööh". Suostui kuitenkin mannekiiniksi pitkän suostuttelun jälkeen...
Huivi on neulottu putkena (210s), 3o 3n joustinneuleena. Leveyttä huivilla on n 30cm. Lankaa kului tasan kolme kerää. Tämä on juuri sopiva kiskaistavaksi pään suojaksi, kun tallustelen töistä kotiin.
-Vika-

lauantai 14. elokuuta 2010

Turkoosi = kesä, eikö?

Yksi varhainen aamu kun olin ratsastamassa, meni pään yläpuolelta kurkia, jotka kiljuivat toisiaan kokoon. Jotenkin tuli sellainen fiilis, että syksy on tulossa. Mutta ei vielä, vielä on kesä!
Turkoosi on kesän väri, ja kesäfiiliksestä kynsin hampain pitämiseksi tein turkoosin korun:

Kuva ei ole kovinkaan onnistunut...
Takana jännittävä viikko, esikoisen eskarin aloitus sujui hienosti! Kolme parasta ystävää on jo ♥! Veeran toka luokka on myös lähtenyt hyvin käyntiin. Ekana koulupäivänä huvittuneena kuuntelin matkan päästä näitä tokaluokkalaisia neitejä, kun he juttelivat, että sieltä niitä tulee, pikkuisia ekaluokkalaisia !
Pitkästä aikaa olen ehtinyt käydä kirppareilla. Läysin paljon vaatteita Veeralle, Eemelille ei juuri kirppareilta vaatteita löydy, pojat ilmeisesti käyttävät vaatteet loppuun... Löysin myös hopeaa, yhden käärmeketjun isolla hopeisella riipuksella (1,5e ), ja toisen palloketjun kahdella affirmation-renkaalla, tämä maksoi huimat 0,50e! Oikein pahaa teki ostaa, myyjät ei varmasti olleet tietosia myyvänsä hopeaa. Samoilla myyjillä kun oli myös muovisia rihkamakoruja samoin, tai jopa korkeammin, hinnoin.
Nyt saunaan lämmittelemään, vaikka ilma on lämmin, +26 astetta, aurinkoa ei näy pilviverhon takaa. Minä olen Suomenmaassa varmasti ainoita, jotka nukkuu untuvapeiton alla tänä kesänä? Juuri eilen illalla miehelle juttelin, että talveksi pitää käydä ostaa toinen kaveriksi...
~Tikki

tiistai 10. elokuuta 2010

Lomat lusittuna

Pitkäkin loma päättyy aikanaan. Olen nyt totutellut parin viikon ajan taas arkiseen aherrukseen, ja todellakaan en saanut pehmeää laskeutumista, vaan totuus pläjähti kyllä kerralla tietoisuuteen ! Onneksi on työ, josta pitää, ja kukaan ei ole olkapään takana kurkkimassa työn tekoa , muuten ei tätä työtä kyllä jaksaisikaan!
Työt tunnetusti haittaavat harrastuksia, mutta johonkin energia silti työpäivän jälkeenkin riittää. Toisaalta korujen tekeminen on niin pään tyhjäävää toimintaa, että se on edellytys jaksamiselle arjessa.

Sain eräältä helmien kautta tapaamaltani tuttavalta lainaan Bead&Buttoneita, ja sieltä piti toteuttaa heti yksi koru. Ohjeet on tosin minulle sellaisia "voihan sen noinkin tehdä"- viitteitä, ohjeiden seuraaminen kun ei oikein sovi kärsimättömälle luonteelleni. Mielummin kiroan ja meuhkaan, puran ja teen uudelleen, kunhan saan itse keksiä, miten jokin tehdään. Tämä pätee kaikkeen elämässä. Ikean huonekalujen kohdalla tämä on usein huono tapa toimia... Tässä korussa siis pikkuruisia, koon 15 siemenhelmiä, 3mm fasettihiottuja punaisia tsekkiläisiä ja ihanainen filigreehelmi keskellä.

Tässä korussa kunniapaikalle pääsi Helmetin jouluisessa tonttukierroksessa HLSltä saamani ihana nappi.
Ja osaan minä edelleen tehdä koruja ilman siemenhelmiäkin!

Ruusukvartsia ja swaroja.
Minun pieni aloittaa huomenna eskarin. Niin vaikeaa ajatella, että minun nuorimmaiseni on jo eskari-ikäinen! Hän ei ole ollut päiväkodissa koskaan, mutta ei pikkumiestä juuri tunnu asia jännittävän, asia on todettu, ja se on sillä selvä. Toivottavasti pieni mies saa hyviä kavereita, ja pojan pälvikaljuun ei kiinnitettäisi negatiivista huomiota.
Reppuja pakkaileva ~Tikki

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Jäätelöä

Ilmat ovat hemmotelleet oikein olan takaa, ja nyt kun ulkona on vain +25 astetta, tuntuu, että meinaa oikein palella ! Pilviä on kerääntynyt tänään taivaalle, ja siksipä maltoinkin pysytellä sisätiloissa hetken.
Riipus on lasia, se on kehystetty siemenhelmillä, ja päällä filigraanilaatta. Ryppäät makeanveden helmistä ja lasihelmiä ja jätskikoru on valmis.
Riipus tarkemmin:

Lomaa on takana kuusi viikkoa, ja vielä yksi on edessä. Tämä on siinä mielessä erikoinen loma ollut, että mitään ihmeellistä toimintaa en ole onnistunut lomalle aikatauluttamaan. Joten minä olen lomaillut! Ja on kieltämättä tullut tarpeeseen.
Naftaliinista nostettu hevosharrastus on kesän ylivoimaisesti ihanin asia! Mikään ei rentouta paremmin, kuin metsässä köpöttely hevosen kanssa. Äärimmäisen ihanaa on myös hevosen kanssa touhuaminen muuten, rapsuttelu ja hoitaminen kiireettä, ja hevosta kuunnellen. Ja jostain syystä minulle suomenhevonen on se paras, niissä on sitä sisua ja viisautta, mitä hevosessa arvostan (kuten ihmisessäkin ).
Nyt jäätelön ostoon, kiire tulee jos aioin ehtiä ennen ukkosta!
~Tikki

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Maatuskameininkiä

Tämän puisen lätkän ostin joskus Presentosta, ja se toi mieleeni Neuvostoliiton aikaiset ruusuhuivit. Joten sinistä ja punaista:

Ei päädy omaan kaulaani, sinistä en itselläni siedä :)

Kuva on otettu uudella ihanalla kameralla, Canon EOS 40d on vihdoin hankittuna! Itse käytän ihan perusasetuksia, mies osaa hienouksiakin hyödyntää... Hullua, että joku jaksaa nähdä valtavan vaivan kuvan nappaamiseksi kun onnistuuhan se ihan tuosta vaan räpsimälläkin !
Kiireellistä on elämä lomasta huolimatta. Olen aloittanut pitkästä aikaa aktiivisen ratsastuksen, ja ihanat ilmat ovat pitäneet minut poissa tietokoneen äärestä. Uusin karvakamu on siis ihana suomenhevonen. Ihanaa oli monen vuoden jälkeen päästä katselemaan maisemia hevosen selästä, ja yllättävän tutulta hevosen liikkeet tuntuivat pitkästä tauosta huolimatta. No, onhan hevosten selässä tullut aikoinaan vietettyä suurin osa hereilläoloajasta vuosikymmenen ajan, joten jos ei se mennyt selkäytimeen niin ei mikään!
Nyt olen pian lähdössä vapaaehtois"keikalle", joten ei lomallakaan ole ihan sammaloitumaan päässyt .
Koruja on syntynyt, nyt voisin niitä tännekin lisäillä kun kuvaaminen on entistä helpompaa.
Nyt kuitenkin kukkien kasteluun, hellettä pitää!

~Tikki

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Betonia, villaa ja vihanneksia

Huaah... loma tältä erää ohi... tänään jo eka päivää töissä loman jälkeen. Onneksi minulla on vielä pieni lomanpätkä elokuussa odottamassa!  Loma kului varsin vauhdikkaissa tunnelmissa, työasiat eivät missään vaiheessa ehtineet mieltä vallata... mutta olishan tuota lomaa voinut olla vielä ainakin pari viikkoa ...
Jalkapalloa katsellessa valmistui tälläiset sukat:

Lankana Nalle.
Pihalla olen taas leikkinyt betonilla ja mm tälläinen raparperin lehti valmistui lintujen juoma-altaaksi:

Kesän ensimmäiset vihannekset omalta pihalta:

Nämä kaikki olen kasvattanut (täysin tuurilla ) itse siemenestä alkaen! Vähänkö olen ylpeä...

-Vika-

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Minä ja puoli miljoonaa muuta

Tämä kuva kertonee kaiken tarpeellisen tällä hetkellä... oi joi...


Katsokaa, kuinka Daniel ja Victoria vilkuttivat minulle ja Tikille !
Nyt ei ehdi muuta päivittämään, ensi viikolla lisää hääreissusta!
-Vika-

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Välipäivien viettoa

Nyt on juhlat juhlittu . Juhlimme usean päivän ajan kaksia pyöreitä synttäripäiviä. Hauskaa oli ja kaikki sujui vallan mainiosti ja juhlakalut tuntuivat tyytyväisiltä . Ehdin viettää pari päivää kotosalla ja sitten käännän Volkkarini nokan kohti Turkua ja Tukholmaa. Victoria odottaa meitä, Tikkiä ja minua, häihinsä! Ruotsin liput on askarreltu ja Heja Sverige-huudot treenattu, joten olemme valmiita matkaan! Raporttia häähumusta seuraa sitten joskun ensi viikolla, kun olen reissusta toipunut...
Välipäivät olen touhunnut kotona taas vähän kaikenlaista, päällimmäisenä tulee mieleen tämä:

Pari kertaa jouduin purkamaan jo lähes valmiin talon, kun ensin huomasin, että rappuset unohtui ja sitten tajusin laittaneeni yhden kerroksen lattian väärinpäin! Mutta nyt se on kasassa ja luultavasti kaikki on oikeinpäin ja oikeassa järjestyksessä...
Talossa asuu vanhapiika Lulu (kiitos Mags nimestä!) yksinään. Ehkä joskus seuraksi muuttaa kissa ja koira, mutta nämä ovat vielä mietinnässä. Lulu on romantikko ja rakastaa kaikkea kaunista ja pastellista. Hän harrastaa käsitöitä ja homingia.
Tässä on Lulun keittiö:

Ja tässä kylpyhuone. Olisin halunnut tästä jonkun muun värisen kuin sinisen, mutta jostain ihmeen syystä maalasin sen siniseksi . Ehkäpä sinne tulee pintaremontti jossain vaiheessa...

Tässä Lulun makuuhuone:

Tässä olohuone:

Ja yläkerran aula:

Ja ompeluhuone:

Ompeluhuone kaipaa kipeästi listoja, meni tapiseeraus vähän vinoon...
Talossa on kolmaskin kerros, joka aukeaa katon alta. Se on vielä kylmillään, tilat kun riittävät Lululle tällä hetkellä vallan hienosti! Ehkäpä joskus tulevaisuudessa sinnekin rakennetaan pari huonetta.
Kalusteiden hankinta ja rakentaminen alkaa ensi viikolla, sisustustilpehööriähän Lululla on jo varsin mittava määrä .

Kasvihuoneessa oli tapahtunut ihmeitä parin päivän aikana!

Kurkun taimet olivat venähtäneet pituutta valtavasti! Ja löytyipä sieltä tälläisiäkin:

Ja paljon tälläisiä ihan pikkuisia kurkun alkuja:

Tomaatitkin olivat lähteneet hurjaan kasvuun. Vielä viime viikolla nämä olivat sellaisia rääpäleitä, että ehdin jo ajatella, eteti näistä mitään koskaan tule, mutta niinpä vaan innostuivat kasvamaan!


Kippasin tänään myös viime viikolla tekemäni betoniruukun:

Ajattelin vielä vähän siistiä noita reunoja napsuttelemalla rosot pois. Näitä pitää tehdä lisää, isompia vain.
Betonipallotkin voivat hyvin, ovat jo ihan kuivia ja odottavat piimäpinnoitetta:

Nyt lähden pakkaamaan kamppeita kasaan kuninkaallisia häitä varten.
Heja Sverige!
-Vika-