Sikaillaan!

Minä, joka aina ylpeilen sillä, että minkään sortin virukset eivät uskalla lähestyä minua, menin hankkimaan sikapöpön itselleni. Ensimmäisenä meidän poppoosta, ensimmäisenä meidän työpaikalta ja varmaan ensimmäisenä koko pitäjästä! Kolme päivää olen kärvistellyt jäytävän lihas- ja nivelkivun kourissa, ärrrsyttävääää! Sänky on tuntunut varsin mukavalta paikalta, mutta tänään meinas jo pää räjähtää. Ei kivusta vaan kertakaikkisesta tylsyydestä. Mitään ei jaksa tehdä, mutta silti jotain pitäis tehdä, ettei kuole tylsyyteen. Huoh...
Muistinpa sitten, että onhan meillä olemassa tämä blogikin. Siis jospa sen päivittäisin, tai ainakin yrittäisin saada jotain tekstiä puuromaisista aivoistani ulos.
Syksy ja alkutalvi on pitkälti mennyt töiden ja koulun kanssa ahertaessa (niin-in, saan tässä sivussa uuden ammatin!). Paljon olen kyllä saanut käsinkin aikaiseksi, mm lähes kaikki joululahjat valmistuivat ihan omin kätösin! Viikonloppuisin ollaan tehty minimatkoja pitkin Suomea välillä asuntoauton kanssa, välillä ilman. Ihanaa elämä on ollut ja paljon uutta sisältöä on tullut arkipäivään.
Nukkekotikin on edistynyt. Vähän, mutta kuitenkin.
Viimeksi olen taistellut mattoprobleeman kanssa, siistiä mattoa kun en osaa tehdä, en sitten millään. Jostain blogista pongasin sitten langanliimaustekniikalla tehtyjä mattoja ja sitähän piti kokeilla:

Eli ensin vaan liimataan langanpätkiä kangaspalalle. Tässä pohjakankaana pellavaa ja lankan Nallea.

Sitten, kun liima on kuivunut, leikataan reunat tasaiseksi.

Ja siinäpä se. Helppoa ja jälkikin ihan kelvollinen...

Varsinaisesti olen keskittynyt keittiöön. Paljon siellä on vielä tehtävää, mutta alku on hyvä.

Kuvassa näkyy talon toinen asukki, Russelineiti, jolla ei vielä ole nimeä.
Uusi mattokin pääsi paikalleen keittiöön.

Tässä minun ihka ensimmäinen ostos nukkekotiin. Tämän ostin ennen kuin talosta oli tietoakaan. Oli (ja on edelleenkin) tämä niin kertakaikkisen ihana. Jollain tapaa näistä lautasista, siis niiden kuvituksesta, tulee mieleen lapsuus...

Tästä kuvasta näkyy seuraava tarve keittiöön; hedelmäkulho. Nyt omenat ja banaanit joutuvat rötköttämään pöydällä... Purkkien kansista yksi on näköjään lipsahtanut sivuun, melkein tipahtanut keittolevylle...

Russelneiti katselee valtavaa ruokakippoaan, tämänkin vois hankkia pienempänä versiona. Olis ehkä luonnollisemman näköinen.

Mökin sähköistys on tällä mallilla. Eli siinä riittää töitä!

Vanhapiika Lulu on pyörtynyt kylppärin sekamelskaan. Älä huoli, kyllä ne kalusteet täälläkin paikkansa löytää!

Makuuhuonekin on melkoisen sotkuinen, liekö juhlinnan jäljiltä vaatteet jääneet mytttyyn lattialle? Viinipullokin on unohtuntu lipaston päälle...
Eli hitaasti homma etenee, mutta en ajatellut ottaa tästä minkään sortin stressiä. Tämän pitää olla mukavaa! Eli teen minimaailmaa vain silloin, kun se tuntuu hyvältä.
Mutta nyt lähden haahuilemaan kohti Buranapurkkia, aih...
-Vika-