lauantai 30. toukokuuta 2009

Suvivirsi ja mäkäräiset

Koko viikko on mennyt toipuessa ulkomaan Silmänisku reissusta. Tänään oli ensimmäinen aamu, kun sain päänikin heräämään alle tunnissa! Miten voikin ihmisen ajatus kulkea niin hitaasti, kuin se minulla on kulkenut tämän viikon...?! Nyt tarvitsen vain paljon unta ja vielä vähän unta, kyllä se siitä taas elämä voittaa.
Tänään oli lasten kevätkirkko. Toisaalta kiva, kun lapsilla alkaa loma. Toisaalta siitä seuraa huoli siitä, miten pärjäävät päivät keskenään. Isojahan nuo minun lapset jo ovat, mutta silti. Ruokaakin saa taas varata kaappin ihan toisella tapaa kuin koulupäivinä Yllättynyt, sitä nimittäin uppoaa kahteen teinipoikaan uskomattomia määriä!
Eilen meillä oli töissä unohtumaton juhla, pitkäaikainen johtajamme jäi eläkkeelle ja sitä juhlistettiin koko päivä asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa. En ole koskaan ollut niin lämminhenkisessä tilaisuudessa, kuin eilinen juhla oli. Harvoin pääsee kokemaan mitään näin upeaa!
Koko päivän olen vain istuskellut pihalla, lukenut kirjaa, juonut kahvia, torkkunut välillä... melkoisen ihanaa! Ainut inhotus on nuo hemmetin mäkäräiset, jotka pureskelevat päänahkaa ja jalkoja, yök!
Huomenna ajattelin taas naapurien iloksi pyöritellä pari lankavyyhtiä pihalla ja koolata ne sitten myös ulkosalla. Näin toivottavasti pääsen vähemmällä hajuhaitalla Tukittu. Pakkohan ne vyyhdit on mikrossa käyttää, mutta ehkä se pahin haju tulee siinä värin levitysvaiheessa?
Muuten on käsityötkin olleet koko viikon "telakalla". Kun ajatus ei juokse, niin ei kyllä käsitöistäkään tule mitään. Ens viikolla sitten...
-Vika ja miljoona mäkäräistä Huuto-

tiistai 26. toukokuuta 2009

Caravan lag

Kärsin parhaillani valtaisasta Caravan lagista (caravan lag on kehittämäni termi caravaanaroiden saavutetusta väsymyksestä, vrt jet lag , lainaus Wikipedia: Jet lag eli aikaerorasitus liittyy pitkiin itä-länsisuunnassa tapahtuviin lentomatkoihin. Esimerkiksi Suomesta Yhdysvaltoihin matkustettaessa syvän unen osuus lisääntyy alkuyöstä, mutta toisaalta varhainen aamuherääminen on tavallista. Selvemmin jet lagin oireet tulevat esiin lennettäessä lännestä itään.[1] Tällöin päiväaikainen väsymys on tavallista ja myös yöuni häiriintyy. Jos kyseessä on vain yhden tai kahden vuorokauden matka, ei omia nukkumistottumuksia kannata muuttaa. On parempi vaikka valvoa tavallista enemmän. Eletään siis kotimaan kellon mukaan.) Eli tämä valtaisa siirtyminen itä-länsi suunnassa on vaatimassa veroaan, väsymys painaa ja jalat kaipaa suurempaa kilometrihuoltoa.
Matka oli kyllä varsin mielenkiintoinen. Lähtiessä meillä oli yli sata pakkaa kangasta, palatessa niitä oli viisi pakanloppua. Eli ahkeria olimme, ja kieltämättä järjettömät alennuksetkin tekivät tehtävänsä. Kyllä tilkkuilijat olivat sen verta mukavaa sakkia, että ansaitsivat edullisia ostoksia! Monta hauskaa keskustelua käytiin, niin ruotsiksi, englanniksi kuin suomeksikin. Ja osa keskusteluista käytiin rehellisellä töpselinokkasaksalla. Oikean käden keskisormen säteilevä rasitusvammani sai taas tulta alleen, ja nyt pakkojen vetämisestä rasittunut kätöseni muistuttaa lähinnä räpylää.
Sunnuntain matka hotellilta messupaikalle sujui kuin tanssi. Ajelin Göteborgissa kuin ikäni siellä ajanut, ja ehdimme jo ihailla maisemiakin. Osaston purku oli ihan kakun pala, me kun olimme myynet kaikki pois, ja tehtäväksi jäi lähinnä roskien keruu. Matka länsirannikolta itäiselle sujui yllättävän tuskattomasti, satamassa nukkuminen ei ehkä ole maailman rentouttavin tapa viettää öitä, mutta siitäkin selvisimme. Laivaan päästyämme kävimme syömässä (tärkein ensin), ja sitten kaikki painuimme peiton alle moneksi tunniksi. Käytävillä kulkijat varmaan ajattelivat kuorsausta kuunnellessaan joidenkin todella osaavan ottavan ilon irti risteilystä...
Mukanamme ollut mies kesti meitä yllättävän hyvin, luultavasti hän kävi aina välillä nurkan takana takomassa päätään seinään, mutta suurempia ruhjeita ei otsassa näkynyt, joten kovin suuria turhaumia emme lienee aiheuttaneet. Mies oli onneksi myös varustettu hyvällä huumorintajulla, tosikko olisi varmasti tilannut helikopterin noukkimaan itsensä turvaan jo menomatkalla laivan kannelta.
Tänään reippaana töihin, ja tarkoituksena olisi saada kotikin lopulta valmiiksi. Luulen kuitenkin, että tänään en edes yritä suuremmin saada mitään aikaiseksi.
~Tikki är trött, mycket trött (me saatiin muuten hotellissa lisänimeksemme James Bond...)

Täällä nukuimme, ja tähän mutkaan parkkeerasimme seitsenmetrisen kauppakassimme...

Caravanlag täälläkin

Aamulla kurvasimme miehen kanssa kotimme pihaan klo 3.45. Tästä mies jatkoi raukka vielä matkaa tunnin verran edelleen kohti pohjoista. Toivottavasti on selvinnyt ehjin nahoin kotiinsa...
Loppumatkasta jouduttiin pysähtelemään vähän väliä tien varteen, jotta saimme kiinni painuvat silmät pysymään edes joten kuten auki. Ei ollut hauskaa, ei. Maha kuplii vieläkin kaikesta Coca Colan ja kahvin litkimisestä!
Ehdin jo ajatella kymmenen kilometriä ennen kotipitäjääni, että taidettiin sittenkin selvitä ehjin nahoin ja autoin kotiin. Sitten se tapahtui. Hirvi. Vauhtia joku 90 km/ tunnissa, kyydissä 300 kiloa väriä (=miehen värit) nestemäisessä muodossa ym muuta roinaa 3000 kg painava auto täynnä. Ja jarrut pohjaan täysillä. Sen arvaa jokainen, mitä siitä seuraa. Hirvittävää ryskettä ja liikkuvaa massaa, joka vyöryy päälle Yllättynyt. Huh. Meitä onneksi suojasi korkeat penkit ja iso auto. Hirvikin jatkoi matkaansa sysipimeään metsään. Pakko oli hetkeksi pysähtyä ja tasoitella pulssia tien varressa. Auton vauriot saa oma mies katsoa huomenna, kun palailee itse reissusta... Loppumatka tultiin sitten vähän tarkkaavaisempana.
Töissä olin sitten varsin "virkeänä" kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen. Onneksi vauhtia riitti sielläkin, niin etten ehtinyt ajattelemaan lupsahtelevia silmiä ja takkuavaa ajatusten juoksua!
Nyt lähden nukkumaan, aah. Ja huomenna sitten toivottavasti reippaana ensin töihin ja sitten illalla autokaaoksen pariin Päättämätön.
-Vika-

maanantai 25. toukokuuta 2009

We are sailing...

Pikaiset kuulumiset laivan yläkannelta. Matka Göteborgista taittui yö kahteen mennessä, viimeinen tunti meni minun ajaessa ja Vikan pitäessä tulitikuilla minun silmäluomia auki. Puolisen tuntia hurruteltiin puhallin jääkylmällä, ja syväjäädytys tehosi niin hyvin, että vieläkin sormenpäät on tunnottomat. Yö nukuttiin sitten Tukholman satamassa, kokonaiset kolme tuntia saatiin nukuttuaKlink Klink (raha)
Aamulla hurautettiin möhkö sitten laivaan. Nyt alkaa Turun maisemat jo siintää horisontissa, ja minä pääsen suihkuun (viimeksi olen vaihtanut vaatteet noin 35 tuntia sitten), ja pääsen eroon hieman tahmeasta olosta. Vika jatkaa matkaa vielä Savon sydänmaille, perille saapumisaika arvioitu noin neljäksi. Ehtiipä Vika sitten suihkuun ennen töihin menoakin seitsemäksi. Että ei ole ihan helpossa tämä yrittäjän leipä!
Nyt ajavat meidät ulos,

~Tikki

lauantai 23. toukokuuta 2009

Kangasta, kangasta ja kangasta

Tänään möimme kangasta, kangasta ja taas kangasta. Satoja metrejä...
Huomenna meinasimme laittaa standille lapun, jossa lukee selkeällä suomen kielellä:"Kaikki kankaat viisi euroa metriltä". Joka tämän ymmärtää, niin tervetuloa vaan huippuedullisille ostoksille! Kyllä sen verran kotikenttäetua pitää suomalaisille tarjota, vai mitä?
Mies, joka on reissullamme mukana, asuu jossain ihme hostellissa, jonka emäntä lienee tavanomaista (ainakin suomalaisittain) tuttavallisempi. Ensimmäisenä iltana rouva oli ollut miestä vastassa suihkusta tullessa, kehoitti vain vetämään housut jalkaan ja lähtemään kanssaan ravintolaan syömään. Tämän karikon mies väisti meidän mukana olleiden naisten ansiosta Silmänisku. Eilen illalla mies katseli rouvan kanssa dokumentteja 50-luvulta, aiheena islantilainen kalastus ja pääosassa rouvan sukulaiset... että sellainen majapaikka!
Me naiset otamme kaiken ilon irti luksushotellistamme, aah! Eipä ole ennen tullut majoitututtua näin törkeän hienoon hotelliin. Eikä ainoatakaan ahdistelevaa ruotsalaista Silmänisku...
Huomenna aamusta starttaamme taas autohirviömme liikkeelle hotellimme edestä (ei sakkoja vieläkään!), ja suuntaamme kohti Olof Palme Platsia, Se onkin varmaan taas jo tarina sinänsä, ennen kuin auto on taas parkissa, mutta siitä sitten myöhemmin Yllättynyt.
Messupäivän jälkeen lähdemme sitten huristelemaan kohti Tukholmaa ja Suomen laivaa. Maanantaina illalla pitäsi jalkojen alla olla taas rakas Suomenmaa Hymy.
Mukava palata takaisin kotiin, vaikka reissu on näinkin "pieni".
Vi ses!
-Vika- ja Tikki, joka vetelee jo sikeitä, tylsimys.

perjantai 22. toukokuuta 2009

En helf meter

Luulenpa, että ensi yön unet koostuu seuraavista lauseista: "Ett hundra kronor? Svenska kronor?" ja " En helf meter"... Nämä kaksi lausetta sanottuna ruotsalaisella, islantilaisella, tanskalaisella ja mikä pahinta, Norjalaisella nuotilla.. Norjalaisten puheesta ei ihan oikeasti saa mitään selvää. Ja kun erehdyt kysymään: "Sorry?", niin norjalaisten ääni vain kovenee ja samaa mongerrusta  tulee suusta, ainut ero aikaisempaan, että ääni on kovemmalla, yes!
Saksalaiset, joita on tilkkupäivillä yllättävän paljon, eivät suostu puhumaan englantia ollenkaan. Ensimmäinen saksalainen, joka oli asiakkaanani, aiheutti minulle suurta hämminkiä. En kerta kaikkiaan tajunnut, mitä kieltä tämä ihminen puhui! Olikohan messuilla jokin ryhmä jostain Saksan omituiselta murrealueelta..? Tosi hauska myydä ihmiselle, jonka kanssa ei ole minkäänlaista yhteistä kieltä Päättämätön!
Harvoin olen yhtä totaalisen ihastunut kuullessani Suomen kaunista kieltä,  kuin tänään iltapäivästä ja illlasta! Miten helppoa onkaan neuvoa Rose Makerit, Puff Makerit ym kummalliset vekottimet suomeksi! Yritäppä kertoa Rose Makerin salaisuudet islantilaiselle rouvashenkilölle, joka puhuu vain islannin kieltä, mitä se sitten onkaan...
Automme on ainakin toistaiseksi saanut olla rauhassa omalla paikallaan pikkuisessa parkkiruudussa. Vähänkö meinasi jännittää, kun tulimme messuilta auton luo; onko sakkolappu, rengasraudat tai onko jopa koko auto hinattu jonnekin, josta se pitää lunastaa ulos euro/kruununipun kera? Toistaiseksi hullujen suomalaisten menopeli on saanut lappuliisojen armahduksen, toivotaan, että ymmärrystä riittää vielä pariksi päiväksi!
Nyt nautiskelemme muutaman oluen, nostamme ylen turvonneet ja särkevät jalkamme kohti kattoa ja katsomme telkkarista Bruce Willisin leffan. Tai sitten pistämme nukkumaan heti sen ensimmäisen oluen jälkeen Otsan rypistys. On meinaan "vähän" ryytynyt olo.
Huomenna jatkamme sitten virkeänä asiakkaiden palvelua sekamelskakielellä; ruotsia, englantia, saksaa ja suomea, kaikkea vain sujuvasti ja sopivasti sekaisin, niin hyvä siitä tulee!
-Vika ja Tikki från Södra Hamngatan i Göteborg-

torstai 21. toukokuuta 2009

Häslningarna från Sverige

Ei voi tylsäksi luonnehtia meidän päivää, ei sitten millään. Aamusella odottelimme laivasta pääsyä Pete Parkkosen keikkabussin perässä, ja siitä pääsimme suuntaamaan kohti Göteborgia. Matka meni loistavasti, varuksi oli mukana kaksi navigaattoria, jotka molemmat neuvoivat kristillisesti eri suuntiin. Vikan navigaattori meinasi joutua ulkoruokintaan, se kun kehtasi ammua (ihan oikein, ammua) joka kerta (siis tosi harvoin) kun erehdyin ajamaan ylinopeutta (siis tosi, tosi harvoin). Ammuu tuli vielä sillee vihaisesti ja arvostelevasti AMMMmuuu!!! Navigaattoreista huolimatta pääsimme perille Göteborgiin, jossa saimme lastimme purettua.
Väsyneinä lähdimme kohti hyvin ansaittua lepoa kello 17.00. Navigaattorit jäivät meistä jälkeen jo ensimmäisissä mutkissa, joten lähdimme suunnistamaan ihan perstuntumalla. Totesimme melko nopeasti, että seitsenmetrinen asuntoauto, ja suurkaupungin kapeat kujat eivät oikein sovi yhteen. Pari kertaa aiheutimme totaalisen liikennetukoksen, ja muutamaan kertaan ajoimme kävelykatua ja bussireittejä pitkin, ja saimme osaksemme suunnattoman ihailevia katseita Nauru. Yksi tukos aiheutui kapealla kujalla kun suuntasimme kohti parkkihallia, mutta ovella huomasimme, että sisään mahtuu vain reilut kaksi metrisillä autoilla. Näin olisi siis metri automme korkeudesta pitänyt saada eliminoitua vauhdin otolla. Jätimme tämän tänään väliin, katsomme asiaa uudelleen huomenna. Kurvailimme ympäri keskustaa kolme tuntia!!!!!! eikä elefanttimme mahtunut mihinkään parkkiin. Vika keskittyi nauramaan vedet silmistä valuen, ja minä keskityin väistelemään ratikoita, ja hitaimpia  Göteborgilaisia... Lopulta minä näin pikkuruisen raon, noin 7,5m, hotellimme edessä. Vika yritti kovasti vakuutella, että ei tätä pirssiä moiseen rakoon saa, ja senhän minä otin silkkana haasteena. Koko kävelykatu pysähtyi seuraamaan operaatiota kun minä taskuparkkeerasin seitsenmetrisen hirviömme mutkassa olevaan taskuparkkiin. Tarjosin moista mahdollisuutta ensin myös hotellimme portieerille, ja ikkunasta kurkattuaan hän totesi: No thanks, it's too HUGE for me!
Jos joku mies haluaa tehdä saman perästä, niin ilomielin tulen kyllä katsomaan Silmänisku. Auto on nyt parkissa.
Lähdimme sitten syömään, ja vähän ihmettelimme valtavia poliisikulkueita joka paikassa. Istahdimme kadunvarsi ravintolaan, ja kuuntelimme valtavaa mekkalaa torilta. Poliisit pukivat mellakkavarusteita ja kysäisimme sitten tarjoilijalta, että mistä oikein on kysymys. Paikallinen jalkapallojoukkue oli mennyt häviämään ottelunsa, ja fanit "pikkuisen" ottivat tästä itseensä. Ravintolan henkilökunta ruuvasi ikkunoita kiinni, ja kantoi ulkomainokset sisälle, me joimme tyytyväisenä olutta ja söimme hyvää ruokaa muiden metelöidessä ympärillä. Mietimme takaisin tullessa, että huutaisimme torilla isoon ääneen LOOSEEEEEERRRRRSSSSSSSSSSS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!, ja juoksisimme sitten nurkan taakse. Hillitsimme kuitenkin itsemme.
Hotelli on, voisi jopa sanoa, huippuluokkaa! Kyllä tämä karavaarauksen jossain kadunvarressa voittaa. Nyt siirrymme siis viinilasillisen pariin, ja huomenna jätämme auton parkkiruutuun, ja hyppäämme ratikkaan.
~Tikki ja Vika från Göteborg

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Hengissäolo-ilmoitus

On ollut hieman aktiviteettiä minun elämässä viimepäivät, joten en ole antanut kuulua itsestäni. Muutto on miltei valmis, ja laatikkopinoista on valikoituneet jo melko pitkälle ne laatikot, jotka ovat yhä purkamatta kun seuraava mielenhäiriö (lue muutto) iskee. Suuria katastrofeja ei ole tullut, vettäkin on liikutettu tuhansia litroja, kalojakin on roudattu satoja, eikä yksikään päässyt autuaammille uimavesille! Vika sätki ja kiljahteli akvaariontyhjennyshommissa, ei oikeen tykännyt meidän söpöistä banjomonneista ja plecoista. Leväbarbien raivoisa kamppailu haavin kanssa sai Vikan säälimään raukkoja. Vielä on kaksi pientä akvaariota muuttamatta, mutta ne menevät ihan helposti näiden isompien jälkeen.
Keittiö odottaa vielä verhoja, ikkunasta kun avautuu näkymät luonnonsuojelualueelle upeaan lehtometsään. Pakko on joka aamu pysähtyä kahvikupin kanssa katsomaan niitä tuhansia valkovuokkoja ja lintujen touhuja keittiön ikkunan ääreen.
Tänään on tosiaan lähtö laivalle, laukut on pakkaamatta, ja vielä pitäis yrittää miettiä mitä Vika tällä kertaa unohtaa ottaa mukaan. Vikalta oli tullut yöllä viesti, että hän oli varannut hotellihuoneen. Se siitä survivalreissusta Cool. Mutta miehille ei kerrota, antaa niiden luulla että niiden naiset selviää metsän reunassa ja ruoka lämmitetään nuotiolla ja pesut hoidetaan kylmässä metsälähteessä.Pitää muistaa palatessa hieroa päätä mättääseen, ja pistellä heiniä napinreikiin.
Maanantaina on Turussa Pihasoittotempaus, missä kerätään varoja vammaisten lasten hyväksi. Ympäri Turkua ja lähikuntia soittaa lukuisia bändejä musiikkia, ja lukuisat kerääjät ovat liikkeellä. Joten kaikki kukkaron nyörejä löysäämään, rahat menevät 100% lasten toimintaan, kaikki kerääjät ja soittajat toimivat vapaaehtoisesti.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Voi mua koditonta raukkaa Ruotsinmaalla

Automme on taas lastattu piripintaan. Suuntaamme auton nokan kohti Ruotsin maata ja Göteborgissa pidettäviä Pohjoismaisia Tilkkutyöpäiviä.  Matkassa mukana on minun lisäksi Tikki ja mies( Pusu) toisesta yrityksestä. Säästämme euroja ja vähennämme ajokilometrejä nenää kohti tälläisellä järjestelyllä. Mielenkiintoista. Laivalla meillä on yhteinen hytti. Miesparka. Vaan eiköhän me tästäkin hengissä selvitä, mies ja me.
Jonkinlaiseksi ongelmaksi muodostui yllättäen majapaikka. Olen tottunut Suomessa siihen, että tähän aikaan vuodesta on leirintäalueilla varsin tyhjää ja auton saa parkkiin ilman sen kummempia kommervenkkejä. Mutta Göteborgissa tilanne onkin ihan toinen. Autollemme ei löydy tyhjää ruutua miltään leirintäalueelta ainakaan sadan kilometrin säteeltä Otsan rypistys. Ei kerta kaikkiaan käynyt mielessäkään varata leirintäaluepaikkaa kuukausia aikaisemmin! Saapa nähdä, missä loppujen lopuksi yövymme... Toivottavasti ei tarvitse nukkua myyntipöydän alla ja käydä aamupesuilla messupaikan veskin lavuaarilla Itku.
Nii-in. Siis mielenkiintoinen reissu odotettavissa!
Myöhemmin asiasta lisää.
-Vika-

maanantai 18. toukokuuta 2009

Uudet kalusteet parvekkeelle

Myrsky hajoitti viime kesänä meidän puutarhapöydän lennättämällä koko komeuden varjoineen metsään. Nyt ollaan katseltu uusia kalusteita parvekkeelle ja pihalle. Olis ollut kyllä todella fiksua ostaa pihakalusteet syksyllä, viime kesän jälkeen hinnat olivat pohjalukemissa. Nyt samasta kalustosta saa maksaa kolminkertaisen hinnan Itku verrattuna viime syksyyn...
Hintoja päivitellessä sattui silmääni Niksi Pirkasta oiva säästökeino tähän tarpeeseen:
"Lojuuko sinulla tarpeettomana pieni sohva tai nojatuoli kotona? Siitä saa oivan keinun terassille. Kaksi koukkua vaan kattoparruihin ja sohva kettingillä siihen roikkumaan joka kulmasta. Erittäin hyvä ja halpa!"

perjantai 15. toukokuuta 2009

Tavaraa vai rojua?

Taas käännämme auton nokan kohti läntistä Suomea ja Tikin kaaosta Päättämätön... Huomenna aloitetaan järrrkyttävä tavaroiden kuskaaminen, Tikillä kun sitä maallista omaisuutta on "hieman" kertynyt (paraskin puhuja Viaton). Onneksi viime viikonloppuna saimme jonkin verran käytyä läpi kangas-, lanka-, nauha-, helmi-, villa-, kartonki-, leimasin-, kankaanpainoväri-, puikko-, jne jne-varastoja. Helmityöpöydän kohdalla Tikki meinasi ruveta arastelemaan, se vaatii kuulemma hieman keskittymistä ja aikaa, höh. Tikin kääntäessä selkänsä minä hujautin helmet pieniin rasioihin ja sitten kaikki isoon pahvilaatikkoon ja teipit päälle! Siellä ovat ja pysyvät pari viikkoa. Pientä mutinaa asiasta kyllä kuului, mutta sellaisista ei välitetä, kyllä nainen nyt kaksi viikkoa pärjää ilman helmien helinää!
Tikin miehen varastot ovat kyllä sitten ihan oma lukunsa, nitä ei kestä edes ajatella... auton osia, työkaluja, mopoja, muttereita, maaleja... mihin ihmeeseen miehet kaikkea tuota rojua tarvitsevat Silmänisku?
Non niin, nyt perhe autoon ja menoksi!
-Vika-

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Miten se on mahdollista?

Siis että samaan viikkoon saa mahtumaan niin paljon ohjelmaa? Tällä viikolla on remontin ja muuton lisäksi kahdet kevätjuhlat, tapaamista ja treffejä, kurssia jne jne... Oi kuinka ihanaa sitten on kun muutto ja muut hässäkät on ohi! Tämän jälkeen yksi Göteborgin reissu ei tunnu missään!
Tulin juuri Veeran eskarin kevätjuhlasta, Veera soitti viulua ja toimi näytelmän kertojana. Olipa ihania esityksiä, suloisia mukuloita pilvin pimein! Eemeli on ihan tulikuuma, odotettavissa siis flunssa tähän kaiken keskelle Itku. Eemeli on sellainen sissi, ettei aivan pienestä valita. Toivotaan että olis nopeaa lajia, ja häipyis yhtä nopeesti kun tulikin.
Huomenna minulla on virallinen muuttovapaa, katsotaan mitä yhden päivän aikana saa aikaiseksi. Ainakin käyn shoppailemassa vähän remonttitavaraa Viaton.
Käsitöiden tekeminen on unelma vaan, toivotaan että piakkoin pääsen toteuttamaan paria ideaa mitä on muutaman käsityöttömän päivän aikana tullut.

jantta, postia lähtee huomennaSilmänisku

~Tikki, hommat pukkaa päälle

Jättiego pienessä pakkauksessa

Voi tätä meidän Russelineitiä. Sen ego ei kertakaikkiaan mahdu tämän kokoiseen pakettiin. Koiralla on painoa himpun päälle neljä kiloa, mutta ego painaa ainakin sata kiloa Päättämätön...

Koiraneitimme vihollinen numero yksi on autot, ne kaikki pitäisi tappaa (siis autot). Koiraa ei voi pitää pihalla irti, koska heti, kun silmä välttää ja auto menee talomme ohi, on tämä koira syöksymässä taisteluun auton kanssa! Siis se painaa täysillä kohti autoa ja suoraan alle! Koiralla ei ole minkäänlaista suhteellisuuden tajua tässä asiassa (eikä kyllä paljon muussakaan). Se ihan oikeasti kuvittelee voittavansa auton. Yleensähän nämä kohtaamiset päättyvät onnellisesti;  koiran matka tyssää hihnan loppumiseen ja koira kuvittelee häätäneensä ja voittaneensa auton, kun se häipyi paikalta kauhean räksytyksen saattelemana.
Yhden kerran koira on jäänyt auton alle, silloin se pyörähti auton renkaasta ojan pohjalle... ja tuli sieltä ylös häntäänsä vimmatusti heiluttaen! Ja sitten suoraan suoraan seuraavaa autoa päin Yllättynyt.
En tiedä, onko toista yhtä "hullua" koirarotua/koiraa olemassa...
Tämä on vain niin harmittavaa, kun koiran ei voi antaa olla vapaana pihalla, aina se on kytkettävä narun päähän Itku. Koira olisi niin innokkaana mukana pihatouhuissa ja nauttisi vapaana touhuamisesta. Mutta kun ei tajua omaa parastaan! Höh.
Onko joku saanut opetettua koiralta tälläisen pois? Russelimme on jo 4-vuotias, joten ihan pennusta ei enää ole kyse (vaikka siltä näyttääkin)!
-Vika-

tiistai 12. toukokuuta 2009

Remonttipöpö leviää

Tikki tartutti meidän perheen lapsiin remonttipöpön.
Minä ja mies ei varmasti remontoida vapaaehtoisesti, ei siis pienintäkään remonttia. Saimme siitä lystistä ihan tarpeeksi kahdessa hometalossa asuessamme Otsan rypistys ja niitä kuntoon laittaessamme. Ei kiitos ikinä enää.
Tikin remontin otamme lähinnä seurustelun ja hauskanpidon kannalta. Porukalla kun kaikki on mukavampaa. Ja nyt tiedämme, milloin remontti päättyy, tämä ei ole sellainen loputon urakka, millaisia meidän remontit ovat aina olleet... Ja ennen kaikkea, se ei ole meidän remontti, onneksi!
Omassa kodissa ei ole käynyt mielessäkään remontin teko. Onneksi ei ole tarvinnutkaan.
Paitsi nyt. Tyttö repii huoneessaan tapettia. Tilalle pitäisi kuulemma saada safaritunnelmaa ja vihreää maalia. Keskimmäinen kyselee huoneen laajennuksen perään. Ja nuorison edustaja on jo purkanut puolet huoneestaan elokuvaseinän tieltä.
Saapa nähdä, kuinka pitkälle lapset touhuavat itsekseen, kaikki kun tietävät äiskän ja iskän remonttikammon, eivätkä helpolla tule pyytämään apua. Kyllähän jokainen tenava pian apua tarvitsee, saa mies ruveta sovittelemaan remonttihaalaria päälleen pitkästä aikaa. Minä taidan liueta paikalta Silmänisku. Hoidan osuuteni sitten verhojen, tyynyjen ja peittojen ompelussa. Maalisutia en käteen ota, yäk.
Hauska niksikin taas tarttui silmääni Kieli ulkona:
"Älä heitä vanhaa rullaverhoa pois. Vaihda kankaan tilalle päiväpeittosi ja ruuvaa rullaverho sängynpäätyyn kiinni. Päiväpeitto on kätevä vetäistä aamulla sängyn yli ja yöksi se kelautuu nätisti rullaan, eikä loju lattialla."
Just...
-Vika-

maanantai 11. toukokuuta 2009

5000 täynnä ja arvonta suoritettu

Tulin juuri kurkkaamaan, että jokos on tonnit paukkuneet, ja mittarissa olikin 5001 kävijää! Kiitos teille kaikille, hauskaa, että sepustuksemme hieman sekavasta elämästämme kiinnostavat sen verran, että jotkut jopa käyvät toistekin Yllättynyt!
Lupaamani arvonta on suoritettu, ja onnetar, tai oikeastaan tyttäreni koura suosi tänään Janttaa! Laitan sinulle vielä viestiä sähköpostiin niin saan yhteystietosi. Koru lähtee postiin kunhan sen löydän tuolta Vikan pakkaamista laatikoista.
Remontti hyvällä mallilla, enää eteinen ja keittiö laminoimatta ja listat laittamatta. Mies jäi vielä laminoimaan, itse toimin hovikuljettajana viulutunneilla ja ravinnonhaussa. Polvet huutaa hoosiannaa kaiken sen konttaamisen jäljiltä! Kyllä täytyy ihailla ammatikseen remontteja tekeviä... Kyllä tällainen papereita työkseen pyörittävä ja raskaimmillaan kahvikuppia nosteleva on ihmeissään moisesta fyysisestä hommasta.
Vaikka remontti on oikeasti aika pieni, voisin jo vaihteeksi tehdä jotain muutakin. Kärsivällisyys kun on minulla tunnetusti yhtä hyvä kuin 3 vuotiaalla lapsella vaatekaupassa Viaton. Alan jo pikkuhiljaa ymmärtää miksi vanhassa kansanviisaudessa sanotaan että: "Jokainen maalari on juoppo, mutta jokaisesta juoposta ei ole maalariksi...". Saatte itse miettiä kummasta meillä on kyse jollei remontti ala pian valmistua...
Minä tein tilauksen Tapion kauppaan, sieltä toisesta kun ei kuulemma kannata kärsimättömän naisihmisen tilata. Pitäähän se minunkin päästä koolailemaan! Tarkoitus on värjätä kirpparilta löytämäni virkatut liinat keittiön verhoja varten. Katsotaan kuin käy...

Nyt ruoan laittoon, kaksi erittäin nälkäistä mukulaa odottaa palvelua.
~Tikki polvet ruvella ja hermot riekaleina

Ai niin, krupaja ensi lauantaina

Olen unohtanut mainita, että ensi lauantaina on taas korupaja Paraisilla Kunnantuvalla. Tervetuloa uudet ja vanhat, ilmoittautukaa pian jos aiotte mukaan. Ei tarvitse osata mitään korujenteosta, eikä tarvitse omistaa edes helmiä, rohkeasti mukaan!
~Tikki

lauantai 9. toukokuuta 2009

Rentouttava tapa viettää viikonloppua

Pistä almanakkaan samalle viikonlopulle reissu 500km, kahden lapsen synttärit, remonttia, muuttoa ja shoppailua niin johan on rentoutunut olo aloittaa uutta työviikkoa! Tänään heräsimme aamulla aikaisin, suuntasimme kaatosateessa rautakauppaan laminaatin ja maalin hakuun, sieltä huristelimme uuden asunnon kautta juhlistamaan meidän muksujen synttärit sirkuskouluun ja sieltä ravintoa hakemaan ja pakkaamaan laatikoita.


Suuremmilta katastrofeilta ollaan vältytty, mitä nyt miehet unohtivat mitkä seinät tulevat milläkin värillä Nauru, minä sanoin Vikalle kun ajoimme uutta asuntoa kohti, että mistäs lyödään vetoa että seinässä on väärät maalit, ja Vika tähän että kyllä hänen miehensä nyt ainakin muistaa. Olinpahan oikeassa! (kuten aina Cool)
Sirkussynttärit oli hauskat, lapset temppuili hiki hatussa, ja vanhemmat saivat kotiin varmasti kohtalaisen väsynyttä jälkikasvua.

Miehet on vielä asentamassa laminaatteja, me Vikan kanssa olemme siirtyneet jo karkin syöntiin.
~Tikki ja Vika, jotka todella osaavat ottaa ilon irti viikonlopuista

Nyt meistä tulee rikkaita!

Me tehtiin Vikan kans maailman paras keksintö, joka me myydään ja tullaan rikkaiksi! Otetaan ISO imuri, paksu putki joka johdetaan suoraan pakettiautoon. Sillä sitten sohitaan (tarvii suojalasit ja muut Coolin näköiset suojavarusteet) jokaisessa huoneessa kerrallaan: WHOOOOOOM!!!! Ja muutto on miltei valmis. Ajo pakulla uuteen paikkaan, ja kytkin toiseen asentoon ja PUUUUUUUFFFFFFF, tavarat ulos pakusta. Hyvä idea. Suorastaan nerokas.
Vika ja Tikki, vuoden insinöörit

torstai 7. toukokuuta 2009

Ihan blogiystävä!

Kiitos Tii! Saimme tälläisen hatun päähämme sovitettavaksi Hymy.

Vaikka USA Suomen eilen rökittikin Itku, on silti tänään ollut mukava päivä. Aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa ja töissä jo melkein löydän joka paikkaan ja melkein tunnen kaikki ihmiset.
Huomenna käännän taas Ooppelini nokan kohti etelää jossa Tikki on taas pistänyt kaiken sekaisin Silmänisku. Siellä on kaksi huushollia kaaoksen vallassa, toisessa remontoidaan ja toisessa pakataan. Tämän kaiken seassa pyörii 5 lasta ja yksi Russeli. No, kun me pistämme tuulemaan, on sunnuntaina tilanne jo ihan toinen. Tai sitten ei...
-Vika-

Siivouspäivän niksi :)

Tänään pitäis vielä vähän siivota, mutta sitä ennen etsin siivousinspiraatiota Niksi Pirkan siivousnikseistä. Ja löytyihän sieltä jotain, mm. tälläinen:
"Mainio tapa tehdä pikasiivous on imuroinnin yhteydessä kosteat sukat! Kastele sukat, väännä kuivaksi ja laita jalkaan. Eikun imurilla roskat pois ja sukilla "pyyhit" enimmät liat pois! Toimii!!"
Jestas, kaikkea sitä keksitään Silmänisku!
-Vika, joka rupeaa nyt imuroimaan (ilman märkiä sukkia...)-

Kiire, kiire, kiire

Uskomatonta kuinka kiireiseksi ihminen itsensä saa kun oikein yrittää. Tänään olin töissä, kävin palaveeraamassa naapurikaupungissa, tulin töistä, vein Veeran soittotunnille, kävin pesee uuden kodin keittiön kaapit, kävin ruokaa, yritin saada lapset puhtaaksi, laitan lapset pesulle, pisulle ja nukkumaan ja yritän jossain vaiheessa itsekin nukkua. Huomenna meillä on töissä juhlallisuuksia Radisson Sassin Marina Palacessa, joka on aivan ihana paikka. Iltasella Vika huristaa perheineen pelastamaan minut osaltaan kaaokselta. Meillä on kaaos! Ja ylihuomenna on lasten yhteiset synttärikutsut... Luojan kiitos en ole saanut päähäni pitää niitä kotona, vaan kutsuin kaikki vaahtosammuttimet Turun sirkuskouluun sirkussynttäreille.
Voi sitä päivää kun minulla on aikaa vain istua ja tehdä jotain käsitöitä! Odotettavissa tämä on ehkä noin puolentoista kuukauden päästä...
Kävin hakemassa värikartat kun suunnittelin tulevan olkkarimme maalaamista. Yhdestä seinästä tulee ihanan mausteenpunainen, ja muut seinät saavat vaaleaa mokkaa pintaan. Lattioille tulee oikein tummaa laminaattia. Mies taas vähän nieleskeli, mutta älys olla sanomatta vastaan. Onneksi mieheni ei itsekään ole mikään hillityn tyylin edustaja, vaan miltei yhtä omituinen hiihtäjä kuin minäkin.
Mieheni aloitti tänään kaiken kiireen keskellä vapaaehtoisena avustajana nuorelle, toivottavasti kumpikin saa itselleen paljon positiivisia kokemuksia!
Muutossa hirvittää eniten varmasti noiden meidän "pikkuruisten" akvaarioidemme siirto. Suurimmassa kun on vajaat 600 litraa vettä sisällä, ja pienimmässäkin sata. Kaloja on satoja, ja isoimmat kooltaan 30cm. Mielenkiintoista! Luulen, että Vika unohti tämän pikkuseikan kun lupautui muuttoavuksi Cool Lienee paras tarkistaa vakuutukset ennen muuttoa... Suurimmassa altaassa on mun kamu, Mörkö II. Se on sellainen ruma pleko, kooltaan vajaat 30cm. Muilla kaloilla ei ole nimeä, mutta tämä on sen verta persoonallinen että nimen ansaitsee. Mörkö numero I kuoli vuosi sitten varmastikin vanhuuteen, oli jo valtava ja tuli meillekin jo aikuisena aikoinaan.
Toinen mielenkiintoinen operaatio on nuo miehen rakkaat: opel, opel, tunturi ja saab. Niiden siirtoa en edes jaksa ajatella, viimeksi kun muutimme hinasivat mies ja tämän veli niitä yöaikaan (mistähän syystä?!), ja hinausköysi katkesi juuri poliisilaitoksen kohdalla. Nämä meidän miesten autonkuljetukset on muutenkin luku sinänsä, viimeksi Vikan mies lähti mieheni kanssa auton hakuun Tapaninpäivän ratoksi pääkallokelillä Kuusamoon. Välillä loppui bensa keskellä ei mitään, ja samalla reissulla käytiin myös ojassa, minun rakas Saappi ja traileri auto(nromui)neen. Ja kun kyseessä ei ollut edes mikään porche tms, vaan ruosteinen riisipussi! Nyt on kuulemma suunnitteilla nurmikkoon kiinniruostuneen Ladan nouto Kemijärveltä. Oi kun meidän naapurit varmaan rakastaa meitä, piha täynnä näitä tekniikan riemuvoittoja!

Olipa harvinaisen hellakoukusta kampiakseliin juttu jopa minulta, mutta sellainen on olokin...
~Tikki (joka tietoisesti ei maininnut sanallakaan jäkispeliä, asia on vielä ihan liian arka puhuttavaksi)

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Niksi sukkien neulojalle ;)

Taas on luettu Niksi Pirkkaa ja tälläinen älynväläys sieltä taas löytyi:
"Sukkienkutojat! Onko sinulla tapana höyryttää neulomasi villasukat? Ei tarvitse: laita vain sukat painumaan sänkyysi petauspatjan alle ja jo pari yön päästä sukat ovat kivasti tasoittuneet!"
Yllättynyt Vika