tiistai 26. toukokuuta 2009

Caravanlag täälläkin

Aamulla kurvasimme miehen kanssa kotimme pihaan klo 3.45. Tästä mies jatkoi raukka vielä matkaa tunnin verran edelleen kohti pohjoista. Toivottavasti on selvinnyt ehjin nahoin kotiinsa...
Loppumatkasta jouduttiin pysähtelemään vähän väliä tien varteen, jotta saimme kiinni painuvat silmät pysymään edes joten kuten auki. Ei ollut hauskaa, ei. Maha kuplii vieläkin kaikesta Coca Colan ja kahvin litkimisestä!
Ehdin jo ajatella kymmenen kilometriä ennen kotipitäjääni, että taidettiin sittenkin selvitä ehjin nahoin ja autoin kotiin. Sitten se tapahtui. Hirvi. Vauhtia joku 90 km/ tunnissa, kyydissä 300 kiloa väriä (=miehen värit) nestemäisessä muodossa ym muuta roinaa 3000 kg painava auto täynnä. Ja jarrut pohjaan täysillä. Sen arvaa jokainen, mitä siitä seuraa. Hirvittävää ryskettä ja liikkuvaa massaa, joka vyöryy päälle Yllättynyt. Huh. Meitä onneksi suojasi korkeat penkit ja iso auto. Hirvikin jatkoi matkaansa sysipimeään metsään. Pakko oli hetkeksi pysähtyä ja tasoitella pulssia tien varressa. Auton vauriot saa oma mies katsoa huomenna, kun palailee itse reissusta... Loppumatka tultiin sitten vähän tarkkaavaisempana.
Töissä olin sitten varsin "virkeänä" kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen. Onneksi vauhtia riitti sielläkin, niin etten ehtinyt ajattelemaan lupsahtelevia silmiä ja takkuavaa ajatusten juoksua!
Nyt lähden nukkumaan, aah. Ja huomenna sitten toivottavasti reippaana ensin töihin ja sitten illalla autokaaoksen pariin Päättämätön.
-Vika-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti