torstai 30. huhtikuuta 2009

Hirviö ja Pikku Myy

Koulussa on tänään Hassu-päivä ja silloin kouluun pukeudutaan hassusti ja jokainen vie mukanaan luokkaan kasan karkkia, sipsejä, limsaa... ja koko päivä touhutaan kaikkea normaalista poikkevaa ja hauskaa. Tätä päivää meillä odotetaan ja suunnitellaan koko vuosi. Huomenna, tai oikeastaan jo tänään, alkaa ensi vuoden asujen ja ohjelman suunnittelu Hymy.
Tälläisiä asuja ollaan koko viikko hankittu/ommeltu/rakennettu...

Poika halusi välttämättä olla tuollainen hirviö, mikään muu ei kelvannut. Yritin kyllä kääntää pojan päätä hauskempaan pukuun, mutta ei, ei onnistunut. No, omapahan on juhlansa... Tyttö ilmoitti viime vuonna Hassun-päivän jälkeen koulusta tullessaan, että ensi vuonna olen sitten Pikku Myy. Ja sellainen tylleröstä sitten tehtiin.
Meillä on pakkasta, joten vein lapset autolla kouluun, noissa asuissa kun saattaa tulla kylmä. Lasten koulussa on 400 oppilasta, vaikka pienessä maaseutupitäjässä asutaankin, ja voitte arvata, minkäläinen näky odotti koulun pihalla Silmänisku: neljäsataa lasta, samanverran eri värisiä peruukkeja, vappuhuiskia, ilmapalloja ja ennen kaikkea vähän hysteeristä hauskan pitoa... huh, täytyy nostaa opettajille hattua, kun jaksavat joka vuosi tämän päivän järjestää!
Hauskaa vappua kaikille!
-Vika-

Päivän niksi

Rakastan niksejä. Olen lukenut niitä niin kauan kuin vain muistan. Tänään tuli uusi Pirkka ja ahmin heti uudet niksit. Tässä paras:
"Kärsitkö sängyssä, kun kumppanisi nukahtaa, vaikka luulet, että keskustelette vielä päivän tapahtumista? Pitäkää nukkumaan mennessä käsissä naruja, joiden päässä on kaasuilmapallot. Nukahtaessa ilmapallo nousee kattoon, jolloin toinen tietää, että on turha enää jutella."
Jep. Sopii varsinkin näin vappuun Silmänisku.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Neulonnan perusjuttuja

Kirjakaupassa sattui silmääni neulonnan perustietokirja. Tälläistä pakettia olen kaivannut; yksissä kansissa kaikki neulonnan perusjutut: kaventamiset, kappaleiden yhteen liittämiset, pitsineuleet... Tähän asti olen nostanut kädet pystyyn aina, kun tulee kyse edellä mainituista hankaluuksista Itku. En ole viitsinyt tehdä, kun ei onnistu kuitenkaan. Uskaltaiskohan nyt kokeilla jotain pitsijuttua? Kirja vaikuttaa ainakin ensi silmäyksellä hyvin selkeältä ja ymmärrettävältä.

Pienen pätkän ehdin eilen illalla aloitella tylleröisen sukkaa koolaamastani langasta. Näistä sukista tulee kyllä oikein namuset, myös tuoksun (=hajun) perusteella...

Lanka vitivalkoinen SeiskaVeikka, koolattu kaikilla mahdollisilla karkkiväreillä täplikkääksi.
-Vika-

Voi hyvänen aika...

Mulla menis varmasti pääkin hukkaan jos se ei olis kaulassa kiinni, ja kaulassa kun on ne rakkaat korut niin niitä en sentään unohda pitää tallessa. Eli nyt olen hukannut kameran. Toissapäivänä sitä käytin, mutta nyt sitä ei ole missään. Laitoin jopa puhtaat vaatteet kaappiin kun ajattelin että se on niiden seassa. Muuten välttelen tehokkaasti pestyjen vaatteiden viikaamista kaappiin. Kamalaa hommaa. Joten tässä karsea kännyllä otettu kuva työkaverilleni menevästä turkoosikorusta.

Riipuksen voi ottaa pois jos on sellainen olo, että ei halua heiluvia osia katsella (esim kun laittaa silppuriin paperia).
                                                          ~~~~
Tuo Vikan tekemä koolaus vaikuttaa hauskalle. Pitäiskö kokeilla? Ehkä en nyt kuitenkaan tässä muuton keskellä ala läträämään, mutta jossain vaiheessa. Jenkeissä aikoinaan noita ihmeteltiin, siellä kaikki tavara tuntuu olevan tiivistettyä. Ja juuri yksi päivä töissä naureskeltiin idioottimaisille varoituksille. Muistelinkin erästä cookie(keksi)taikina pötköä, joka on myyntipakkauksessaan kuin koiranmakkara. Tästä pötköstä sitten leikataan siivuja jotka paistetaan. Tällaisissa paketeissa luki varoitus: kääre poistettava ennen paistamista. Just...Mutta kyllä minäkin yrittäjänä rapakon takana laittaisin kaikki mahdolliset varoitukset, sen verta ihmeellisistä asioista yritykset oikeuteen siellä joutuvat.
Huomenna on viralliset grillikauden avajaiset. Töistä ajattelin lähteä jo ajoissa, ja käydä kaupan kautta. Perjantaina on edessä tivolireissu. Harmillista kun kaikki mukaan tulevat ovat tällaisia fiksuja aikuisia, joten en saa ketään mukaan härveleihin. Tosin eipä taitaisi tämän suomalaisen tivolin laitteet tuntua missään Köpiksen Tivolin pyörityksen ja linkoamisen jälkeenKieli ulkona. Oi kun siellä oli hauskaa. Vieläkin varmaan varsin mittava varteni (165cm) on kutistunut puoleen (82,5cm) The Golden towerin megapudotuksen jäljiltä. Hei Vika, siellä ois joku uus hurja härveli, lähetkö kaveriksi?
Ja nyt kisastudion pystytykseen, Tsekit vaviskoon (niin vapisen minäkin...)!

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Eka koolaukseni

Ehkäpä tämän juuri ja juuri kehtaa esitellä Päättämätön. Ensimmäinen koolaukseni kuivui kerittäväksi. Tähän lankaan kokeilin karkkivärejä tyttöni toiveen mukaan. Melkoisen makeahan tästä tuli. Ja levoton. Tästä tulee sukat, suurempaa pintaa en edes uskalla ajatella näin tiplukkaasta langasta.


Itse koolaus on tosi helppoa. Siis periaatteessa. Sen kun ruiskuttelet värejä lankaan ja käytät mikrossa. Se on siinä. Yllätys minulle oli se, että väri jäi just siihen kohtaan, mihin sen kaadoit. Väri ei leviä eikä tartu. Yritin puristella väriä tarttumaan tasaisesti, mutta ei se tartu vieressä olevaan lankaan, outoa! Tämän ominaisuuden kanssa kun oppii pelaamaan, niin homma on hauskaa!
Ikävin ominaisuus näissä väreissä on haju, yäk Huuto. Koko huusholli haisee värjäysoperaation jälkeen teolliselle mansikalle ja kirsikalle, ei hyvä. Haju onneksi lähtee langasta melko hyvin huuhtelemalla, ei ihan kokonaan, mutta menettelee.
Lähdenpä pistämään tämän langan puikoille. Hauska nähdä, miten hurjaa pintaa syntyy...
-Vika-

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Mummoja ruutuina

Vihdoinkin alkaa olla kauan suunnittelemani isoäidinneliö-peitto valmiina.

Peitto pääseekin sitten uuteen kotiin, juuri saimme tiedon että saimme asunnon jota olemme kärkkyneet. Joten Vika, viikonlopuillesi tuli juuri aivan uusia ulottuvuuksia! Lasten huoneeseen haluaisin uudet verhot, hmm, pitääpä tutkailla Ompelutarvikkeen sivuja sillä silmällä. Haluaisin jotenkin ihan erilaiset verhot, tilkkutyönä tehdyt, tai muuten erilaiset? HMMMM, pitääpä miettiä... Onko Ooppeli jo kesälomilla, vai haluaako se osallistua vielä yhteen muuttoon?
Me olemme aika kovia järjestelemään elämiämme uuteen uskoon, minä ja Vika. Levottomuus lienee peruja niiltä saamelaisjuurilta, mitä suvustamme löytyy. Aikanaan vaan vaellettiin ruoan ja laidunmaiden perässä, me Vikan kanssa vaellamme ihan muuten vaan :)
Huomenna käyn vaihtamassa autoon uudet kesärenkaat. Kyllä olisi niillekin rahoille keksinyt mukavampaakin käyttöä, ajatella että monta monta sataa menee mustiin kumipyörylöihin, joilla ei ole minkäänlaista esteettista arvoa. Pöh sanon minä vaikka ns autoihmisiä olenkin.
Töissä edelleen hektistä, töitä pukkaa, ja menemisiä on kovasti. Ihan mukavaa että on, eipähän pääse tylsyys iskee. Huomiseksi pitäisi taas valmistella puolentunnin puheenvuoro, ja samalla väsätä uutta tutkimussuunnitelmaa jatko-opintoja varten. Joten eiköhän näillä aineksilla yksi vappuloma saada tarpeelliseksi! Vapuksi olen suunnitellut grillikauden avajaiset; hyvää ruokaa, Tivoli, jäkistä (ja olutta). Täällä on lupausten mukaan kesäiset kelit, ja kun Suomi tietty rökittää kaikki jääkiekossa, niin eiköhän siitä hyvä vappu tule. Lätkää valkolippis päässä, makkara toisessa, ja olut toisessa kädessä. Jos en ole jo maininnut, olen hysteerinen jäkisfani. Siis ihan oikeasti HYSTEERINEN. Mies on meinannut kieltää minulta jääkiekon katsomisen, otan sen kuulemma ihan liian tosissaan...
~Tikki siirtyy katsomaan leijonauutiset netistä

Koolaamaan

Tänään viimein sain melko kauan sitten tilaamani KoolAidit Päättämätön. Tilasin (tottakai...) heti kaikkia ko paikassa olleita värejä, kun en osannut päättää. Lankaa minulla on pari kerää luonnonvaaleaa puuvillaa ja kaksi kerää vitivalkoista SeiskaVeikkaa. Kun ilmakin on noin ihana, meinasin matkia PuikOtusta ja mennä pihalle tekemään oikein pitkää vyyhteä. Taas saavat naapurit puheen aihetta: nyt se hullu nainen pyörii lankakerän kanssa ympäri pihaa...
Esittelen sitten valmiin tuotoksen, jahka ehdin.

On näissä joissain muuten melkoinen "tuoksu", toivottavasti se lähtee huuhtelemalla. Minä kun en tuoksuista oikein piittais.
-Vika-

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Sukat nurkkaan, kevät on täällä!

Kevät saapui vihdoinkin myös tänne Savoon. Eilen oli jo 17 astetta lämmintä ja tänään varmaankin saman verran, aah...
Kaivoin vaatekomeron kätköistä mieheni inhoamat Crocksin varvastossut Silmänisku käyttöön.

Ostin kyseiset kengät viime kesänä Turusta ja siitä saakka kuljin ne jalassa pitkälle syksyyn (=talveen...) saakka. Tämä parempia kenkiä ei olekaan! Mies jo huomautti muutaman kerran, että eiköhän olis aika laittaa sukat ja oikeat kengät jalkaan Otsan rypistys.
Minulla on vain kaksi vaihtoehtoa jalkojen pukemisessa: villasukat tai ei sukkia ollenkaan. Vähän niin kuin muussakin elämässä, ei ole mitään kultaista keskitietä tai kohtuullisuutta. On vain joko tai. Kaikki tai ei mitään. Ja nyt alkoi sukaton kausi!
Tänään tein viimeisen (ehkä kuitenkin parempi olla vannomatta Päättämätön) työvuoroni entisessä työpaikassa terveyskeskuksessa. Uudet haasteet odottavat reilun viikon päässä, meinaa ruveta jo jänskättämään!
Tänään töiden jälkeen kävin tutkailemassa pihalla hangen alta paljastuvia kevään merkkejä. Lohdutonta näkymää myyrien jäljiltä:

Russelimme sai vainun näistä tuholaisista ja päätti kaivautua rappusten läpi myyrien pesään. Tällä kertaa saalista ei tullut sinnikkäistä yrityksistä huolimatta.

On hauska seurata, miten ihmiset "heräävät" kevään tullen, pihoilta kuuluu ääniä ja näkyy touhua kun ihmiset kuoriutuvat ulos talvipesistään. Meilläkin on kaivettu esille kesäjuttuja...
Vanhimman pojan mopo, jolla on kyllä ajeltu koko talvi, mutta nyt pääsee jo kouluunkin mopolla (matkaa 25km Yllättynyt)

Keskimmäisen aarre, mummopyörä. Tämän löysin Rovaniemeltä kirpparilta Hymy.

Ja nuorimpien tärkeimmät kesän pihajutut, maalit ja mailat. Maalin verkko on jo tuhannen riekaleina, mutta hyvinpä tuo vielä tuntuu kelpaavan. Saakohan näihin uusia verkkoja?

Ja tässä minun ja miehen tärkein kesäjuttu!

Ihana kesä ja auringonpaiste! Voi, kun tulis lämmin, tosi lämmin, kesä!
-Vika-

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Kevättä rinnassa (oikeastaan nenässä ja silmissä)

Tänään on ollut aivan upea ilma! Lämpöä oli 18 astetta, ja aurinko todella lämmitti. Kävin tänään töiden merkeissä Eurajoella Vuosaaren kartanossa, olipa upea paikka! Tosin minulle olisi nyt parasta pysyä ihan vaan sisällä, mielellään ovet ja ikkunat tiukasti kiinni. Allergiat nimittäin pukkaavat päälle ihan tosissaan. Silmiä kirvelee, nenää kutittaa ja hengitys on kulkenut viimeksi nenän kautta kuukausia sitten. Jos ensi vuodeksi menisi sitten siedätyshoitoihin...
Tänään on jo perjantai. Nyt täytyy sanoa, että onneksi. Oli kyllä varsin vauhdikas viikko, ja allergiat pahentaa väsymystä kovasti. Olen iltasella aina virkannut kuitenkin stressiponchoja työkavereille, puuvillaa on ihana kevättä kohti käsitellä.
Tässä kevätkoru. Muut kuulemma näkivät siinä kukkaan puhkeavaa luontoa, minä näin haapasiitepölypalleron, koivusiitepölypalleron, pajusiitepölypalleron jne jne...

Eli korun nimi on siitepölypallero-koru.
                                        ~~~~
Eemeli oli niin kade kun minä sain taas viime viikonloppuna messuilla ajella pakettiautolla. Eemeli taas eilen jutteli, että sitten kun hän on iso, hän ostaa pakettiauton. Olen kysynyt Eemeliltä, että mitä Eemeli sillä pakettiautolla sitten kuljettaa. Eemeli katsoi minua kuin vähäjärkistä ja sanoi: NO PAKETTEJA!!!
~Tikki tuhisee ja aivastelee

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Voi mikä viikon aloitus!

Minusta ei ole kuulunut mitään moneen päivään. Siihen on erittäin yksinkertainen syy, minä en ole juuri ollut kotona. Messuilta palasin maanantai aamulla junalla, mistä hyökkäsin suihkun kautta töihin. Töissä oli oikein mukavaa edustaa hieman ryytyneenä juhlallisuuksissa... Mutta tuulihattuja söin ainakin 15Viaton, edellisen kerran olinkin syönyt Vikan kanssa Rovaniemen Shellillä. Töiden jälkeen kotiin ja suihkuun ja nukkumaan. Tiistaina kasilta taas töihin, ja kotiin varttia vaille 9 illalla. Tänään töihin lähtö kello 7.15, ja juuri lösähdin koti nojatuoliin töiden jäljiltä. Tosin eilinen ja tämä ilta meni töissä varsin mukavissa merkeissä, vedin vertaistuki tapaamisissa korukurssin! Työhöni kuuluu siis yhtenä osana järjestää vammaistyötä tekeville ihmisille vertaistukitapaamisia, ja tällä kertaa jutustelimme korujen teon lomassa. Raumalla ihmiset olivat vauhdikkaimpia kurssilaisia mitä ikinä olen kursseilla nähnyt, jokainen taisi tehdä puolessatoista tunnissa kolme, jotkut jopa neljä, korua! Tehokasta väkeä. Turussakin kyllä oli varsin tehokkaita, kotiin tuli vain helmipussien rippeet!
Messut olivat varsin hauskat kuten Vika on jo kertonut. Tosin lauantai aamu meni karseassa fiiliksessä, mitä lie olivat sekoittaneet perjantai-illan ruokiin kun lauantaina oli niin karsea olo noustessa? Ruoassa täytyi vian olla kun muuten nautimme vain pullotettuja tuotteita joissa pöpöt ei elä...  No, harvinaista herkkua moinen, parempi nyt ettei kumpikaan saa uutta työpaikkaa lähivuosina, ei vanha enää kestä moista ruokamyrkytystä. Lappilaiset olivat liikkeellä, ja taas tarttui Kemijärvi oikein mukavasti kun oli äitikin meidän kanssa viettämässä messuviikonloppua. Kummalliset messut sinänsä, että mitään suurempaa kohellusta ei tapahtunut, hotelli pelitti ja ruoka oli hyvää, ja saatu palvelu ravintoloissa ja hotellissa oli oikein loistavaa! Mutta sellaisiahan ne kaikki lappilaiset ovatkin, varsin laadukkaita Cool Seuraavat messut onkin sitten oikein ulkomailla. Tosin minulla on tuonne Ruotsin maalle lyhyempi matka kuin oli Rovaniemelle. Ensi viikonloppu on minulla vapaa, oi mitä kaikkea teenkään sitten kun minulla on aikaa!
Nyt odottamaan muksuja palaavaksi Mummilasta, viisi päivää erossa on kyllä liikaa!

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Uusi muffinikirja ja uusi työpaikka

Muffineihin hurahtaneena hankin itselleni uuden Muffinit-kirjan, sen sellaisen, missä on vaaleanpuna-valkoinen polka dot-pilkkukansi.
Tänään sitten ajattelin kokeilla ohjeita. En tiedä, onko vika leipurissa, mutta ohjeet oli kyllä melko kummallisia muffineiksi. Ja määrät oli ilmoitettu grammoina, esim vehnäjauhoja 275g Päättämätön, höh. Haluan jauhojen ja sokerin määrän desilitroina, jotenkin tuo grammojen mittaaminen ei ainakaan minusta tunnu luontevalle.
Tälläisiä yhdestä satsista sitten tuli. Ihan hyvän näköisiä, mutta maku... ei hyvä Itku.Jotenkin "jankkeja", liian tiiviitä.

Uusi työnikin on nyt sitten ihan virallisesti ja lopullisesti minun! Esimieheni soitti tänään ja nyt on kaikki niin selvää, että uskallan jo kertoa, mistä on kysymys Nauru. Pääsin esimieheksi paikalliseen palvelutaloon. Saan yksivuorotyön, haasteita, vastuuta ja ennen kaikkea mielekkään työn, jippii!!! Aloitan uudessa paikassa heti vapun jälkeen. Melko jänskää.
-Vika-

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Melkein kuin lomalla

Rovaniemi on sitten taas tältä vuodelta messuiltu. Aamuyöstä kurvasin Ooppelillani kotipihaan pitkän, raskaan ajomatkan jälkeen.
Pohjoisessa oli melkein hirmumyrsky. Lapin alueradio varoitti vähän väliä autoilijoita kovista tuulenpuuskista. Rovaniemen ja Kemin välillä piti muutaman kerran hieraista silmiään, että minnekäs se tie oikein katosikaan, edessä näkyi vain valkoinen seinä ja samaan aikaan tuuli reutuutti pakua niin, että sain rystyset valkoisina puristaa rattia pysyäkseni tiellä. Ei radiossa turhaan varoiteltu... Jossain ennen Kemiä pakuni alta kuului kohtuullista kolinaa ja vilkaistessani peiliin, huomasin autosta irronneen jonkin mustan, jalkapallon kokoisen möykyn. Kun mitään epäilyttävää ei enää kuulunut, eikä tuntunut, jatkoin pokkana matkaa. Mikä lie ylimääräinen möykky Ooppelistani irtosi? Eipä kait tuo tarpeellinen ollut, kun ei vaikuttanut menoon sen kummemmin!
Rovaniemen messut olivat tällä kertaa siitä erikoiset, että meille jäi jopa vapaa-aikaa perjantai- ja lauantai-iltoina. Perjantaina kävimme juhlimassa oikein pitkän kaavan mukaan siskosten kesken. Lauantaina hotellin henkilökunta järkkäsi meille liput Hannu Frimanin loppuunmyytyyn stand up-komiikka esitykseen. Aiheena oli: "Mitä nainen haluaa?". Kuten odottaa saattoi, oli aihe varsin herkullinen... ja Friman oli keksinyt, mitä nainen haluaa! Siis ihan oikeasti, ihana oivallus tältä mieheltä. Mutta sitäpä en kerro, mitä se on. Käykää katsomassa, jos esitys sattuu kohdalle!
Lauantai-aamuna menimme messupaikalle tuntia ennen avautumista tekemään omat ostoksemme. Tällä kertaa mukaan tarttui Riiminkan osastolta pojille pääkallohuivit, tosi makeet! Itselle ostin läkkipeltikauppiaalta uusia pikkuleipämuotteja ja Heinikan osastolta yhtä sun toista, mm. ProMarkereita, Sarah Kay-leimasimia, akvarellivärit, ja paljon paljon muuta... Messuilta puuttivat tyystin lankakauppiaat, se jäi vähän harmittamaan. Toisaalta tämä puute säästi paljon rahaa Silmänisku.
Rovaniemelläkin kerkesimme shoppailemaan. Löysin pojalleni pitkään halutun mummopyörän suurelta kirpputorilta, Tuhat torilta. Hyvä kirppis, paljon tavaraa ja hinnat kohtuulliset! Ja meininki niin kuin pohjoisessa pitää ollakin, eli ei kiire minnekään... Anttilalta löysin myös pitkään etsittyä limen vihreää Rose Mohairia, nyt saan aloitetun huivin valmiiksi, yes!
Menomatkalla satuin ihan vahingossa Haukiputaalla Käsityökauppa Ilo:n pihaan. Piipahdin jututtamassa kauppiasta ja tarttuihan sieltäkin jotain mukaan, ostin valkoista puuvillalankaa tulevia värjäysprojekteja ajatellen.
Vaikka tänään on todellakin ollut tyrmäinen olo, niin kuitenkin reissusta jäi vähän lomareissufiilis. Reissu sisälsi niin paljon muutakin kuin työntekoa ja kaikkien tuttujen tapaaminen piristi mukavasti tätä kevään viimeistä messureissua.
Itse messut sujuivat loistavasti, ihmisiä oli todella paljon liikkeellä! Molemmat päivät saimme huiskia ihan tosissaan töitä, että ehdimme palvella kaikki asiakkaat. Näistä messuista jäi todella hyvä fiilis Hymy.
Ja tässä osastomme tällä kertaa. Täynnä taas kuin turusen pyssy! Kuva on lauantaiaamulta. Sunnuntaina aamulla pyöräytimme osaston taas ihan toisen näköiseksi Päättämätön...

-Vika-

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Laitetaan nyt sitten kaikki uusiksi!

Kun kaikki näyttää menevän nyt uusiksi, niin vaihdetaanpa samantien blogipohjakin. Vähän tämä on levoton, mutta olkoon nyt jonkin aikaa...
Yöllä heräilin vähän väliä ihmettelemään, että onko eilinen tottakaan. Jotenkin on niin epätodellinen olo. Kuukausi sitten ei ollut mitään tietoa tälläisestä mahdollisuudesta; että ottaisin täyspäiväisen, varsin vaativan työn. Nyt on koko tunteiden kirjo käytössä, välillä riemastuttaa, välillä pelottaa. Mieskin on varsin pöllähtänyt, en tainnut kovin selkeästi hänelle kertoa työnhakuprosessistani Silmänisku. No, kyllä mies pian tokenee. Se on jo niin tottunut minun äkkinäisiin elämän käänteisiin.
Eilisen illan virkkailin patalappuja. Muuhun en jaksanut keskittyä. Istuin sohvalla lankavuoren keskellä ja putkauttelin kasasta aina välillä valmiin patalappusen sohvapöydälle. Nyt on patalappuja!
Tämä ilta menee taas pakkaushommissa. Huomenna aamulla käännän Ooppelin keulan kohti pohjoista, Rovaniemeä. Vähän nyt on luksusta reissussa mukana, meinasin näet ajella huomenna suoraan Rovaniemelle ja nukkua yön sitten kaikessa rauhassa hotellissa. Perjantaina saan nukkua vähän pidempään, koska messupaikalle pääsee vasta puolen päivän aikaan purkamaan lastia. Jaksan sitten juhlia Tikin kanssa illalla. Toivottavasti toinenkin siskoni pääsee Suomeen ja Rovaniemelle mukaan juhlimaan. Vielä ei ole kuulunut tytöstä mitään, missähän päin maailmaa se on? Bangkokissa tilanne on onneksi rauhoittunut, siellä ei pitäisi enää ongelmia olla. Mutta onkohan tyttö siellä vai Hong Kongissa? Vai jossain muualla?
-Vika-

Rovaniemi, here I come!

No niin, auto on taas pakattu piripintaan. Huomenna aamulla yritän saada vielä matkalaukkuni ja rakkaan tyynyni johonkin koloseen mahtumaan.
Tikki odottaa malttamattomana hetkeä, jolloin selviää, mitä tällä kertaa unohdin pakata mukaan. Jyväskylän messureissulla unohdin taas muutaman tärkeän vaatekappaleen... Omituista tässä unohtelussa on se, että muistan kyllä ottaa kaiken muun mukaan, siis kaiken messuilla tarvittavan, mutta sitten jokin itselle tosi tärkeä juttu jää pois matkasta: meikit, alusvaatteet, hiustenlaittotarvikkeet... Tai oikeastaan, kun asiaa miettii tarkemmin, on minulta unohtunut yhtä jos toista messutavaraakin. Helsingissä unohdin mitan (yrittäkääpä myydä kangasta ilman mittaa!), Jyväskylässä unohdin kokonaisen messutelineen, Vaasassa pari laatikkoa myytävine tavaroineen... eli, tunnustan, olen varsinainen hömelö! Mutta kuten ystävämme Barbro sanoo, kyllä artesaani keinot keksii, vaikka jotain puuttuisikin. Ja aina olemme selvinneet ilman suurempia traumoja.
Rovaniemen messut ovat meille erilaiset siitä syystä, että siellä olemme melkein kotitantereella. Kemijärveläisiäkin messuilla näkee ihan mukavasti. Monesti käy niin, että asiakas on jotenkin hurjan tutun oloinen, mutta millään ei saa mieleen, kenestä on kyse. Ja yleensä tuo toinenkin katselee miettivän näköisenä minua. Jos jompi kumpi uskaltaa kysyä, että kukas sinä olet, on seurauksena yleensä ihania jälleennäkemisiä vuosien takaa. Se huono puoli tässä on, että kaikki vanhat koulukaverit ja tutut ovat vanhentuneet niin paljon! Miten ne voivatkin näyttää niin vanhoiltaSilmänisku! ...minä itse kun olen säilynyt niin nuorena!
Siskokin antoi kuulua itsestään, istuu parhaillaan junassa kohti pohjoista. Huomenna menemmekin sitten syömään illalla ja kuulen reissukuulumiset Kauko-Idästä. Enkä ole yhtään kateellinen!?!
-Vika, joka lähtee vielä tarkistamaan matkalaukkunsa-
ja Tikki ei yhtään virnistele siellä!

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Russeli ja minä, yhtä levottomia

Meidän Viivi-russelimme ei tykkää valokuvaamisesta. En ole kovin usein saanut koirasta sellaista kuvaa, missä näkyisi koko koira tai edes naama. Eipä tuo koira normaalistikaan juuri paikallaan ole, mutta kun kamera on esillä, alkaa sellainen vääntelehtiminen, ettei kuvan otosta tule kertakaikkiaan mitään. Tässäpä taas muutama yritys:


Voi hyvänen aika, miten on levoton olo. Nyt sais pari päivää mennä oikein nopsaan, niin pääsis taas reissuun... eikä ehtis jännittämään tulevaisuutta... lähipäivinä ratkeaa nimittäin suuria asioita. Apua. Tämä koiran kuvaaminenkin on jotain ihmeellistä sijaistoimintoa, kun ei pysty keskittymään oikeisiin töihin. Niitäkin kyllä olis. Mutta jos kävis vaikka lenkillä ensin, ehkäpä se jännitys häviää matkalle Päättämätön.
Torstaina lähden ajelemaan kohti pohjoista, Rovaniemeä. Rovaniemellä on käsityömessut Lappi-Areenalla. Nämä ovatkin sitten viimeiset kotimaan messut tälle keväälle. Toukokuussa käymme vielä Göteborgissa pohjoismaisilla tilkkutyöpäivillä ja sitten onkin messuissa taukoa aina syksyn Helsingin käsityömessuihin saakka. Mukava ajatus, että ei tarvitse sitten vähään aikaan pakkailla, ja etsiä tavaroita kaaoksesta...
Siskoni, se toinen, on parhaillaan Bangkokissa reppu selässä pyrkimässä lentokentälle. Äitimme kuuntelee uutisia ja on kohta hermoromahduksen partaalla. Vähän meinaa itseäkin hirvittää, kun sisko on siellä yksin. Voi kun saatais pian viestiä, että tyttö istuu Finnairin koneessa turvassa!
-Vika-

Minä sain sen!

Sain ihan "oikean" työpaikan! Hui, vapisuttaa!
Kerron myöhemmin lisää...
-Vika-

Työn orja

Tulin pikkuisen yli tunti sitten töistä. Ja menin aamulla vähän ennen kasia. Tämä on sitä joustavaa työaikaa Silmänisku. No, perjantaina pidänkin sitten vapaapäivän, tai kuka hullu nyt sanoo vapaapäiväksi junamatkaa Turusta Roihin, parin tunnin auton purkua, messuosaston pystytystä, hinnoittelua jne jne... Mutta leipätyöstä vapaata kuitenkin!
Koko päivän on myhäilyttänyt tuo Vikan uusi työpaikka. Uskon että se on kuin tehty Vikalle, ja Vika kuin tehty sille työlle. Minä tiesin, että Vika tulee valituksi, pöhköjähän ne olis olleet jos eivät olis parasta tehtävään ottaneet! Näin se vain elämä nakkelee, ja mukava että nakkelee, muuten olis kovin tylsää... Perjantaina sitten juhlitaan uutta työtä! Mutta lupaamme olla silti teräkunnossa aamulla Rovaniemellä Cool. Ihan pahaa tekee kuunnella Vikan suunnitelmia alennuksista, itselleni tulee olo, että pelastan kaikki ihanuudet omiin varastoihin ennen kuin annan myydä niin halvalla. Eli Rovaniemellä todella on hyviä tarjouksia tulossa! Jos se lyhyempi ja paksumpi myyjä ei siis meinaa irrottaa maksamastanne tuotteesta ja rupeaa kyynelehtimään, huutakaa Vikaa apuun, sillä on kovempi sydän tällaisissa tapauksissaSilmänisku.
Olen kerennyt töiden ohessa tekemään yhden korunkin, mutta kuvaamaan en ole ehtinyt, huomenissa sitten laitan kuvaa näytille. Ja isoäidinneliöproggiskin edistyy, kävin juuri ostaa 11 kerää mamboa kun halvalla sai Nolostunut...Nyt on muutenkin ollut lankahamsteri kausi, mikään ei tunnu riittävän.
Oma levottomuuteni on jo asettunut. Eli odotettavissa lienee muutamia seesteisiä päiviä. Suunnitteilla on riittävän monta muutosta tasaiseen arkeen, joten ehkä minä nyt vähän aikaa maltan taas olla järjestämättä suurempia myllerryksiä. On se vain hassua, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän etsii itseään. Tai sitten sitä vain uskaltaa kokeilla kaikenlaista?
Päivän mietelause ja kehoitus itselleni (ja vaikka Vikallekin): Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
~Tikki siirtyy suihkuun sulattamaan jumissa olevia hartioitaan

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Siivoushulluus

Eilen aamulla se iski. Siivouskohtaus.
Huoneeni on ollut jo kuukauden päivät täydessä kaaoksessa. Olen vain työntänyt tavaroita tyhjiin koloihin pois kulkureiteiltä ja nyt se sitten kostaantui Itku.
Kaksi päivää ja kuusi (kyllä, KUUSI!) jätesäkillistä myöhemmin voin taas tehdä huoneessani jotain. Itse asiassa huoneeseen tuli niin paljon tyhjää lattiatilaa, että ajattelin laittaa sinne maton. Mattoa olen tähän asti karsastanut, kun se kerää niin paljon pölyä ja eihän se edes olisi näkynyt tavaravuoren alta Nolostunut...
Huomenna pesen vielä ikkunat ja järjestelen ompelupöydän, niin sitten on kaikki tiptop. Ainakin vähän aikaa.
Toivoin, että löytäisin siivotessani kadonneen KnitPicksin sukkapuikkosetin, mutta eipä vaan löytynyt. Olen varmaan unohtanut sen jonnekin reissuillani, voi itku! Paljon muuta kadonnutta kyllä löytyi. Löytyi sellaisia tavaroita ja kirjoja, joita en edes muistanut omistavani. Pari ihanaa ompelukirjaa pääsee tänään iltalukemisiksi, toivottavasti ne eivät aiheuta yöllisiä ompelukohtauksia!
-Vika-