No niin, auto on taas pakattu piripintaan. Huomenna aamulla yritän saada vielä matkalaukkuni ja rakkaan tyynyni johonkin koloseen mahtumaan.
Tikki odottaa malttamattomana hetkeä, jolloin selviää, mitä tällä kertaa unohdin pakata mukaan. Jyväskylän messureissulla unohdin taas muutaman tärkeän vaatekappaleen... Omituista tässä unohtelussa on se, että muistan kyllä ottaa kaiken muun mukaan, siis kaiken messuilla tarvittavan, mutta sitten jokin itselle tosi tärkeä juttu jää pois matkasta: meikit, alusvaatteet, hiustenlaittotarvikkeet... Tai oikeastaan, kun asiaa miettii tarkemmin, on minulta unohtunut yhtä jos toista messutavaraakin. Helsingissä unohdin mitan (yrittäkääpä myydä kangasta ilman mittaa!), Jyväskylässä unohdin kokonaisen messutelineen, Vaasassa pari laatikkoa myytävine tavaroineen... eli, tunnustan, olen varsinainen hömelö! Mutta kuten ystävämme Barbro sanoo, kyllä artesaani keinot keksii, vaikka jotain puuttuisikin. Ja aina olemme selvinneet ilman suurempia traumoja.
Rovaniemen messut ovat meille erilaiset siitä syystä, että siellä olemme melkein kotitantereella. Kemijärveläisiäkin messuilla näkee ihan mukavasti. Monesti käy niin, että asiakas on jotenkin hurjan tutun oloinen, mutta millään ei saa mieleen, kenestä on kyse. Ja yleensä tuo toinenkin katselee miettivän näköisenä minua. Jos jompi kumpi uskaltaa kysyä, että kukas sinä olet, on seurauksena yleensä ihania jälleennäkemisiä vuosien takaa. Se huono puoli tässä on, että kaikki vanhat koulukaverit ja tutut ovat vanhentuneet niin paljon! Miten ne voivatkin näyttää niin vanhoilta
! ...minä itse kun olen säilynyt niin nuorena!
Siskokin antoi kuulua itsestään, istuu parhaillaan junassa kohti pohjoista. Huomenna menemmekin sitten syömään illalla ja kuulen reissukuulumiset Kauko-Idästä. Enkä ole yhtään kateellinen!?!
-Vika, joka lähtee vielä tarkistamaan matkalaukkunsa-
ja Tikki ei yhtään virnistele siellä!
Tikki odottaa malttamattomana hetkeä, jolloin selviää, mitä tällä kertaa unohdin pakata mukaan. Jyväskylän messureissulla unohdin taas muutaman tärkeän vaatekappaleen... Omituista tässä unohtelussa on se, että muistan kyllä ottaa kaiken muun mukaan, siis kaiken messuilla tarvittavan, mutta sitten jokin itselle tosi tärkeä juttu jää pois matkasta: meikit, alusvaatteet, hiustenlaittotarvikkeet... Tai oikeastaan, kun asiaa miettii tarkemmin, on minulta unohtunut yhtä jos toista messutavaraakin. Helsingissä unohdin mitan (yrittäkääpä myydä kangasta ilman mittaa!), Jyväskylässä unohdin kokonaisen messutelineen, Vaasassa pari laatikkoa myytävine tavaroineen... eli, tunnustan, olen varsinainen hömelö! Mutta kuten ystävämme Barbro sanoo, kyllä artesaani keinot keksii, vaikka jotain puuttuisikin. Ja aina olemme selvinneet ilman suurempia traumoja.
Rovaniemen messut ovat meille erilaiset siitä syystä, että siellä olemme melkein kotitantereella. Kemijärveläisiäkin messuilla näkee ihan mukavasti. Monesti käy niin, että asiakas on jotenkin hurjan tutun oloinen, mutta millään ei saa mieleen, kenestä on kyse. Ja yleensä tuo toinenkin katselee miettivän näköisenä minua. Jos jompi kumpi uskaltaa kysyä, että kukas sinä olet, on seurauksena yleensä ihania jälleennäkemisiä vuosien takaa. Se huono puoli tässä on, että kaikki vanhat koulukaverit ja tutut ovat vanhentuneet niin paljon! Miten ne voivatkin näyttää niin vanhoilta
! ...minä itse kun olen säilynyt niin nuorena!Siskokin antoi kuulua itsestään, istuu parhaillaan junassa kohti pohjoista. Huomenna menemmekin sitten syömään illalla ja kuulen reissukuulumiset Kauko-Idästä. Enkä ole yhtään kateellinen!?!
-Vika, joka lähtee vielä tarkistamaan matkalaukkunsa-
ja Tikki ei yhtään virnistele siellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti