Lapissa puhutaan vain asiaa, ja senkin vähän mielellään hoidetaan erilaisilla äännähdyksillä: y-hym, ö, ja hy (eli y-hym: olen aivan samaa mieltä tästä asiasta kanssasi, ö: Mitä saisi olla/Voinko auttaa/Hyvää päivää, tervetuloa jne, hy: nyt täytyy kyllä olla erimieltä kanssasi- tämä lienee yleisin lappilaisen lausahdus). Ravintolassa siis tilanne menee jotakuinkin näin: Astut ravintolaan sisään, tarjoilija tervehtii sinua: Ö! ja tuo ruokalistan. Palaa hetken kuluttua ja kysyy: Ö? Ja kun ruoka tarjoillaan, ja tarjoilija haluaa toivottaa hyvää ruokahalua toteaa hän että: Ö! Ennen tätä ei edes huomannut, mutta nyt kun menee kotiseudulla ravintolaan, aiheuttaa nämä kommentit tahattomia naurun tyrskähdyksiä. Mitähän turistit moisesta monisanaisuudesta ajattelee? Ja lappilaiset ovat erittäin suorasanaisia, siellä sanotaan asiat just niinku ne on, jos sitä ei kestä niin oma on häpeensä. Turhaa hienostelua ei katsota hyvällä. Kerran nuorena kun olimme istumassa ravintolassa iltaa tilasi serkkuni oluen. Olut tuotiin pöytään, ja serkkuni totesi maistettuaan sen olevan jotensakin väljehtynyttä. Serkkuni sanoi baarimikolle että tämä olut maistuu pahalle. Baarimikko otti oluen, hörppäsi ison hörpyn, ja tokaisi että ihan hyvää se on, ja ojensi oluen takaisin.Tämä suorasanaisuuteen kasvaminen on aiheuttanut ainakin sen, että itse en osaa/jaksa miettiä asioiden kaksoismerkityksiä, mikä taas on Varsinais-Suomalaiselle hyvin ominaista; mitähän se tuolla tarkoitti?
Muita omituisuuksia lapissa on rajaton herranpelko (enkä tarkoita yläkerran kaveria vaan virkamiehiä), lääkärit on jumalia, ja "etelän herrat" eli poliitikot ja muut päättäjät on jotain ihan käsittämätöntä. Eteläläisiä kutsutaan junantuomiksi, ja salaa naureskellaan eteläläisille autoilijoille/laskettelijoille/eränkävijöille jne. Eteläläisen ei uskota selviävän nuotion sytyttämisestä, ja varmuuden vuoksi vaeltajille tehdään metsiin pitkospuut, etteivät vaan loukkaa itteensä...
Turkulaisille jo Oulu on lappia, Poria kauemmas ei ainakaan autolla voi lähteä. Turkulaiset harrastaa omituisia asioita kuten tätä hullua risteilymeininkiä. Laivalla käydään niin bilettämässä, kokouksissa kuin ostoksillakin. Ensin jonotetaan laivaan, sitten jonotetaan seisovassapöydässä ja sitten jonotetaankin laivan vaihtoa ja sitten jonotetaan TaxFreessa ja sitten mennäänkin jo jonottamaan laivasta pois. Turkulaisilla on omat ilmansuunnat: täl ja tois puol jokke. Turkulaiset kaaduttuaan kaatusisivat ja perunoita syödessään syövät potui. Joka asiasta kysytään että Kui, ja kuka on ketä... Kemijärvellä taas jätetään sanoista automaattisesti D-kirjaimet pois: taivaalla loistaa tähet, ei tähdet. Ja joka sanaan laitetaan ylimääräinen vokaali: kolme on kolome. Samoin S-kirjain kohtaa syrjintää: Metsä on mettä. Lappilaiset harrastavat brutaalia huumoria, Turussa nauretaan lähinnä Tamperelaisille. Aluksi en ymmärtänyt turunkieltä lähellekään aina, nyt jo paremmin. Mutta Laitilanmurre/Raumanmurre aiheuttaa tahatonta suupielen nykimistä edelleen.
Joten hauskaa on tämä elämä lappilaisena täällä rannikolla. Ikäluokastani tiedän olevan enemmän Turussa kuin enää Kemijärvellä, mikä on erittäin surullista. Itse jonain päivänä haluan kodin lappiin, vaikka en vakituista niin ainakin varakodin. Äitini asuu lapissa, ja haluan että pääsen sinne sitten aina tarpeen vaatiessa. Lapset on syntyneet kumpikin TYKS:ssa, ja kumpikin on enemmän Varsinais-Suomalaisia kuin vanhempansa tulevat ikinä olemaan, lappi on heille varmasti eksoottista ja erikoista, mutta toivottavasti kuitenkin tärkeää.
~~~~
Olen minä käsitöitäkin vähän ehtinyt tehdä. Tein huivista jääneestä langasta nyssykän.
~Tikki siirtyy köksän puolelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti