maanantai 27. heinäkuuta 2009

Jäistä meininkiä

Ilma on kaunis ja aurinko paistaa. Silti syntyi koru, joka on jäinen kuin Kemijärven tammikuu. Mutta näyttäis tämä hyvälle ruskettuneella ihollakin!

Hopeasisusdelicoista puolet, ja puolet isoja uskomattoman ihania Egyptiläisiä kristalleja. (Noita egyptiläisiä on pakko saada lisää, tämä satsi oli ihan kokeilu kun en ollut moisiin ennen tutustunut).

Vielä kaksi päivää töitä! Hauskalta tuntuu kun suurin osa palailee lomilta, ja itse on vasta jäämässä. Keskiviikkona auton keula kohti Savoa, ja sieltä suoraan sääskien syötäväksi Kemijärvelle. Itse olen viimeksi käynyt Kemijärvellä joulun aikoihin, joten ihan on mukava päästä sukuloimaan, ja äidin patojen ääreen. On se kummallista, että äidin leipoma pulla ja äidin ruoka on sitä parasta?! Ihan mukava päästä mökkeilemäänkin, pitää muistaa ottaa kalastusvälineet mukaan, viimeksi uin vaatteet päällä kun jumitin miehen uuden uistimen järven pohjaan, enkä halunnut moista tunnustaa Cool, ja vesi on meinaan kylmää lapissa juhannuksena...

Tämä kuva on otettu tämän vuoden huhtikuun lopulla. Toivotaan, että lumet ois jo sulaneet, tai ainakin vähentyneet Nauru.
Nyt väsyneet lapset alkavat olemaan niin väsyneitä, että parempi lähteä laittelemaan niitä yöpuulle ennenkuin on myöhäistä.
~Tikki

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Faaraoiden mailla

Nyt se minun projektini on viimein valmis. Noin 4000 helmeä on paikallaan:

Nefertitin kaulus valmistui muutaman niskojen jumituksen jälkeen.

Pahoitteluni pimeistä kuvista, ilma ei ole oikein suosiollinen kuvaamiselle. Helmpommalla olisi päässyt, jos olisi valinnut yhtään isommat siemenhelmet, nyt tein koon 11 helmillä, joten olemattomia olivat. Mutta tulipahan tehtyä!
Näin viime yönä unta yhdestä suomenhepasta, joka tuli meille oppimaan ravihevoseksi. Se oli maailman kiukkuisin otus meille tullessa, korvat oli luimussa ja puri aina jos siihen oli mahdollisuus. Sitä ei saanut suosiolla tallista ulos, eikä se ulos mentyään enää halunnut sisälle. Valjaisiin laittoa se inhosi alkuun yli kaiken, ja kärryjä se pelkäsi. Se oli meillä yhden kesän, ja siitä tuli lopulta perheen miesten sydänkäpy. Tästä hevosesta tuli kesän aikana maailman kiltein otus, se seurasi perässä ilman riimunnarua, ja se hirnui aina kaikkien perään ja rakasti ihmisten seuraa. Perheen kokemattomat hevosmiehet menettivät sille sydämensä, se kun oli oiva tapaus opetella hevosen kanssa touhuja, ja se myös näytti rakkauttaan kaikille hyvin avoimesti. Kesän aikana se oppi mahtaville tavoille, sillä pystyi ratsastamaan ja ajamaan kuka tahansa. Perheen miehille olikin kova paikka kun hevonen sitten syksyn tullen lähti kotiinsa. Ravihevosta siitä ei tullut, sillä yksinkertaisesti ei ollut minkäänlaista kiinnostusta kilpailemiseen, se jäi vain odottelemaan sitä viimeistäkin kaveria; kaveria ei katsos jätetä Kieli ulkona. Mutta vaikka ei se tilastoihin suuria merkintöjä tehnytkään, niin sydämiin niitä tuli! Hauska oli tämä tapaus. Missähän tämä heppa nykyään lienee, toivottavasti elämä oli/on sille hyvä.
~Tikki

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Arvonta viimeisen työviikon kunniaksi

Ajattelinpa pistää jälleen arvonnan pystyyn. Ja palkintoa en sano etukäteen Cool. Arvontaan osallistuvat kaikki tästä postauksesta eteenpäin kommenttinsa jättäneet. Aivan yksi ja sama mitä kommentoi, kunhan kommentoi (hmm, näinhän minäkin aina elävässä elämässä teen?!Viaton). Palkinnosta sanon sen verran, että siinä on sellaista, mitä ilman kesälomaa ei voi viettää! Arvonta suoritetaan yhdessä Vikan kanssa 8.8, joten aikaa on kommentoida.
Turun seudulla on ainakin vettä tullut tarpeeksi. Olen päivystänyt puhelinta työn merkeissä, ja kumma juttu, että puhelin on soinut aina kun olen istahtanut alas, ja kerännyt kaikki tarvitsemani siemenhelmet yms hyvin saataville. Minulla on nimittäin kesken "pienimuotoinen" siemenhelmiprojekti pistäkstä aikaa. Varsin mukavaa, ja onneksi Vika lupasi katsella minulle muutaman neulan, niillä kun on tapana napsahtaa poikki jossain vaiheessa, ja nyt etenen viimeisellä neulalla Tukittu.
Mutta kommentteja kehiin naiset ja sankat mieslukijajoukkomme!

~Tikki

torstai 23. heinäkuuta 2009

Rapujuhlat

Tänään kävimme lasten kanssa ihailemassa suuria laivoja pienellä joella.

Eemeliin teki suurimman vaikutuksen oikea tykki ja oikea pamaus. Veera taisi olla kaikista vaikuttunein erään laivan kauniista keulamerenneidosta.

Kauniita ovat laivat! Ollapa lastenvahti, niin lähtisimme illalla kyllä katsomaan miltä aurajoki näyttää kaikkine näine laivoineen iltavalaistuksessa!
Tein jo eilen illalla itselleni uuden korun, niitä kun tuntuu olevan niin kovin vähän Nauru!

Varsin kiva vaikka itse sanonkin. Pituutta sen verran, että menee tarvittaessa kaksi kertaa löysänä ympäri.
Huomenna vapaapäivä, ajattelin pitää privaatit rapujuhlat. Tämä tarkoittaa sitä siis kirjaimellisesti. Meillä mies ei syö rapuja, ja lapsetkaan niistä ei ihan kauheasti perusta. Joten taidan syödä yksi, ja snapsinkin saatan ottaa Cool. Mies ja lapset saa syödä sitten vaikka grillimakkaraa kera limun. Joskos ne edes laulais mun kaa yhden ruotsinkielisen juomalaulun... Niin, ja en minä ihan välttämättä tarvi edes niitä rapuja Viaton...
~Tikki

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Varpaat rakkuloilla

Turussa on tällä hetkellä meneillään Tall ships race, ja kävin tänään työn puolesta seikkailemassa alueella. Mahtavia oli laivat! Ja samalla tuli hoidettua yksi Turkulaistumisen riiteistä, eli kävin Förillä. (muille kuin laitasuomalaisille; Föri on lautta, joka roudaa ne laiskat, jotka ei jaksa kävellä siltojen väliä, tämän ihanaisen Aurajokemme toiselle puolelle.) En minä sentään jokea ylittänyt, mutta ihan kävin seisomassa Förin kannella! Minut tuntevat tietävät, että minä muuten niin peloton ja urhea pelkään kaikenlaisia veneitä ja laivantekeleitä. No, vaikka Förillä kävinkin, ei minusta ihan turkulaista silti vielä tule. Se on muuten just kuvaava se Eniron? mainos, jossa turkulaiselta kysytään sattuuko hän tietämään lähintä kukkakauppaa; ai mää vai? ai ny vai? Turkulaiset vastaa kysymykseen AINA kysymyksellä! Ja jos turkulaiselta kysyy kyllä/ei vastausta vaativan kysymyksen, on vastaus jotain tällaista: joo, ei oo. Siis kumpi, onko vai ei?!
Kuljeskelin siis tänään pitkin aurariverin rantoja, ja tapani mukaan otin kengät pois jalasta. Se on muuten kumma, kuinka aina joku ihmettelee paljaita jalkojani. Minä otan kengät aina pois kun se on mahdollista, kaupassa käynnin hoidan yleensä ilman yms, mutta joskus on pakko esittää sivistynyttä ja pitää kengät jalassa. Tänään taas lompsin kengät kainalossa, ja sain rakot varpaisiin. Yleensä saan rakot kengät jalassa kävelystä, mutta ilmeisesti asfaltti oli sen verta lämmintä, että nyt ne rakot tuli paljain varpain. Sain siis säikytellä tuota draamantajuista tytärtäni, joka miltei menettää tajuntansa tikusta sormessa...
Huomenissa on tämän viikon viimeinen työpäivä, ja vapaa viikonloppu odottaa. Ajattelin tehdä yhden virkkuuprokkiksen loppuun, ja jos vaikka kalaankin ehtis. Voi sitä järkytyksen määrää jos minä joku kerta saankin kalan. Luulen, että koko virveli lentää kauniissa kaaressa mereen jos joku hauenvonkale erehtyy tarttumaan vieheeseeni... Tätä tuskin tapahtuu, minä kun tuppaan valitsemaan vieheen sillä perusteella, kuinka hieno se on Pusu, enkä sen olosuhteisiin sopivuuden  mukaan.
~Tikki laastarit varpaissa

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Joku vähän repsahti

Käväisin Joen langassa Joensuussa (olipas vaikeita sanoja!) ja ostin muutaman kerän lankaa.

Mukaan tarttui SeiskaVeikkaa, Aloe-vera Nallea ja kahta väriä Puroa. Eiköhän näillä nyt muutama viikko pärjätä Silmänisku.
Kävin tekemässä kierroksen pihalla ja täytyy todeta, että puutarhan hoito on tänä vuonna jäänyt melkoisen vähälle.

Tässä meidän perunamaa ja kasvihuone. Noloa Nolostunut.
Ainoassa kukkaruukussammekin kasvaa Orvokkien seassa rikkaruohoa, voi ei...

No, ehkä ensi kesänä jaksan ja haluan taas panostaa puutarhan hoitoon. Tai sitten en. En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo ja tuskinpa sellaiseksi muutunkaan Hymy.
Mutta nyt tuon lankakasan kimppuun!
-Vika-

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Romantiikkaa ilmassa

Kun katselee minun tekemiä koruja, voisi kuvitella että olisin kovinkin romanttinen tyyppi. En kuitenkaan itseäni laske kovinkaan umpiromanttiseksi, romantiikka on minulle valmis ruoka nenän eteen kun olen väsynyt ja lasten vienti vaikka kauppaan että saan tehdä touhujani kaikessa rauhassa tunnin verran. Toki arvostan huomioimista ihan perinteisestikin, mutta en jaksaisi mitään kynttiläillallisia jatkuvalla syötöllä. En myöskään koe itseäni perinteisen naiselliseksi, olen hyvin tasa-arvoa kannattava, teen remontti- ym hommia siinä missä miehetkin (ja monesti vielä paremminkin Pusu, ja en muutenkaan ole mikään vaate ym friikki. Pidän autoista ja ajamisesta, ja minä olen meistä se raskasjalkaisempi liikenteessä... Mutta kauniista asioista pidän, ja inhoan ötököitä. Ja kyllä miehen pitää ottaa minut huomioon nimenomaan naisena! Naista pitää aika ajoin hemmotella, ja naisen oikut pitää ottaa positiivisesti. Oma mieheni on näihin naisellisiin oikkuihin varmasti hyvinkin tottunut... Onneksi tuo minun mieheni ihastui minussa aikoinaan mm temperamenttiini, sitä kyllä nimittäin riittää ihan omiin tarpeisiin...
Ja että mistäkö moinen pohdiskelu?  Töitten jälkeen aloin taas korun tekoon, ja ihan itsestään syntyi taas kovin hempeä rannekoru kaikkinen naisellisine piirteineen:

PusuPusuPusu    Eikö olekin söpö?    PusuPusuPusu
Juuti kuuntelen tässä toisella korvalla kun mies imuroi. Se taitaakin olla aika kuvaavaa näistä meidän perheen sukupuolirooleistamme, että kun olimme muuttaneet tähän uuteen kotiin, huudahdin noin kuukauden päästä imuriin tarttuessani; hei meillä on uus imuri! Se oli kuulemma ollut meillä muutosta saakka... Ei voi kaikkea huomata...
~Tikki lähtee naisellisesti leipomaan tiikerikakun (tai leijonakakun kuten Eemeli aina muistaa

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Vauhdikas kaksiviikkoinen

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet melkoisen vauhdikkaita. Nämä päivät ovat sujuneet varsin pitkälle tämän viisikon ehdoilla

Tässä ollaan Visulahdessa. Visulahdessa vietimme kolme päivää, ensimmäiset päivät olivat todella kuumia ja aurinkoisia ja lapset temmelsivät sydämensä kyllyydestä Dinosaurian altaissa. Sunnuntaina satoi vettä kaatamalla ja lopulta se taisi olla se kaikkein hauskin päivä! Mikäs sen mukavampaa, kuin hyppiä kaatosateessa trampoliinilla ja laskea liukumäkeä veden roiskuessa ympärillä Nauru.  Ja tulos on tässä...
Tämän viikonlopun jälkeen tenavalauma siirtyikin sitten Kemijärvelle muutamaksi päiväksi mummin elämää vauhdittamaan.
Eilen ajelimme Kemijärvellä reissun ja haimme omat tenavamme kotiin. Lapsilla onkin nyt totuttelemista, kun ei ole koko aikaa kavereita vieressä. Nyt olisi sitten edessä paluu arkeen ja normaalielämään.
Kemijärvelle on meiltä matkaa 650km, eli edestakaisin 1300km. Tällä matkalla kerkesin hyvin neuloa yhdet villasukat. Tällä kertaa itselleni.

Jos oltaisiin oltu Kemijärvellä yhtään pitempään, olisi näitä sukkia jo tarvinnutkin, siellä kun oli lämmintä 12 astetta! Hyi, keskellä kesää. Ja miljoona itikkaa! Juuri tämän vuoksi en mielelläni lähde Kemijärvelle kesällä, syksyllä on paljon mukavampaa, kun itikat ei enää ole kiusana ja lämpimiä ilmojakaan ei enää edes odota. Mikään ei ole ihanampaa, kuin syksyinen pakkasaamun jälkeinen ilma ruskamaisemassa!
-Vika-

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Sairastamisen hyvä puoli

Jotain hyvää sairastamisessakin on. Tulee oltua kotosalla ja sehän tietysti tietää tarttumista helmiin. Tein keskiviikkona tilauksen Esteeriinaan, ja perjantaina oli helmet postilaatikossa. Mahtavan nopeaa toimintaa kun Hollannista asti saa paketin tänne kahdessa päivässä!Kieli ulkona
Tällä kertaa tilasin ns perushelmeä, tuntui että useampaa väriä oli varastoissa liian vähän, mikään ei ole niin ärsyttävää kuin saada joku visio, ja sitten siihen ei olekaan helmiä varastossa Huuto. Nyt on sitten taas vähän parempi tilanne. Mies ei ihan ottanut kyllä tosissaan kun sanoin, että helmet on vähissä...

Tässä Fazerin sininen, ihania kaakaon värisiä huurrehelmiä kaverinaan vaniljaiset samanmoiset, lisänä prinsessa riipus.

Tässä kaikki ihanuudet mitä yhteen koruun sain mahtumaan. Swarovskeja tuollaisissa rondelleissa, biconeina, kuutiona ja vielä lukossakin! Lisäksi makeanvedenhelmiä ja upeita kristalleja.

Esteriinasta tulleita hauskoja punaisia "narutettuja" helmiä ja syvänpunaisia rondelleja.

Minä en pidä sinisestä. En lainkaan. Mutta nämä korallisirut olivat kauniin sinisiä, niitä parikiekkaa ja kaunis intialainen lamppuhelmi kaveriksi. Jollekin sinisen ystävälle oikein sininen pläjäys.
Että tällaista on tässä sairastellessa syntynyt. Ja teinhän minä eilen mascarponejuusto/omenapiirakan ja kermaviilivadelmapiirakankin. Joten laiskotellut en ole! Cool
Grillattiin tänään makkaraa. Muistan kerran kun Veera oli noin kolme vuotias, ja olimme mökkeilemässä Kemijärvellä. Paistoimme makkaraa takassa. Yhtäkkiä Veera alkoi itkeä katkerasti. Hätäpäissään kysymään että mikä tuli, polttiko tuli vai mitä tapahtui. Veera sai itkultaan sanottua; kun tuo makkara itkee. Makkara todentotta piti sellaista vinkumisääntä mikä tylsiltä aikuisilta menee aivan ohi. Veera kun tuppaa olemaan hyvin empaattinen, joten ei makkaran julma kärventäminenkään ihan noin vain siis sujunut. Muistan myös sen toisen siskoni olleen samanlainen lapsena. Kerran äidin kanssa ruokaa laittaessa ihmettelimme lohen yllättävää katoamista leikkuulaudalta. Sieltähän se siskon sängystä löytyi peiteltynä kauniisti. Lihaa ym brutaalia sai tämän pikkusiskon syömään vain jos sanoi sen olevan jonkun "pahis"eläimen lihaa. Meillä siis syötiin pantterinlihaa ja Boakäärmemakkaraa harvase päivä Nauru, yllättävän hyvin noin harvinaista tavaraa saikin kemijärven valtavilta lihatiskeiltä...
Nyt siirryn jälleen tuonne korupöydän ääreen, pinksut jadet kutsuu...
~Tikki

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Lomasuunnitelmia

Eilen töissä alkoi pikkuhiljaa tulemaan tukala olo, ja yhden antibioottikuurin jo poskiontelotulehdukseen syöneenä katsoin paremmaksi varata aikaa päivystyksen puolelta. Lämpöä olikin lääkärille ehtiessä jo ihan reilusti, ja poskiontelot räyhäkän tulehtuneet edelleen. Lääkäri vaan jutteli, että sikainfluenssaa on jo Turun seudullakin varmasti reilusti, ja pandemia on varma nakki. No, eipä tuo näytä (vielä) sen kummemmalta kuin vuosittaiset influenssat. Enkä minä itsestäni olekaan huolissani, mutta tuon pojan en toivoisi moista saavan astmansa lisäksi. Tavallinenkin flunssa kun pistää hengitystä vaikeaksi. Tytää onkin ainoa, joka meidän perheessä ei ole valuvirheelliseksi ainakaan vielä osoittautunut noiden hengitysröörien suhteen. Mutta se kärsäflunssasta, siitä kuulee enemmän kuin tarpeeksi muutenkin.

Tein pitkästä aikaa virkkaamalla korun. Vikalle kun on noita helmilankoja kertynyt, niin onhan niistä muutama minullekin kierinyt, ja katselin niitä sitten sillä silmällä. Onhan niillä jo vetoava nimikin; HELMIlanka Pusu! Joten eikun satoja helmiä lankaan ja virkkaamaan:

Helmilangan kiilto sopii oikein mukavasti fasettihiottujen rondellien ja muiden lasihelmien välkkeeseen. Ja värinä lila, yllätys.
Loma alkaa jo siintää mielessä. Lomasuunnitelmiin kuuluu Vikan perheen sulostuttaminen läsnäolollamme, Kemijärven reissu, Puuhamaan ja Serenan reissu. Kemijärvelle olisi ajatuksissa suunnata heti loman alkuun, mutta miten me selvitään niistä kaikista sääskistä?! Serenaan olisi tarkoitus ottaa Vikan muksut mukaan, pääsisivät tuo vanha parikin hurvittelemaan kahdestaan Cool. Puuhamaassa taas on tapana käydä miehen veljen perheen kanssa. Muuten loma on aivan suunnittelematon, odotan myöhään valvottuja öitä, grillausta, rantaelämää, kirjoja, laiskottelua...
Nyt suuntana kuitenkin antibioottipurkki, saadaan kärsä kuntoon ennen lomaa.
~Tikki

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Novita, mitä ihmettä?

Pakko on jo ihmetellä tuota Novitan touhua. Viime vuonna Novita lanseerasi markkinoille jäljitelmän Cloverin huovutuslaitteesta. Hinta murto-osa Cloveriin verrattuna, mutta laatu... no, enpä sano mitään Tukittu. Eilen ostin uusimman Novitan lehden ja olihan siinä taas ihmettelemistä. Tämän syksyn "uutuus" on huovutusalusta! Ja sekin suora kopio Cloverin tuotteesta. Ja entäs tämä uusi lanka, Puro. Höh. Sama juttu, halpisversio Norosta.
Eihän siinä mitään, ihan hyvä, kun on edullisia tuotteita tarjolla, mutta jotenkin tälläinen plagiointi tuntuu hölmöltä. Eikö ole omia ideoita? Onko Novita hankkimassa itselleen halpatuoteleimaa? Kannattaako se pitkän päälle? Melko erikoiselta tuntuvaa touhua, kun samaan aikaan puhutaan kotimaisesta laadusta.
Mutta luulenpa kyllä, että Puro on tämän syksyn hittituote, kyllä uusimman Novitan mallit sen verran ihania olivat! Itsekin ostin (tunnustan Nolostunut) kaksi kerää uutta Puroa ja pipo on jo puikoilla. Lanka on Noroon verrattuna pehmeämpää ja tasaisempaa. Ja ennen kaikkea, paljon halvempaa. Itse pidän tuosta pehmeydestä lasten neuleissa, mutta varmasti lanka nyppyyntyy ja vanuttuu herkemmin kuin alkuperäinen Noro. Ja kyllä minä omat neuleeni neulon jatkossakin Norosta, siinä on jotain arvokkuutta verrattuna Puroon. Mutta lasten pipoissa ja huiveissa Puro ajaa asiansa, varsinkin kun ne pipot ja huivit tahtoo kadota aina muutaman käyttökerran jälkeen! Kallis lanka ja suuri työ harmittaa vähän enemmän kuin halpa lanka ja suuri työ...
Ugh, olen puhunut.
-Vika-

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Vikalle kauan haudottu koru

Nämä matat onyksit on ostettu Tampereen messuilta, ja jo tuolloin Vika teki niistä tilauksen. Olen niitä aina välillä hypistellyt ja hautonut korua. Nyt vihdoin sain aikaiseksi tarttua niihin toden teolla, ja pöydän äärestä en noussut ennen kuin koru oli valmis. Hopeat sentään olin sahannut jo aiemmin valmiiksi.

Eli mattaonyksia ja hopeaa.

Musta on tyylikästä.
Minulla on tänään ollut nenä puutunut. Ikinä ennen ei ole ollut, mutta nyt on. Omituinen tunne. Se on varmaan se sikainfluenssa, ja kärsä on alkanut kasvaa.
Röh röh,
~Tikki