Paljon helmiäislasihelmiä ja vähän hopeafoliohelmiä. Kesäkoru viimeisen päälle.
Ihana päivä ollut tänään, koko päivänä en ole ehtinyt pukea kuin ylisuuren t-paidan päälleni, tekemistä on ollut koko päivän enemmän kuin olen ehtinyt tekemään. Ja olen saanut aivan rauhassa omiani touhuta, kukaan ei ole hätyytellyt muihin, "tärkeämpiin" töihin. Mies keitti vielä kaakaota minulle kun ajatteli varmaan, että energiaahan tuossa kuluu tuollaisessa heilumisessa... Huomenna taas työpäivä, mutta mukavan viikonlopun jälkeen ei suuremmin harmita töihin mennä.
Loman aloittajaisiksi ilmoitin itseni ja Vikan hopeasavi kurssille. Joten ainakin Vikalle tulee taas Turun reissu eteen. Hmm, jos sais koko porukan tänne, voitais keksiä jotain vänkää tekemistä... Tuo kurssi on houkutellut jo pitkään, itsekin toki vois tuon opetella, mutta varmempi on käydä asiantuntijan pakeilla ennen kuin alkaa kalliihkoja materiaaleja testaamaan.
Eilen oli ihana ukkonen. Itse rakastan kaikkia sääilmiöitä, ja ukkonen on mahtavuudessaan ykkönen. Ihme on, ettemme kaikki lapset ole pelosta jäykkänä ukkosella, sen verta extriimisti äitimme ukkoseen suhtautui lapsuudessamme. Ukkosella istuimme aina autossa. Siis keskellä yötäkin istuimme pihalla autossa, neljä lasta ja vanhemmat. Mahtoivat naapurit ihmetellä oven eteen ajettua Ladaa päitä ja huurua täynnä... Ikkunat huurussa siellä sitten odotettiin ukkosen loppumista. Myöhemmin kun osasimme jo pistää vastaan, riitti äidille se, että sai meidät kaikki kumpparit jalassa mahdollisimman keskelle taloa yhdelle lattialle nostetulle patjalle. Perheemme bernhardilainen oli äidin sielunkumppani tässä asiassa, se ryntäsi suoraa päätä vanhempiemme sängyn alle kun ensimmäinen jyrähdys kuului, eikä pois tullut ennen kuin oli ollut jo pidempään hiljaista. Ja se sänky oli sitten sen puolen jalat ilmassa, missä tämä "pienokainen" piti turvabunkkeriaan ukkosta vastaan. Kas kun ei äiti luottanut eläimen vaistoihin ja vienyt omaa perhettään perässä...
~Tikki siirtyy perheen pariin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti