Romantiikkaa ilmassa

Kun katselee minun tekemiä koruja, voisi kuvitella että olisin kovinkin romanttinen tyyppi. En kuitenkaan itseäni laske kovinkaan umpiromanttiseksi, romantiikka on minulle valmis ruoka nenän eteen kun olen väsynyt ja lasten vienti vaikka kauppaan että saan tehdä touhujani kaikessa rauhassa tunnin verran. Toki arvostan huomioimista ihan perinteisestikin, mutta en jaksaisi mitään kynttiläillallisia jatkuvalla syötöllä. En myöskään koe itseäni perinteisen naiselliseksi, olen hyvin tasa-arvoa kannattava, teen remontti- ym hommia siinä missä miehetkin (ja monesti vielä paremminkin , ja en muutenkaan ole mikään vaate ym friikki. Pidän autoista ja ajamisesta, ja minä olen meistä se raskasjalkaisempi liikenteessä... Mutta kauniista asioista pidän, ja inhoan ötököitä. Ja kyllä miehen pitää ottaa minut huomioon nimenomaan naisena! Naista pitää aika ajoin hemmotella, ja naisen oikut pitää ottaa positiivisesti. Oma mieheni on näihin naisellisiin oikkuihin varmasti hyvinkin tottunut... Onneksi tuo minun mieheni ihastui minussa aikoinaan mm temperamenttiini, sitä kyllä nimittäin riittää ihan omiin tarpeisiin...
Ja että mistäkö moinen pohdiskelu?  Töitten jälkeen aloin taas korun tekoon, ja ihan itsestään syntyi taas kovin hempeä rannekoru kaikkinen naisellisine piirteineen:

    Eikö olekin söpö?   
Juuti kuuntelen tässä toisella korvalla kun mies imuroi. Se taitaakin olla aika kuvaavaa näistä meidän perheen sukupuolirooleistamme, että kun olimme muuttaneet tähän uuteen kotiin, huudahdin noin kuukauden päästä imuriin tarttuessani; hei meillä on uus imuri! Se oli kuulemma ollut meillä muutosta saakka... Ei voi kaikkea huomata...
~Tikki lähtee naisellisesti leipomaan tiikerikakun (tai leijonakakun kuten Eemeli aina muistaa