tiistai 30. kesäkuuta 2009

Aivot narikassa

Kaksi viimeistä päivää on mennyt ihan toopena. Aivot ei meinaa toimia sitten ollenkaan, liekö matalapainetta ilmassa, vai ihan vaan pollassa. Minussa on sellainen ominaisuus, että aina kun ukkonen tekee tuloaan, alkaa päätäni särkeä ja kunnolla. Joten jos ukkonen on tullakseen, sais tulla sit, ois mukava käyttää aivojakin näin vaihteeksi Huuto.
Käsitöitä olen vain ajatellut tekeväni, ehkäpä sitten viikonloppuna? Mieli tekis tehdä kaikenlaista, mutta jotenkin sitä vain hakeutuu ulos ja rannalle heti töiden jälkeen (siellä ei tarvitse aivoja Cool). Messut ja reissut on ohi tältä keväältä, ja nyt alkaa menojalkaa kyllä kovasti vipattamaan. Mitähän sitä keksis, ideoita kenelläkään?!
Tänään söimme töissä mansikkakakkua, minulla tulee huomenna vuosi täyteen nykyisessä työpaikassa. Nykyinen työpaikkani on varsin mukava, ja haastettakin on ollut mukavasti. Itselläni kun on ollut periaatteena, että en tee työtä missä en viihdy, ja missä ei saa tarpeeksi pähkinöitä purtavaksi... Joten eiköhän tässä mene vuosi lisää jos toinenkin Hymy.
Tässä postauksessa ei ollut mitään asiaa. Mutta mitä odottaakaan kun aivot on kesälomalla?
Uunissa tuoksuu naapurin tuomat paprikat, ihanaa että mies on taas kotona laittamassa ruokaa Pusu!

~Tikki tuulitunneliaivoineen

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Kesäyksinhuoltajan viikonloppu

Kuten edellisessä postauksessa juttelin, on mieheni vastuuttomasti jättänyt perheensä selviämään viikonlopuksi kolmestaan. Perjantaina mies hyppäsi autonrattiin, ja lähti Vikan miehen kanssa kohti Kemijärveä, sääskiä ja paarmoja. Eilen sieltä soitteli, ja kirosi hyttyset alimpaan ?¤#%!!!!=)##!!!:n. Ajatella, että kun tuola asui, harvoin edes ajatteli niiden olemassaoloa...
Me olemme nauttineet helteestä, syöneet ruokaa jossa on maitoa ja viljoja, ja olleet ulkona. Luulisi lasten olevan jo ihan ruttuisia jatkuvasta uimisesta, mutta ilmeisesti lapsen iho kehittää jonkun kinakerroksen kesäksi suojaamaan jatkuvalta vedessä likoamiselta. Laspet on jo ruskeita kuin eivät suomalaista alkuperää olisikaan, taitaa saamalaisgeenit aiheuttaa äärimmäisen ruskettumisen heti kun aurinko vähän näyttäytyy. Eemelistähän jo synnytyslaitoksella kysyttiin, että onko hänen isänsä kotimaista alkuperää lainkaan, mitään en ainakaan tunnustaSilmänisku!
Käsitöitä teen aina iltasella kun ilmastointilaite on sen verran saanut kotia jäähtymään, että pystyy jotain raajoja liikuttelemaan hikoilematta kuin porsas. Porsaat ei kyllä ymmärtääkseni hikoa. Ja nyt on käsityöharrastukseni kyllä rehellisesti sanottuna pitkälle pohjautunut materiaalien hankintaan, jenkkilään on lähdössä kohtalainen tilaus kaikkea tarpeellista Viaton.
Nyt on tomaattipaistos tuoksusta päätellen valmista, joten lasten ruokintaan ja kohti rantaa!

Viikonlopun saalis

Miehet ovat olleet viikonlopun reissussa hakemassa uusinta aarrettaan.
Ja tässä se nyt sitten on, naapurien kauhistus, varsinainen pihan komistus Nauru.


Miehet saapuivat suut messingillä kuormansa kanssa pihaan. Vähän on kyllä hankala keksiä syytä moiseen tyytyväisyyteen, mutta hupinsa kullakin.
Ei ole paljon varaa naputtaa näistä auton rötisköistä, kun talo on täynnä omia ihanuuksia. Luulenpa, että miehet ovat yhtä lailla pihalla siitä, miten jokin lankakerä tai helminyssäkkä voikin olla niin ihana!
Hieman varoen Tikin mies raotti Ooppelin sivuovea ja sanoi että kurkkaappa sisään. Ja miehen naama oli taas kuin Naantalin aurinko. Siis ei voi käsittää! Mitä noin upeaa on tässä kasassa?!

Tässä on kuulemma varamoottori Ladaan, ilmakompressori, startti ja laturi ja kaikkea muuta tarpeellista Ladan omistajan rekvisiittaa. Apua.
Kaipa tuo moottori sitten on ihana Tukittu. En sano mitään, en sano mitään...
-Vika-

torstai 25. kesäkuuta 2009

Ihana helle

Ilmat on vihdoin hellineet oikein urakalla, ja kaiken vapaa-aikani olen viettänyt lasten kanssa rannalla. Muutenkin viikko on ollut varsin mukava, sain eilen tiedon, että pääsin opiskelemaan seuraavaan tutkintoon Nauru.
Usein on ihmetelty minun helmivarastojeni kokoa. Varasto on iso. Oikeastaan tosi iso. Aloitin helmeilyn aikoinaan siemenhelmillä ja Riikka Santosen Hurmaavat helmityöt kirjan kanssa. Siitä sitten siirryin kaikkiin muihinkin kokeiluihin, ja kaikkien kokeilujeni myötä olen hankkinut varusteet. Ja kuten minulle tyypillistä, en ole hankkinut vain sen hetkiseen tarpeeseen, vaan myös vastaisuuden varalle Cool. Nykytilanne on sellainen, että minulla on makeanvedenhelmille oma laatikosto, kivihelmille omat, lasihelmille monta, delicoille oma, hopeajutuille omat jne jne. Jos ostan esimerkiksi vaijeria, ostan 100m, jos ostan jotain lasihelmeä, ostan puoli kiloa. Joten jotain pientä on nurkkiin kertynyt... Samoin minulla on varastoa muissakin käsitöissä sen verran, ettei inspiraation iskiessä tarvitse päätä takoa seinään Viaton. Mutta käsityöt onkin oikeastaan ainoa mitään maksava harrastukseni, joten en erityisesti murehdi näihin käytettyjä euroja.
Huomenna mieheni suuntaa Vikan miehen kanssa Ladan hakuun. Siis kaksi miestä käyttää kokonaisen viikonlopun ja ajavat tuhat kilometriä ruosteisen Ladan takia! Auto, anteeksi Lada, on viimeksi liikkunut varmastikin 10v sitten. Mutta Vikan miehen kunnianhimoinen tavoite on saada Lada sulostuttamaan savon baanoja, joten kaikki kannustus tälle ihailtavalle tavoitteelle!
Lapsuudessamme meillä oli Lada (tai oikeastaan lukuisia ladoja, liekö ne kestivät aina vuoden kerrallaan, ja tilalle ostettiin sitten uusi?). Lisäksi meillä oli sellainen wolkkarin pikkubussi, missä en koskaan muista olleeni sen liikkuessa, sitä aina vaan putsattiin ja puunattiin. Ladalla kurvailtiin kauppa- ja marjastusreissuilla, ja Vikan saatua ajokortin Vika sai ajella Ladalla. . Siinä onneksi ei niin pikkulommot haitanneet, mutta älä huoli Vika, vaikenen kuin muuri Tukittu... Isoveljeni ja Vikan pikkuveli (eli Vika on minua PAAAAAALLLLLLLLLJOOOOOONNNNN vanhempi) saikin sitten kurvailla ruosteenpunaisella corollalla, jossa pakoputken korvasi varmasti rei'itetty maustekurkkupurkki, sen verta kunnioitettavat olivat äänet tässä pirssissä.
Kun minä sain kortin, ostimme silloisen poikakaverini (nykyisen mieheni) kanssa -71 vuosimallin Kadetin (hinta taisi olla jotain 600 mummomarkkaa), joka sulostuttaa edelleenkin parkkipaikkaamme. Tällä Kadetilla ajoimme Suomen päästä päähän monta kertaa vuodessa. Kadett kulki maksimissaan 80km/tunnissa, ja silloinkin meteli oli infernaalinen. Tuulettimen sai säätää joko todella kuumalle tai todella kylmälle. Ja kesällä tietty ei voinut kylmälle säätää, muuten olisi moottori keittänyt. Kyllä helteet olikin sitten mukavia istuessa tekonahkapenkeillä puhaltimen puhaltaessa polttavan kuumaa ilmaa naamaan... Talvella nokan eteen laskettiin rullaverho. Verhoa säädettiin sisältä samanlaisella systeemillä kuin tavallisiakin rullaverhoja. Lämpimäksi autoa ei pakkasella saanut, jalat oli jäässä, ja takapenkin ikkunat sentin paksuisessa jääkerroksessa. Kadetti ei jättänyt koskaan tielle. Muutaman kerran teimme pienen remontin tienposkessa, mutta ei se paljoakaan menoa hidastanut. Kerrankin muistan kemijärveltä lähitessämme Turkua kohti, pääsimme lapsuuden kodistani lähtiessä ensimmäisen suoran puoliväliin. Yhtäkkiä olimme kadetin huippuvahdissa keskellä valtavaa höyrypilveä. jarrut pohjaan ja ulos ihmettelemään mitä tapahtui. Syylärin letku oli irronnut, ja purskuttihan se sitten kaiken veden moottorin kuumaan kylkeen. Letku takaisin paikalleen, uutta vetta sisään ja luottavaisin mielin kohti jäljellä olevia 999km:ä. Äitini oli jostain syystä kovin huolissaan perille pääsystämme Yllättynyt. Kun kadettiin laitettiin tavaraa, se alkoi kiemurrella. Ja tavaraahan oli aina kun äidin patojen äärestä lähdettiiin. Joten matka Kemijärveltä Turkuun tehtiin kiemurrellen. Ja maks 80km tunnissa. Aikaa meni siis tuhanteen kilometriin paljon, kuskia vaihdettiin pahimmillaan 20 km välein kun kuskin käden puutuivat jatkuvaan auton tielläpitoon ja horkkaiseen ratin tärinään. Keskustelua autossa oli turha yrittää pitää yllä. Monia hauskoja reissuja autolla tehtiin, ja siksipä siitä tuskin koskaan tulee luovuttua.
Taas minulta tyypillinen kivestä kukkakeppiin juttu. Nyt suklaata ja kahvia. MOIIIII
~Tikki

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Savo GP 20.6.2009

Savo Grand Prix 2009 aamu valkeni aurinkoisena ja vastoin ennusteita kohtalaisen lämpimänä. Kilpailijat valmistautuivat iltapäivällä koittavaan lähtöön kukin tavallaan, yksi söi jäätelöä (tai oikeastaan aika monikin söi), muutama rassasi kisakalustoa kisakuntoon ja muutama teki mentaalisia harjoitteita (yksinkertaisesti laiskotteli).
Kisapaikalle kalusto vietiin farmarin peräkontissa ja asuntoauton peräpaksissa. Rata kisapaikalla oli kohtalaisen hyvä, ajanottolaitteisto oli ajanmukaista ja yleisöäkin oli riittävästi, enempää todistajia emme olisi kaivanneetkaan.

Päivän ensimmäisenä kisana oli pappatunturilla kahden kierroksen mittainen kisa. Kisa oli täynnänsä jännitystä, pappatunturi aiheutti pientä huolta kaluston teknisen puolen kanssa, mutta kisaajien ammattitaito ja ajolinjojen valinta korvasivat pienet ongelmat tekniikan kanssa.

Kierroksia kisassa ajettiin kaksi, paitsi Vika, joka ei toisen kierroksen jälkeen muistanut, kuinka pappatunturin saa pysähtymään. Vikakin sai tunturin sitten pysähtymään pienellä teknisen henkilökunnan avustuksella kolmannen kierroksen jälkeen. Tämähän kertoo vain kunnon kilpa-ajajan luonteesta, eihän kisaamiseen tarvita pysähtymisen taitoa vaan raakaa eteenpäin pyrkimistä!
Seuraava kilpailulaji oli mummopyörällä ajo. Ensiksi kisailtiin nopeudessa, ja seuraavaksi hitaudessa. Joillakin kisaajilla oli ongelmia radan kanssa, etenkin hitauskisassa rata teki muutaman kisaajan mahdollisuudet olemattomaksi yllättävillä rakenteillaan ja kallistuksillaan (kuten minun kisalleni kävi). Pistämättömät tasapainoilun taidot ja ennennäkemätön hitaus eivät nyt saaneet mahdollisuuksia, vaan voiton lajissa veivät, sanoisinko suurella kataluudella ja dopingilla, miehet. Nopeuskisa on suht oikeudenmukainen, mitä nyt miesten ympärivuotinen harjoittelu teki kisasta hieman epätasaväkistä.

Palkintojen jakotilaisuudessa palkittiin ikäkausien parhaat, ja pääpalkinnon veivät tietysti naiset. Ei voitollaan, vaan kuten palkintoja jakaneet miehet totesivat, pistämättömällä sinnikkyydellä ja yrittämisellä (ja taisivat raukat vähän pelätä reaktiotamme jos olisivat pääpalkinnon itselleen ottaneet).Kukaan ei aikonut esittää kilpailun Jurylle reklamaatiota kisan tuloksista, joten tulokset on nyt viralliset.
Kisaajat siirtyivät onnellisina mutta väsyneinä nesteytykseen ja proteiinitankkaukseen grillin ääreen. Tänä aamuna osa kisaajista on vieläkin kovin rasittuneita, mutta osa on jo täydessä laiskottelun tohinassa.

Jännittävä vuoden 2009 Savo GP on nyt takana, ensi vuodeksi oli mietinnässä kisaan uutuutena traktorilähtö. Katsotaan mitä kisajärjestäjät keksivät vuodelle 2010.
~Tikki, pappatunturikisojen kuningatar

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Kuva-arvoitus

Etsi kuvasta Eemeli 5v

Yöllä heräsin puhelimen ääneen, ja takaisin sänkyyn suunnatessani ihmettelin, että missähän Eemeli mahtaa olla. Eemeli nimittäin nukkuu aina meidän sängyssä, joten osasin päätellä Eemelin jossain sängyssä kuitenkin olevan.

Hmm, vähän kun penkoi syvemmältä niin johan alkoi paljastua:

LÖYTYI! Eli Antin paksun petauspatjan alta poika löytyi. Liekö näki unta karhun talviunista...
Arvonta lienee tapahtu piakkoin jos Vika sattuu tänään koneen ääreen. Olipa roiskassut hyvät palkinnot, kyllä tuollainen luulis kiinnostavan!
Ihanaa, nyt alkoi neljän päivän miniloma, oikea loma koittaakin sitten elokuussa!
Oikein ihanaa juhannuksen odotusta teille kaikille, luultavasti Vikan kanssa päivittelemme blogia jossain vaiheessa myös juhannuksena Cool!

~Tikki

Onneksi olkoon, Marianne!

Arpa osui tällä kertaa Mariannelle, onneksi olkoon!
Laitatko minulle yhteystiedot (blogistasi löytyy kommentista osoite), niin laitan paketin postiin.
Kiitos kaikille osallistuneille!! Otetaan joskus uusiksi!
-Vika-

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Vielä reilut sata kävijää arvontaan!

Olen joutunut tekemään erinäisiä myönnytyksiä. Yleensä olen tiukka periaatteissani, ja jästipäisyyttäni menen vaikka järsimällä läpi tiiliseinästä, jos olen sellaista tyhmyyksissäni mennyt päättämään. Mutta nyt on tilanne sen kaltainen, että myönnytyksiä on ollut pakko tehdä. Eli: en ole pärjännyt t-paidalla ja hameella/capreilla tänään ulkona. Eilen illalla päätin riittävän kauan paleltuani, että nyt riittää, ja tein itselleni huivin, joka ei ihan ole oikeastaan yhtä paha kuin pitkähihainen paita, eihän?!

Huivin tein salomoninsolmuilla ja lankana cascade yarnsia, ihanan pehmoista villaa.
Ei ole kelit juhannuksen oloiset, autossa kummasti pistin lämmitystä päälle, ja toimistolla käänsin ilmastoinnin lämmitykselle. Toivotaan, että ihme tapahtuisi, ja juhannuksesta tulisi vähäluminen ja en joutuisi nöyrtymään ja laittamaan sukkia jalkaani. Niinkuin lapissa on tapana sanoa kesästä, että vähän aikaa tuppaa olemaan huonot rekikelit.
Minä pidän esineistä jotka on kummallisia, ja jotka on niin rumia että ne on oikeastaan söpöjä. Eräs päivä löysin kirpparilta juuri sellaisen kannun, että se oli niin kamalan ruma ja mauton, että oli jo tosi ihana:

Eikö olekin IHANA?!
Mieheni kävi tänään töissä kaksi kertaa. Kummallakin kertaa olin kahvipöydän ääressä, tai oikeastaan kaikki töissä olevat olimme. Tänään ei siis oikeen ilennyt vedota väsymykseen kun tulin kotiin Viaton. Tänään oli töissä varsin hedelmälliset (kirjaimellisesti) jutut synnytyksistä ja lapsivuodeosastoista. Kuten nuorin meidän työpaikalla osuvasti sanoi, pitäisi meidän kiertää yläasteikäisillä kertomassa juttujamme, parantaisi kuulemma huomattavasti ehkäisytilastoja...
Huomenna menemme töiden merkeissä Tuorlan majatalon rantasaunaan pitämään palaveria. Luvassa siis ihania maisemia ja herkullista ruokaa, ja ehkä jopa teemme vähän töitäkin Cool. Ylihuomenna käännetäänkin me vuorostamme nokka kohti savoa, ja aloitamme juhannuksen vieton! Nyt jo haaveilen grillauksesta, hyvästä seurasta ja laiskottelusta. Tosin minulla ja Vikalla on tapana kyllä keksiä jotain ihan muuta tekemistä kuin laiskottelu, eräänäkin kertana aloimme valaa kynttilöitä puolenyön aikaan.
Olen viime päivät ollut varsin onnellinen omasta ihanasta aviomiehestäni. Aina kun muistaisi välillä ilahduttaa sitä omaa puolisoaankin, ja muutenkin muistaisi osoittaa arvostavansa. Meillä on perjantaina 10v hääpäivä, ja yhdessä olemme olleet kohta 15v. Joten Vika ja perhe, varautukaa ankaraan juhlistamiseen! Ja taitaapi muistaakseni sielläkin päin olla hääpäivä viikonloppuna! WOOOO-HUUUUU, juhlat pystyyn!!!!!!Jalka suussaSilmäniskuKieli ulkonaTukittuPusuNauruViatonHymyKieli ulkona!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Myydään hyvään kotiin

Muutossa löysin ehtymättömistä varastoistani kahdet vanhat ikkunan pokat. Olen tehnyt itse yksistä kehykset kummankin muksun 2v kuville, mutta yksistä pokista ajattelin raskia luopua, yhdet jätän itselleni odottamaan sopivaa idistä.

Cola-pullo ei kuulu kauppaan, on vain vähän osoittamassa mittasuhteita Nauru.
Varsin mageet pokat, ikää on kohta 90v. Kotipaikka Kemijärvi, joten poronkarvoja voi löytyä tiivisteistä ;)

Hehkutetaan nyt tätä arvontaa!

Kun en osannut päättää, mikä olisi sopiva arpajaisvoitto, niin keräsin hieman kaikenlaista, ainakin omasta mielestäni mukavia käsityöjuttuja.
Tälläinen paketti olis sitten lähdössä jollekin niistä, joka kommentoi tuota varsinaista arvontajuttua hieman alempana. Ja arvonta suoritetaan, kun 6500 tulee täyteen, sillä hetkellä, kun minä satun sen täyttymisen huomaamaan Silmänisku.

Erilaisia nauhoja; satiininauhoja, samettinauhoja, paljettia, organzaa ym n. metrin pala kutakin, yhteensä tällä hetkellä (ehkä, tarkempi laksutoimitus puuttuu) 14 kpl.  Toista nauhaa saattaa olla yli metri, toista alle. Mutta sinne päin.

Ankkurin neulenukke, josta pakkaus on rikkoontunut. Käyttöohje seuraa.

Kukkaron kehyksiä, yksi kullanvärinen, yksi hopean värinen. Kauhean huono kuva, sorry!

Magneettilukkoja, toinen patinoituneen messingin värinen, toinen kirkas. Hankalia kuvattavia, kun hakeutuvat koko ajan toisiinsa kiinni Silmänisku. Tämäkin ihan kamala kuva...

Kohtuullisen kokoisia nappeja, halkaisija n. 5cm. Toinen valkoinen ja toinen lila, vaikka kuvassa näyttääkin siniseltä.

Kuminauhalankaa kesän rypytysmekkoihin. Sorry, kuva nurinniskoin...

Gutermanin ompelulankaa yhdeksän rullaa. Värit kuvassa suunnilleen samat kuin luonnossa, ehkä vähän valjummat.

Vahattua puuvillanyöriä, eli korunauhaa. Ruskeaa. En muistanut mitata, ehkä pari-kolme metriä.

Hauskoja nappeja tämä pussillinen.

Puuhelmiä kuvassa näkyvät pussit. Tämäkin kuva jäi kääntämättä, voi voi...

Muliinilankaa kymmenen tokkaa. Kuvassa olevat värit.

Satiiniruusuja kuusi kappaletta.
Jos ehdin, saatan vielä lisäillä tähän jotakin Silmänisku!

Eli tälläinen pakkaus olis sitten lähdössä jollekin. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi vastaanottajaksi hieman alempana!
-Vika-