Suomen eteläisin kaupunki

Minullehan tuo kylmyys ja talvi ylipäätään on vastenmielisintä Suomessa asumisessa. Olenkin nyt asunut eteläisimmässä osassa Suomea jo kaksikymmentä vuotta, Turun seudulla niistä 19v, ja nyt elämä kuljetti tänne niin alas kuin kenkiä kastelematta voi.

Hanko on pieni kaupunki. Totuttelua vaatii Turun jälkeen palveluiden niukkuus ja ravintoloiden, kauppojen yms huomattavasti rajoittuneempi tarjonta. Mutta sen mitä kaupallisemmassa tarjonnassa häviää niin muussa tarjonnassa ei nolostele kyllä yhtään. Esteetikolle Hanko on karkkikauppa.

Hanko on tunnettu pitsihuviloistaan. Rakennukset ovat toinen toistaan kauniimpia käsityön taidonnäytteitä. Hangossa ei ilmeisestikään oteta niin vakavasti sitä, millaisia taloja kaupunkiin saa rakentaa. Talot on naapureistaan hyvinkin poikkeavia ja moni on toteutettu hyvinkin persoonallisella otteella :)

Ja onhan se luontokin täällä kaunista. Paljon olen ehtinyt jo näkemään, mutta vielä on paljon tutustuttavaa. Eteläisin kärkikin on käyty katsomassa 

Viimeisiä kesäpäiviä viedään, nautitaan!

~Tikki~

Tuhkasta noussut. Blogikin.

Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt. Edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon. Hirmuisesti. Monella tapaa liikaa, mutta tässä sitä edelleen ollaan, uuden äärellä ja ihan ehjänäkin, ei ehjin nahoin, mutta kasaan kurottuna. Alle nelikymppisenä ei ajattele jäävänsä leskeksi, mutta niitäkin tarinoita on olemassa ja nyt se kohtalo osui minun kohdalleni. Sukuvika ilmeisesti, jäihän äitinikin leskeksi alle nelikymppisenä.

Ja mikäpäs muukaan se olisi vaikeina aikoina ollut sitä terapeuttisinta kuin käsityöt. Monen monta iltaa, päivää ja yötä vietin yksin ja välillä Vikan kanssa tehden käsitöitä. Niitä voisin jossain vaiheessa kyllä kuvailla tännekin. Vika oli muutenkin ensimmäisen vuoden kantava voima, pakastin täyttyi Vikan toimesta, minua kiikutettiin monenmoiseen mukana, pitäen kiinni elämässä ja uskossa siihen, että jonain päivänä jälleen on elämässä mieltä. Rankkoja aikoja, mutta päätös siitä, että vielä minä olen onnellinen on pitänyt ja sitä todellakin voin nyt sanoa olevani.

Nyt olen siirtynyt niin etelään kuin se Suomessa on mahdollista. Uusi ihana koti, uusi ihana kasvanut perhe ja olo, että energiaa on jälleen kirjoittaakin. Olen minä koko ajan kirjoittanut, mutta vain itseäni varten.

Onneksi tuo miehekkäämpi puoliskoni on antanut minulle vapaat kädet sisustuksen(kin) suhteen. Tavarat etsivät paikkaansa, mutta pikkuhiljaa alkaa minun kätteni jälki näkymään... Tässä muutama kuva katoksestamme, välitilasta autotallin (meidän tapauksessa mopotallin...) ja talon välistä.

~Tikki~

Humala-torni

Syyskuussa (!) 2014 talvi yllätti.

Monta vuotta palvellut katos taipui yllättävän lumikuorman alla. Mies oli jo kuskaamassa katoksen osia kaatopaikalle. Onneksi kerkesin pelastamaan kaikki metalliosat parempaan talteen. Kaikki pitkät metalliputket on käytetty erilaisina tukitankoina betonitöissä jo aikaa sitten.

Keväällä otin käsittelyyn katoksen nurkkapalat.  Rälläkällä käsittelin pinnat ja toivoin pikaista ruostumista. Kasasin kulmapalat torneiksi rautalangalla ronskisti sitoen.

 Yläosaan väkertelin rautalangasta vielä "katon". Ja tornin yläosaan lisää koristuksia rautalangasta vääntämällä.

Kehikon sisään siirsin vanhaa humalaa entisestä, sortumaisillaan olevasta köynnöskehikosta.

Heinäkuussa humala oli jo näin korkealla ja kehikko jo melko hyvin ruostunut :)

Ja nyt elokuussa on jo tämän näköistä

Kaikki alkaa olla jo hyvin ruostunutta ja humala tuntuu viihtyvän

-Vika-

Minä ja Darwin

Minulla on tuo puutarhanhoito intohimoinen harrastus. Mutta ei niin intohimoinen, että jaksaisin jatkuvasti nyppiä rikkaruohoja. Kun nypin, on mittakaava tämä:

Muutoinkin uskon Darwinismiin, pihallani selviävät ne, jotka on vahvimpia ja siten ovat tarkoitettuja pihalleni. Puutarhan suunnittelua en juurikaan harrasta, siitä tulee sellainen kun Darwin ja päivän mieliala synnyttää. Projekteja on pitkin pihaa kesken ainakin 10 kerrallaan ja vanhimpien ideoiden tarkoitus ja tavoite on jo unohtunut. Ja tähän vielä miehen projektit, niin suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys on unohdettu jo aikoja sitten.

Onneksi lempikukkani pionit viihtyvät vuohenputkiviljelmien seassa. Pioneja minulla on muutama kymmen pihallani.

Vanha omenapuu toimii lintujen asumuksena ja ripustustelineenä.  Satoakin tästä tulee mukavasti. Linnunpönttöjä pihalla on paljon, ja asukit oli/on tänäkin vuonna ainakin kymmenessä. Lepakoille on oma pyhäkkönsä.

Tällaisia ovat minun perennapenkit :D Lajeja liikaa, eivät sovi yhteen ja rikkaruohoja on paljon. Just hyvä. Kanttausnauhat ei ilmiselvästi ole minun juttu :D 

 Ja erilaiset asetelmat syntyvät itsekseen, lähinnä samaan paikkaan unohtuneina tavaroina.

Ja piha jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu... Joten kun intoa riittää, ei pääse hommatkaan loppumaan. Oikealla jänisten syömä luumupuu, joka elpyi, vasemmalla portin vieressä Haloskan Tarja niminen iki-ihana ruusu ja oikeaa puolta kiipeilee kärhö. Pihaa meillä on jokaiseen ilmansuuntaan. Aamulla aurinko nousee etuoven puolelta, ja siellä on aamuterassi, etupiha on etelän suuntaan, ja aurinko laskee takaterassin ja takapihan puolelle. Maa on puutarhurin unelmaa, mehevää multaa niin syvälle kun kaivaa haluaa. 

Jokaisella terassilla tarvitaan leipälapio. 

~Tikki~

Risuportin tuunausta

Jokin aika sitten tein risuportin. Jotain se tuntui vielä kaipaavan... Tälläisen sitten tänään siihen väkertelin :)

Toiselle puolelle täytyy vielä väsätä samanlainen, ehkä huomenna ;)

-Vika-

Lintu teki pesän

Lintu teki pesän etupihalle riippapihlajan ja Unkarin syreenin katveeseen :)

 Samalla kuistinpieleen asettui risutulppaani

-Vika-

Risukranssi

Pari vuotta vanha portti sai tänään risukranssin koristeekseen

Kranssin sisäosassa olevan kiemuran runkona on mustahehkutettua kauppalankaa 3mm vahvuisena. Kranssi on kasattu mustalla sidontalangalla ja samasta langasta kieputtelin nuo "sisäkiemuran" kiinnikkeet.

-Vika-

Toisenlainen risuportti

Viime vuonna karsimme pihasta monta pihlajaa ja Unkarin syreenikin joutui melko rankan karsinnan kohteeksi. Osa rangoista jäi pihaan talvehtimaan. Poika oli jo laittamassa talven yli kuivuneita rankoja uuniin, mutta minä pelastin sieltä muutaman karahkan ja väänsin niistä portin pihlajan alle.

Näiden kahden kuvan ottamisen välillä on vain muutama päivä, mutta kesä on ottanut niiden aikana aimo harppauksen eteenpäin :))

Portti on yksinkertaisesti kasattu rangoista ja rangat on sidottu yhteen rautalangalla. Rankojen väliin laitoin lähinnä koristeeksi vanhoja, mustahehkutetusta kauppalangasta väännettyjä, jo ruostuneita rautalankakiemuroita.

Veimme kaatopaikalle kuorman ja siellä metallinkeräyspisteellä minua odotti (taas...) aarre. Katsokaa, mitä joku on vienyt kaatopaikalle!

Monta monta kiloa siististi vyyhditettyä piikkilankaa! Tämä kasa saa nyt rauhassa ruostua pihalla ja syksyllä minulla on mahtava määrä kaunista ruosteista piikkilankaa talven töihin. Mahtavaa :))

-Vika-