Minä ja Darwin

Minulla on tuo puutarhanhoito intohimoinen harrastus. Mutta ei niin intohimoinen, että jaksaisin jatkuvasti nyppiä rikkaruohoja. Kun nypin, on mittakaava tämä:

Muutoinkin uskon Darwinismiin, pihallani selviävät ne, jotka on vahvimpia ja siten ovat tarkoitettuja pihalleni. Puutarhan suunnittelua en juurikaan harrasta, siitä tulee sellainen kun Darwin ja päivän mieliala synnyttää. Projekteja on pitkin pihaa kesken ainakin 10 kerrallaan ja vanhimpien ideoiden tarkoitus ja tavoite on jo unohtunut. Ja tähän vielä miehen projektit, niin suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys on unohdettu jo aikoja sitten.

Onneksi lempikukkani pionit viihtyvät vuohenputkiviljelmien seassa. Pioneja minulla on muutama kymmen pihallani.

Vanha omenapuu toimii lintujen asumuksena ja ripustustelineenä.  Satoakin tästä tulee mukavasti. Linnunpönttöjä pihalla on paljon, ja asukit oli/on tänäkin vuonna ainakin kymmenessä. Lepakoille on oma pyhäkkönsä.

Tällaisia ovat minun perennapenkit :D Lajeja liikaa, eivät sovi yhteen ja rikkaruohoja on paljon. Just hyvä. Kanttausnauhat ei ilmiselvästi ole minun juttu :D 

 Ja erilaiset asetelmat syntyvät itsekseen, lähinnä samaan paikkaan unohtuneina tavaroina.

Ja piha jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu... Joten kun intoa riittää, ei pääse hommatkaan loppumaan. Oikealla jänisten syömä luumupuu, joka elpyi, vasemmalla portin vieressä Haloskan Tarja niminen iki-ihana ruusu ja oikeaa puolta kiipeilee kärhö. Pihaa meillä on jokaiseen ilmansuuntaan. Aamulla aurinko nousee etuoven puolelta, ja siellä on aamuterassi, etupiha on etelän suuntaan, ja aurinko laskee takaterassin ja takapihan puolelle. Maa on puutarhurin unelmaa, mehevää multaa niin syvälle kun kaivaa haluaa. 

Jokaisella terassilla tarvitaan leipälapio. 

~Tikki~