Nyt se minun projektini on viimein valmis. Noin 4000 helmeä on paikallaan:
Nefertitin kaulus valmistui muutaman niskojen jumituksen jälkeen.
Pahoitteluni pimeistä kuvista, ilma ei ole oikein suosiollinen kuvaamiselle. Helmpommalla olisi päässyt, jos olisi valinnut yhtään isommat siemenhelmet, nyt tein koon 11 helmillä, joten olemattomia olivat. Mutta tulipahan tehtyä!
Näin viime yönä unta yhdestä suomenhepasta, joka tuli meille oppimaan ravihevoseksi. Se oli maailman kiukkuisin otus meille tullessa, korvat oli luimussa ja puri aina jos siihen oli mahdollisuus. Sitä ei saanut suosiolla tallista ulos, eikä se ulos mentyään enää halunnut sisälle. Valjaisiin laittoa se inhosi alkuun yli kaiken, ja kärryjä se pelkäsi. Se oli meillä yhden kesän, ja siitä tuli lopulta perheen miesten sydänkäpy. Tästä hevosesta tuli kesän aikana maailman kiltein otus, se seurasi perässä ilman riimunnarua, ja se hirnui aina kaikkien perään ja rakasti ihmisten seuraa. Perheen kokemattomat hevosmiehet menettivät sille sydämensä, se kun oli oiva tapaus opetella hevosen kanssa touhuja, ja se myös näytti rakkauttaan kaikille hyvin avoimesti. Kesän aikana se oppi mahtaville tavoille, sillä pystyi ratsastamaan ja ajamaan kuka tahansa. Perheen miehille olikin kova paikka kun hevonen sitten syksyn tullen lähti kotiinsa. Ravihevosta siitä ei tullut, sillä yksinkertaisesti ei ollut minkäänlaista kiinnostusta kilpailemiseen, se jäi vain odottelemaan sitä viimeistäkin kaveria; kaveria ei katsos jätetä
. Mutta vaikka ei se tilastoihin suuria merkintöjä tehnytkään, niin sydämiin niitä tuli! Hauska oli tämä tapaus. Missähän tämä heppa nykyään lienee, toivottavasti elämä oli/on sille hyvä.
~Tikki
Nefertitin kaulus valmistui muutaman niskojen jumituksen jälkeen.
Pahoitteluni pimeistä kuvista, ilma ei ole oikein suosiollinen kuvaamiselle. Helmpommalla olisi päässyt, jos olisi valinnut yhtään isommat siemenhelmet, nyt tein koon 11 helmillä, joten olemattomia olivat. Mutta tulipahan tehtyä!
Näin viime yönä unta yhdestä suomenhepasta, joka tuli meille oppimaan ravihevoseksi. Se oli maailman kiukkuisin otus meille tullessa, korvat oli luimussa ja puri aina jos siihen oli mahdollisuus. Sitä ei saanut suosiolla tallista ulos, eikä se ulos mentyään enää halunnut sisälle. Valjaisiin laittoa se inhosi alkuun yli kaiken, ja kärryjä se pelkäsi. Se oli meillä yhden kesän, ja siitä tuli lopulta perheen miesten sydänkäpy. Tästä hevosesta tuli kesän aikana maailman kiltein otus, se seurasi perässä ilman riimunnarua, ja se hirnui aina kaikkien perään ja rakasti ihmisten seuraa. Perheen kokemattomat hevosmiehet menettivät sille sydämensä, se kun oli oiva tapaus opetella hevosen kanssa touhuja, ja se myös näytti rakkauttaan kaikille hyvin avoimesti. Kesän aikana se oppi mahtaville tavoille, sillä pystyi ratsastamaan ja ajamaan kuka tahansa. Perheen miehille olikin kova paikka kun hevonen sitten syksyn tullen lähti kotiinsa. Ravihevosta siitä ei tullut, sillä yksinkertaisesti ei ollut minkäänlaista kiinnostusta kilpailemiseen, se jäi vain odottelemaan sitä viimeistäkin kaveria; kaveria ei katsos jätetä
. Mutta vaikka ei se tilastoihin suuria merkintöjä tehnytkään, niin sydämiin niitä tuli! Hauska oli tämä tapaus. Missähän tämä heppa nykyään lienee, toivottavasti elämä oli/on sille hyvä.~Tikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti