lauantai 18. heinäkuuta 2009

Sairastamisen hyvä puoli

Jotain hyvää sairastamisessakin on. Tulee oltua kotosalla ja sehän tietysti tietää tarttumista helmiin. Tein keskiviikkona tilauksen Esteeriinaan, ja perjantaina oli helmet postilaatikossa. Mahtavan nopeaa toimintaa kun Hollannista asti saa paketin tänne kahdessa päivässä!Kieli ulkona
Tällä kertaa tilasin ns perushelmeä, tuntui että useampaa väriä oli varastoissa liian vähän, mikään ei ole niin ärsyttävää kuin saada joku visio, ja sitten siihen ei olekaan helmiä varastossa Huuto. Nyt on sitten taas vähän parempi tilanne. Mies ei ihan ottanut kyllä tosissaan kun sanoin, että helmet on vähissä...

Tässä Fazerin sininen, ihania kaakaon värisiä huurrehelmiä kaverinaan vaniljaiset samanmoiset, lisänä prinsessa riipus.

Tässä kaikki ihanuudet mitä yhteen koruun sain mahtumaan. Swarovskeja tuollaisissa rondelleissa, biconeina, kuutiona ja vielä lukossakin! Lisäksi makeanvedenhelmiä ja upeita kristalleja.

Esteriinasta tulleita hauskoja punaisia "narutettuja" helmiä ja syvänpunaisia rondelleja.

Minä en pidä sinisestä. En lainkaan. Mutta nämä korallisirut olivat kauniin sinisiä, niitä parikiekkaa ja kaunis intialainen lamppuhelmi kaveriksi. Jollekin sinisen ystävälle oikein sininen pläjäys.
Että tällaista on tässä sairastellessa syntynyt. Ja teinhän minä eilen mascarponejuusto/omenapiirakan ja kermaviilivadelmapiirakankin. Joten laiskotellut en ole! Cool
Grillattiin tänään makkaraa. Muistan kerran kun Veera oli noin kolme vuotias, ja olimme mökkeilemässä Kemijärvellä. Paistoimme makkaraa takassa. Yhtäkkiä Veera alkoi itkeä katkerasti. Hätäpäissään kysymään että mikä tuli, polttiko tuli vai mitä tapahtui. Veera sai itkultaan sanottua; kun tuo makkara itkee. Makkara todentotta piti sellaista vinkumisääntä mikä tylsiltä aikuisilta menee aivan ohi. Veera kun tuppaa olemaan hyvin empaattinen, joten ei makkaran julma kärventäminenkään ihan noin vain siis sujunut. Muistan myös sen toisen siskoni olleen samanlainen lapsena. Kerran äidin kanssa ruokaa laittaessa ihmettelimme lohen yllättävää katoamista leikkuulaudalta. Sieltähän se siskon sängystä löytyi peiteltynä kauniisti. Lihaa ym brutaalia sai tämän pikkusiskon syömään vain jos sanoi sen olevan jonkun "pahis"eläimen lihaa. Meillä siis syötiin pantterinlihaa ja Boakäärmemakkaraa harvase päivä Nauru, yllättävän hyvin noin harvinaista tavaraa saikin kemijärven valtavilta lihatiskeiltä...
Nyt siirryn jälleen tuonne korupöydän ääreen, pinksut jadet kutsuu...
~Tikki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti