Turussa on tällä hetkellä meneillään Tall ships race, ja kävin tänään työn puolesta seikkailemassa alueella. Mahtavia oli laivat! Ja samalla tuli hoidettua yksi Turkulaistumisen riiteistä, eli kävin Förillä. (muille kuin laitasuomalaisille; Föri on lautta, joka roudaa ne laiskat, jotka ei jaksa kävellä siltojen väliä, tämän ihanaisen Aurajokemme toiselle puolelle.) En minä sentään jokea ylittänyt, mutta ihan kävin seisomassa Förin kannella! Minut tuntevat tietävät, että minä muuten niin peloton ja urhea pelkään kaikenlaisia veneitä ja laivantekeleitä. No, vaikka Förillä kävinkin, ei minusta ihan turkulaista silti vielä tule. Se on muuten just kuvaava se Eniron? mainos, jossa turkulaiselta kysytään sattuuko hän tietämään lähintä kukkakauppaa; ai mää vai? ai ny vai? Turkulaiset vastaa kysymykseen AINA kysymyksellä! Ja jos turkulaiselta kysyy kyllä/ei vastausta vaativan kysymyksen, on vastaus jotain tällaista: joo, ei oo. Siis kumpi, onko vai ei?!
Kuljeskelin siis tänään pitkin aurariverin rantoja, ja tapani mukaan otin kengät pois jalasta. Se on muuten kumma, kuinka aina joku ihmettelee paljaita jalkojani. Minä otan kengät aina pois kun se on mahdollista, kaupassa käynnin hoidan yleensä ilman yms, mutta joskus on pakko esittää sivistynyttä ja pitää kengät jalassa. Tänään taas lompsin kengät kainalossa, ja sain rakot varpaisiin. Yleensä saan rakot kengät jalassa kävelystä, mutta ilmeisesti asfaltti oli sen verta lämmintä, että nyt ne rakot tuli paljain varpain. Sain siis säikytellä tuota draamantajuista tytärtäni, joka miltei menettää tajuntansa tikusta sormessa...
Huomenissa on tämän viikon viimeinen työpäivä, ja vapaa viikonloppu odottaa. Ajattelin tehdä yhden virkkuuprokkiksen loppuun, ja jos vaikka kalaankin ehtis. Voi sitä järkytyksen määrää jos minä joku kerta saankin kalan. Luulen, että koko virveli lentää kauniissa kaaressa mereen jos joku hauenvonkale erehtyy tarttumaan vieheeseeni... Tätä tuskin tapahtuu, minä kun tuppaan valitsemaan vieheen sillä perusteella, kuinka hieno se on
, enkä sen olosuhteisiin sopivuuden mukaan.
~Tikki laastarit varpaissa
Kuljeskelin siis tänään pitkin aurariverin rantoja, ja tapani mukaan otin kengät pois jalasta. Se on muuten kumma, kuinka aina joku ihmettelee paljaita jalkojani. Minä otan kengät aina pois kun se on mahdollista, kaupassa käynnin hoidan yleensä ilman yms, mutta joskus on pakko esittää sivistynyttä ja pitää kengät jalassa. Tänään taas lompsin kengät kainalossa, ja sain rakot varpaisiin. Yleensä saan rakot kengät jalassa kävelystä, mutta ilmeisesti asfaltti oli sen verta lämmintä, että nyt ne rakot tuli paljain varpain. Sain siis säikytellä tuota draamantajuista tytärtäni, joka miltei menettää tajuntansa tikusta sormessa...
Huomenissa on tämän viikon viimeinen työpäivä, ja vapaa viikonloppu odottaa. Ajattelin tehdä yhden virkkuuprokkiksen loppuun, ja jos vaikka kalaankin ehtis. Voi sitä järkytyksen määrää jos minä joku kerta saankin kalan. Luulen, että koko virveli lentää kauniissa kaaressa mereen jos joku hauenvonkale erehtyy tarttumaan vieheeseeni... Tätä tuskin tapahtuu, minä kun tuppaan valitsemaan vieheen sillä perusteella, kuinka hieno se on
, enkä sen olosuhteisiin sopivuuden mukaan.~Tikki laastarit varpaissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti