Kevät, missä olet?!

Minuun on iskenyt epätoivo. Kevät ei tunnu tulevan ikinä!

Kävin Tikin kanssa Turun puutarhamessuilla pari viikkoa sitten. Yhdellä osastolla pyörittelimme käsissämme joitain kukkien juurakoita (mikä lie oikea nimitys?). Kysyin myyjältä, että milloinkas nämä voi laittaa maahan. Myyjä tuumasi tyynesti, että kyllähän ne nyt jo voi istuttaa. Niin, Turussa ehkä, mutta ei meillä. Meillä kun on vielä tänäänkin tämän näköistä:

Pää suorastaan kihisee suunnitelmia ja ajatuksia siitä, mitä kaikkea pihalla voisikaan tehdä. Mutta kun ei... ei auta muu kuin odottaa, että aurinko tekee tehtävänsä.

Tälläinenkin pino pihalla on odottamassa:

Mies ja poika eivät oikeastaan edes ihmetelleet, kun pyysin  heitä siirtämään nämä lavat kotipihaan. Tuumasivat vain, että jaahas... tälläistä tällä kertaa! Näille lavoille on tarkka käyttösuunnitelma jo olemassa, muutama vain pitäisi vielä haalia jostain lisää. Sitten näette, mitä näistä tulee, kunhan nuo lumet ensin häviää ja maa sulaa...

Lumi on tenhyt pahaa jälkea Unkarin syreenissä, jota meillä on aitana melkein kaikilla tontin rajoilla. Lumi on painanut paksuja oksia maahan niin, että varmasti suuri osa niistä on revennyt. Pahinta tuhoa lumi on tehnyt meidän ja naapurin rajalla, siellä koko pensasaita on maata myöten. Voi itku ja hammastenkiristys; ei auta varmaan muu, kuin pistää aita matalaksi :(

Asuntoauto oli pakko siirtää pois talvehtimispaikaltaan ja siellä oli sama juttu; pensasaita oli painunut lakoon auton kylkiä vasten. Siinä sitten puntaroimme, kumpi on tärkeämpi, auton maalipinta vai pensasaita. Pensasaita hävisi.

Saapa nähdä, minkälainen näky tässä on, kun nuo lumet ovat hävinneet. Tämä pensasaidan kohta on kokenut kovia; ensimmäiset taimet tenavat talloivat rikki. Seuraavat kuolivat, kun joku (oliskohan remonttia tehnyt mopopoika?) kaatoi sen juurille jotain... Kolmannet taimet jyräsi naapurin kaivinkone (vahingossa) ja nyt sitten tämä... Onkohan tarkoitettu niin, ettei tässä olisi ollenkaan aitaa?

-Vika-