Vain elämää

Tänään sitten vihdoinkin pääsin kotiin, auto vaihtui matkalla ihan toisenlaiseksi ja tavarat jäivät Helsinkiin. Puhelin elää ihan omaa elämäänsä ja minun ympärillä leijuu paksu hikipilvi ...
Auto ja peräkärry olivat siinä kunnossa, ettei niillä uskaltanut lähteä tien päälle. Korjaamolla pyörittelivät silmiään, kun näkivät koukun auton puskurin sisällä. Iso ongelma kuulemma oli myös se, että auto ei mahdu kärryineen sisälle korjaamohalliin. Ja kärry ei irtoa ilman järeitä työkaluja. No, sielläpähän ihmettelevät tilannetta!
Auto kärryineen on siis Helsingissä hyvissä käsissä (toivottavasti).  Soittelevat sitten, kun ovat saaneet symbioosin purettua ja vauriot korjattua. Kotimatkan huristelin uudella TSI-volkkarilla. Muistattehan sen mainoksen, jossa käkikellon käki lentää ikkunasta läpi? Sellaisella autolla ajoin ennätysajassa Savon maalle turvaan kaikilta Hesalaisilta taksikuskeilta.
Hesalaisista taksikuskeista sain pitkäksi aikaa kyllikseni. Oli sen verran karsee tapaus tämä minun perään ajaneen taksin omistaja . Sain tuntea nahoissani oikean sovinistin vihan, kun olen uskaltautunut naisena auton (ja PERÄKÄRRYN!) kanssa maamme pääkaupunkiin. Että osasikin tehdä kaikki asiat mahdollisimman hankalaksi! Itse ajattelisin, jos olisin aiheuttanut jollekin vahinkoa, että tekisin kaikkeni, ettei toiselle enää enempää aiheudu hankaluuksia. Mutta tämä pälli teki asiat kyllä niin hankalaksi kuin ne vain on mahdollista tehdä! Melkein jo piti polliisille soittaa...
Mielenkiintoiseksi asian selvittelyn teki minun puhelin. Enpä ole ennen huomannut, miten kaikissa puhelinnumeroissa on joko 4, 5 tai 6. Ilman niitä ei kertakaikkiaan soitella minnekään. Olen tänään lainannut puhelinta varmaan kymmeneltä eri ihmiseltä. Onpa erilaiset Nokialaiset tulleet tutuksi! Huomenna kiikutan puhelimeni huoltoon ja siellä se sitten varmaan onkin seuraavat viikot, voi itku.
Ensimmäinen tekoni, kun sain auton alleni, oli suunnistaa vaatekauppaan. Ajatelkaa, eilinen päivä hikoiltiin messuilla, siis todella hikoiltiin , sitten pakattiin loput messukamat (joita ei onneksi paljon ollut) kaatosateessa peräkärryyn, eli kastuttiin litsmäriksi. Ja aamulla nämä samat vaatteet päälle, kun en ollut varannut vaatetta kuin kahdelle päivälle. Se haju! Huh... Oli taivaallinen tunne vetää puhdas T-paita ja pikkarit päälle!
Nyt ansaitulle lenkille ja sitten suihkuun, puhtaaseen sänkyyn ja unten maille, ihanaa.
Huomenna on varmaan taas varsin mielenkiintoinen päivä, kun vakuutusasioita ruvetaan taas selvitteleen, kauhulla odotan!
-Vika-