No huh huh

Minä harvoin valitan kun on kiire. Mutta nyt on kiire. Aloittelin maanantaina uudet opinnot työn ohessa, ja varmaan jotain kertoo se, että nämä opinnot on täyspäiväisiä, mutta minä teen ne työn ohessa. Ja kun töissäkään ei suoranaisesti ole mikään rauhallinen syksy tiedossa, ja tuskin kevätkään kovasti helpottaa kalenterin täyttöastetta. Tänään mätkähti kirjalista eteen, ja ei ollut kovin keposen näköisiä kirjoja. Mutta, minä pidän haasteista, ja sitä saa mitä tilaa! Ainakin kerrankin saa testata omaa venymistään ja järjenjuoksuaan.
Messuilusta on toivuttu pikkuhiljaa. Jälkikikäteen olen mietiskellyt muutaman vakkariasiakkaan poissaoloa, vai kävikö he silloin pahimpaan ryysisaikaan kun ei kerennyt katsetta nostaa kangas- nappi- ja nauhakasoista? Se on messuilun lopettamisen huonoja puolia, ettei enää näe niin usein niitä hauskoja tuttavuuksia mitä messuilla on tullut. Mutta ainakin loppuelämänsä osaa arvostaa ihmisiä, jotka jaksavat nähdä kaiken sen vaivan messuille tullessaan tuotteidensa kanssa!
Minä en edes uskalla esitellä ostoksiani, Helmiliinalta tuli käytyä pariinkin eri otteeseen erinäisiä ihanuuksia... Helmiliinan Jaana ihasteli Goottiprinsessa koruani (jossa muuten on Helmiliinalta ostettu akaatti sisällä), ja ehdottelin hänelle vaihtokauppaa helmiin... Helmiliina on mielestäni suomalaisista ehdotonta parhaimmistoa, laatu on aina erinomaista, palvelusta puhumattakaan! Palvelulla on minulle ainakin erittäin suuri merkitys, paikasta josta olen saanut huonoa palvelua, en varmasti osta enää toista kertaa, ja toisinpäin; paikka jossa palvelu pelaa, varmasti saa minut asiakkaakseen myös uudelleen.
Minäkin ostin Titityyltä ihania lankoja, jotain niistä on lähtenyt jo syntymäänkin.
Nyt on aivan pakko siirtyä noiden kirjojen pariin. Oi ja voi.
~Tikki