Varkauden Kimppakirppikseltä löytyi eilen aarteita
Rakastan näitä vanhoja nukkeja. Kaikkein ihanimpia ovat 60-70-luvulta olevat, paljon leikityt nuket. Näistä nuo kaksi ensimmäistä nukkea ovat varmaan uudempia, olisivatko 80-luvulta, mutta varsin hurmaavia molemmat! Alempi, vihreäasuinen poikanukke saattaa olla melko vanhakin, ehkä jopa liian vanha minun makuuni. Liian vanhalla tarkoitan sitä, että nukke ei herätä minkäälaisia muistoja tai tunnelmia lapsuudesta, sieltä 70-luvulta. Ja noiden muistojen ja tunnelmien takia ostan jonkin lelun.
Kaikilla näillä nukeilla on kengät ja sukatkin tallessa! Vihreäasuisen pojan takista puuttuu jotain, en tiedä mitä. Tämän päättelin siitä, että takissa oli langanpätkiä, joissa on ollut jotain kiinni. Mutta eipä se haittaa, ei näiden täydellisiä tarvitse ollakaan.
Kaikki nuket löytyivät samasta kirpparipöydästä ja hinta oli 1 euro / nukke! Halpaa, sanon minä :)
Nämäkin nuket päätyivät minun omaan valtakuntaan, ompeluhuoneeseeni
Moni hämmästyy, kun kurkkaa minun huoneeseen. Huone on nimittäin täynnä kaikkea. Tottakai suurin osa on käsityötarvikkeita, mutta kaikki ylijäänyt tila on täynnä kaikenlaisia aarteita, mitä olen vuosien varrella kerännyt; nukkeja, tauluja, rasioita, purkkeja, kortteja....
Hämmästystä tämä aiheuttaa sen vuoksi, että muualla kotona en voi sietää mitään tilpehööriä. Meillä on hyvin pelkistetty sisustus, ylimääräisiä tavaroita ei juuri ole. Mutta ompeluhuoneessa on sitten senkin edestä ;).
Tässä vielä yksi nukkekokoelmani
Näitä matkamuistonukkeja on tarttunut kirppareilta mukaan, koska ne vain ovat niin hauskoja. Erityisesti nuo englantilaiset vartijanuket korkeine karvahattuineen ovat mukavia. Näissä nukeissa myös silmät ovat kivoja, ne avautuvat ja sulkeutuvat ihan omalla tavallaan. Näitä meille tulee varmasti lisää sitä mukaa, kuin niitä kirppareilta löytyy.
-Vika-
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
lauantai 6. lokakuuta 2012
Ruosteessa
Elämässä on tapahtunut kaikenlaista, joten blogi on saanut viettää rauhassa horrostaan...
Puolessa vuodessa olen saanut opiskelut päätökseen (YES!!!) ja tämän myötä työnkuvani muuttui kesällä radikaalisti. Entistä huomattavasti vastuullisempi työ ja opiskelujen lopputyöt ovat vaatineet veronsa, enkä ole enää vapaa-ajalla jaksanut istua tietokoneella. Mutta nyt elämä näyttäisi taas asettuvan uomiinsa, joten toivottavasti bloggaamisellekin jää aikaa ja energiaa.
Ompeluhommatkin ovat olleet täysin jäissä kesän ja syksyn ajan. Käsityörintamalla olen ainoastaan neulonut muutamat sukat ja lapaset, mitään muuta ei ole syntynyt :(. Nyt on suorastaan ikävä kaikkea käsillä tekemistä!
Eilen sitten kaivoin kangaslaatikoita kaapista esille ja leikkasin muutaman pussukan sillä mielellä, että pussukoiden ompelu on sopivan helppoa ruosteessa olevien ompelutaitojen herättelyyn. Tänään sitten istahdin koneelle ja ompelin onnessani pussukoita liukuhihnalta. Ensimmäisen pussukan ompelussa tuhosin kolme (!) neulaa. Kyllä vaan... Vetoketjun ylitys ei sujunutkaan entisellä rutiinilla ja onnistuin katkaisemaan neulan toisensa perään. On se vaan jännä, miten näin yksinkertaisissakin asioissa huomaa sen, että ei ole pitkään aikaa ko hommaa tehnyt ja homma tahmaa oikein kunnolla. Mutta valmista tuli ja viimeisten pussukoiden kohdalla ompelu sujui jo entisellä rutiinilla :)
Pahoittelen kuvien laatua, jokainen on joko ylivalottunut tai muuten epämääräisen värinen. Tämäkin homma tuntui olevan ruosteessa... kuvaus ei vain kertakaikkiaan onnistunut tänään. Ehkä sitten huomenna...
Tämä pussukka syntyi vanhojen farkkujen lahkeesta. Koristeena siinä olen käyttänyt 80-luvulla niin suosituista irtokauluksista leikattua pitsiä, josta alla lähikuvaa:
Nämä kaksi pussukkaa syntyivät myös vanhoista farkuista. Ylemmässä koristeena erilaisia nauhoja, alempaan aplikoin Hello Kitty-kankaasta kuvan.
Tämä pussukka on oikeasti vihreä! Kankaana on jotain vanhaa stretch-farkkua ja koristeena iso muovinen nappi. Idean tämän pussukan "vyöhön" sain Kukikkaat kuosit-bogista.
Tässä toinen pussukka samasta kankaasta ja samanlaisella vyöllä, nappi vain on erilainen ja metallinen tällä kertaa:
Sitten isompi pussukka vanhoista farkuista ja taas tuosta samasta Hello Kitty.-kankaasta (loppuuko se ikinä?)
Sitten itselleni kunnon kokoinen pussukka farkusta ja ikivanhasta Sarah Kay-kankaasta:
Sarah Key-kankaan löytäminen on ollut minulle lähes mahdoton tehtävä. Uutena Sarah Kay-aiheista kangasta en ole onnistunut löytämään, mutta en myöskään kirpparilta. Ainoastaan tämän yhden pienen palan löysin varkauden Fidalta, jossa se oli lampun varjostimessa (varjostin jäi kirpparille, kangas lähti mukaan). Olisin äärettömän onnellinen, jos jostain onnistuisin ko kangasta löytämään!
Ensi viikko minulla onkin lomaa, jonka ajattelin käyttää käsitöihin, lukemiseen ja muuhun rentoutumiseen. Olen lomani ansainnut, joten otan siitä kaiken irti :)))
Nyt voisin lähteä pöllyyttämään lankalaatikoita, jospa sieltä joku kerä päätyisi puikoille!
-Vika-
Puolessa vuodessa olen saanut opiskelut päätökseen (YES!!!) ja tämän myötä työnkuvani muuttui kesällä radikaalisti. Entistä huomattavasti vastuullisempi työ ja opiskelujen lopputyöt ovat vaatineet veronsa, enkä ole enää vapaa-ajalla jaksanut istua tietokoneella. Mutta nyt elämä näyttäisi taas asettuvan uomiinsa, joten toivottavasti bloggaamisellekin jää aikaa ja energiaa.
Ompeluhommatkin ovat olleet täysin jäissä kesän ja syksyn ajan. Käsityörintamalla olen ainoastaan neulonut muutamat sukat ja lapaset, mitään muuta ei ole syntynyt :(. Nyt on suorastaan ikävä kaikkea käsillä tekemistä!
Eilen sitten kaivoin kangaslaatikoita kaapista esille ja leikkasin muutaman pussukan sillä mielellä, että pussukoiden ompelu on sopivan helppoa ruosteessa olevien ompelutaitojen herättelyyn. Tänään sitten istahdin koneelle ja ompelin onnessani pussukoita liukuhihnalta. Ensimmäisen pussukan ompelussa tuhosin kolme (!) neulaa. Kyllä vaan... Vetoketjun ylitys ei sujunutkaan entisellä rutiinilla ja onnistuin katkaisemaan neulan toisensa perään. On se vaan jännä, miten näin yksinkertaisissakin asioissa huomaa sen, että ei ole pitkään aikaa ko hommaa tehnyt ja homma tahmaa oikein kunnolla. Mutta valmista tuli ja viimeisten pussukoiden kohdalla ompelu sujui jo entisellä rutiinilla :)
Pahoittelen kuvien laatua, jokainen on joko ylivalottunut tai muuten epämääräisen värinen. Tämäkin homma tuntui olevan ruosteessa... kuvaus ei vain kertakaikkiaan onnistunut tänään. Ehkä sitten huomenna...
Tämä pussukka syntyi vanhojen farkkujen lahkeesta. Koristeena siinä olen käyttänyt 80-luvulla niin suosituista irtokauluksista leikattua pitsiä, josta alla lähikuvaa:
Nämä kaksi pussukkaa syntyivät myös vanhoista farkuista. Ylemmässä koristeena erilaisia nauhoja, alempaan aplikoin Hello Kitty-kankaasta kuvan.
Tämä pussukka on oikeasti vihreä! Kankaana on jotain vanhaa stretch-farkkua ja koristeena iso muovinen nappi. Idean tämän pussukan "vyöhön" sain Kukikkaat kuosit-bogista.
Tässä toinen pussukka samasta kankaasta ja samanlaisella vyöllä, nappi vain on erilainen ja metallinen tällä kertaa:
Sitten isompi pussukka vanhoista farkuista ja taas tuosta samasta Hello Kitty.-kankaasta (loppuuko se ikinä?)
Sitten itselleni kunnon kokoinen pussukka farkusta ja ikivanhasta Sarah Kay-kankaasta:
Sarah Key-kankaan löytäminen on ollut minulle lähes mahdoton tehtävä. Uutena Sarah Kay-aiheista kangasta en ole onnistunut löytämään, mutta en myöskään kirpparilta. Ainoastaan tämän yhden pienen palan löysin varkauden Fidalta, jossa se oli lampun varjostimessa (varjostin jäi kirpparille, kangas lähti mukaan). Olisin äärettömän onnellinen, jos jostain onnistuisin ko kangasta löytämään!
Ensi viikko minulla onkin lomaa, jonka ajattelin käyttää käsitöihin, lukemiseen ja muuhun rentoutumiseen. Olen lomani ansainnut, joten otan siitä kaiken irti :)))
Nyt voisin lähteä pöllyyttämään lankalaatikoita, jospa sieltä joku kerä päätyisi puikoille!
-Vika-
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Lomailijan sadepäivät
Ompunvihreää jadea ja helmiäistä akaatin kera.
Lapis latsulia ja indonesian helmi.
Sinivalkoista tuliakaattia (joku sanoi näitä linnunmuniksi) valkoisessa puuvillanyörissä.
Punaista jadea ruskeassa puuvillanyörissä.
Eli on huonoista lomasäistä jotain hyötyäkin, sisälläkin voi olla kun sää on joko sateinen tai todella sateinen... Lomaa on onneksi vielä pari viikkoa jäljellä, eiköhän siinä ajassa ole edes yksi aurinkoinen päivä, onhan?!
~Tikki
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Lomapäiviä
Sateesta huolimatta loman ensimmäinen viikko on edennyt jo puoliväliin, paljon on tekemistä pihalla, mökissä ja kirppareitakin on tullut kierrettyä pitkästä aikaa. Koruja en ole malttanut juurikaan tehdä, mutta kyllä varmasti muutama sateinen päivä tulee vietettyä helmienkin parissa.
Jotain kuitenkin syntyy:
Muutama ihanan lämmin päiväkin on jo ollut, ja näitä kavereita ilmestyy heti nauttimaan punamultaseinän lämmöstä:
Nyt odottaa kalanperkaus, katiskassa ilmeisesti oli muutama ahven :)
~Tikki
Jotain kuitenkin syntyy:
Muutama ihanan lämmin päiväkin on jo ollut, ja näitä kavereita ilmestyy heti nauttimaan punamultaseinän lämmöstä:
Nyt odottaa kalanperkaus, katiskassa ilmeisesti oli muutama ahven :)
~Tikki
tiistai 1. toukokuuta 2012
Vapputipuset
Vappuhulinat jäi tänä vuonna vähän vähemmälle, kun muksut kumpikin sairastaa. Kuumetta on jatkunut jo viisi päivää. Mutta onpahan tullut siivottua työpöytää, ja tämä projekti ei mikään ihan pieni olekaan :D.
Nämä syntyi tuossa aamulla kun siistin työpöydän ääreen istuin:
Vihaisia pulusia kännykkäkoruina ja avaimenperinä.
Näitä onkin mukava tehdä lisää kun kohta alkaa sohvamaraton, eli jääkiekon mm-kisat! Minun kalenteri perinteisesti kun mm-kisojen aikaan muotoutuu pelien ehdoilla :)
Nyt siivoamaan loputkin helmet oikeisiin lokeroihin!
Oikein iloista vappua kaikille!
~Tikki
Nämä syntyi tuossa aamulla kun siistin työpöydän ääreen istuin:
Vihaisia pulusia kännykkäkoruina ja avaimenperinä.
Näitä onkin mukava tehdä lisää kun kohta alkaa sohvamaraton, eli jääkiekon mm-kisat! Minun kalenteri perinteisesti kun mm-kisojen aikaan muotoutuu pelien ehdoilla :)
Nyt siivoamaan loputkin helmet oikeisiin lokeroihin!
Oikein iloista vappua kaikille!
~Tikki
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Käsinvärjätyt vastaan minä
Tuossa pari postausta aikaisemmin tuskailin Chamäleon-sukkalangan kanssa. En kertakaikkiaan saanut kerästä kahta edes lähes samanlaista sukkaa :(.
En tiedä, onko vika minussa, kun taas kävi näin:
Tällä kertaa lankana oli Jawoll Magic Degrade. Tikuttelin ensimmäisen sukan hieman ihmetellen, että ihanko tosissaan koko sukan kärkiosa on punainen...ja olihan se. No, ei siinä mitään, ihan kaunishan tuo on. Toista sukkaa neuloin tyytyväisenä, koska värit näyttivät asettuvan ihan samoin kuin ensimmäisessäkin sukassa. Hienoa, nythän tämä sujuu! Mutta puolessa välin kärkiosaa lanka rupesi uhkaavasti muuttumaan keltaiseksi... mitä h****oa?!? Kerää kurkatessani tajusin, että pieleen meni taas. Siis ei voi käsittää...
Taas olin tietysti ostanut ko lankaa tasan sen yhden kerän, josta jokainen muu neuloja olisi saanut ihan nätisti kaksi lähes samanlaista sukkaa. Mutta en minä.
Ja taas tarvitsen toisen samanlaisen kerän, jotta voin neuloa toiset kaksi sukkaa, jotka toivottavasti ovat sitten parit näille kahdelle. Ääh, ei muuta kuin soitto Nappiin ja nauhaan, vieläkö löytyisi yksi kerä samaa lankaa. Ja olihan siellä. Myyjä tuumasi, ettei näistä käsinvärjätyistä langoista koskaan saa ihan samanlaisia sukka. No, ei tarttis IHAN samanlaiset ollakaan. Kunhan olis edes sinnepäin. Että tunnistaisi pariksi ;)
Katsotaan nyt, miten tässä lopulta käy... raportoin sitten, kun olen ehtinyt uudenkin kerän tikuttaa sukiksi.
Onneksi jotain on onnistunutkin:
Nämä sukat ovat Fabelia. Ihanan helppo ja varma sukkalanka! Ja raidat oli helppo täsmätä ;). Koko n 35.
Sukat kokoa 40-41. Lankana Seiskaveikka oranssina ja ruskeana.
Seuraavaksi käyn tämän haasteen kimppuun
Chamäleon, joka ei suostunut muotoutumaan kahdeksi samanlaiseksi sukaksi. Nyt uusi yritys!
-Vika-
En tiedä, onko vika minussa, kun taas kävi näin:
Tällä kertaa lankana oli Jawoll Magic Degrade. Tikuttelin ensimmäisen sukan hieman ihmetellen, että ihanko tosissaan koko sukan kärkiosa on punainen...ja olihan se. No, ei siinä mitään, ihan kaunishan tuo on. Toista sukkaa neuloin tyytyväisenä, koska värit näyttivät asettuvan ihan samoin kuin ensimmäisessäkin sukassa. Hienoa, nythän tämä sujuu! Mutta puolessa välin kärkiosaa lanka rupesi uhkaavasti muuttumaan keltaiseksi... mitä h****oa?!? Kerää kurkatessani tajusin, että pieleen meni taas. Siis ei voi käsittää...
Taas olin tietysti ostanut ko lankaa tasan sen yhden kerän, josta jokainen muu neuloja olisi saanut ihan nätisti kaksi lähes samanlaista sukkaa. Mutta en minä.
Ja taas tarvitsen toisen samanlaisen kerän, jotta voin neuloa toiset kaksi sukkaa, jotka toivottavasti ovat sitten parit näille kahdelle. Ääh, ei muuta kuin soitto Nappiin ja nauhaan, vieläkö löytyisi yksi kerä samaa lankaa. Ja olihan siellä. Myyjä tuumasi, ettei näistä käsinvärjätyistä langoista koskaan saa ihan samanlaisia sukka. No, ei tarttis IHAN samanlaiset ollakaan. Kunhan olis edes sinnepäin. Että tunnistaisi pariksi ;)
Katsotaan nyt, miten tässä lopulta käy... raportoin sitten, kun olen ehtinyt uudenkin kerän tikuttaa sukiksi.
Onneksi jotain on onnistunutkin:
Nämä sukat ovat Fabelia. Ihanan helppo ja varma sukkalanka! Ja raidat oli helppo täsmätä ;). Koko n 35.
Sukat kokoa 40-41. Lankana Seiskaveikka oranssina ja ruskeana.
Seuraavaksi käyn tämän haasteen kimppuun
Chamäleon, joka ei suostunut muotoutumaan kahdeksi samanlaiseksi sukaksi. Nyt uusi yritys!
-Vika-
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Multaaa!!
+10!!! Yes, kevät on täällä :)
Tästä riemastuneena iskin kädet multaan. Tosin vain säkki-sellaiseen. Mutta multaan kuitenkin.
Toivottavasti en ole liian aikaisessa...nämä pitäisi saada pihalle noin kolmen-neljän viikon päästä. Jospa nuo lumet olisivat siihen mennessä jo viimeinkin hävinneet.
Ruusupavut saavat liota vedessä yön yli ennen kuin pääsevät multaan
Puutarhakirjoja ja -lehtiä on selattu ja pää kihisee suunnitelmia. Nyt ei millään jaksaisi enää odottaa :(. Mutta kuten kuvista näkyy, on vain odotettava...
Nyt lähden pyykkäämään. Poika tarvitsee puhtaat työvaatteet huomiselle, koska hän lähtee huomenna aamusta Jyväskylään Taitaja-kisoihin. Pitäkäähän peukkuja, että kisat menevät hyvin! Äitiä taitaa jännittää enemmän kuin poikaa ;).
-Vika-
Tästä riemastuneena iskin kädet multaan. Tosin vain säkki-sellaiseen. Mutta multaan kuitenkin.
Toivottavasti en ole liian aikaisessa...nämä pitäisi saada pihalle noin kolmen-neljän viikon päästä. Jospa nuo lumet olisivat siihen mennessä jo viimeinkin hävinneet.
Ruusupavut saavat liota vedessä yön yli ennen kuin pääsevät multaan
Puutarhakirjoja ja -lehtiä on selattu ja pää kihisee suunnitelmia. Nyt ei millään jaksaisi enää odottaa :(. Mutta kuten kuvista näkyy, on vain odotettava...
Nyt lähden pyykkäämään. Poika tarvitsee puhtaat työvaatteet huomiselle, koska hän lähtee huomenna aamusta Jyväskylään Taitaja-kisoihin. Pitäkäähän peukkuja, että kisat menevät hyvin! Äitiä taitaa jännittää enemmän kuin poikaa ;).
-Vika-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)