Eli kävin eilen vintillä purkamassa viimeisiä muuttolaatikoita. Muutostahan on aikaa 8,5 vuotta, niin ehkä se oli jo aikakin! Mutta laatikoista löytyi tämä aarre:
Minun lapsuuden kodin maitokannu! Muistan vielä, kuinka musta-valkoisen maitopussin kulma leikattiin auki ja maito kaadettiin tähän kannuun. Tämä kannu on kulkenut minun perheen mukana pitkin Suomea, ollen välillä piiitkiä aikoja täysin unohduksissa. Niin kuin nytkin, yli kahdeksan vuotta vintillä muuttolaatikon pohjalla! Nyt kannu pääsee kunniapaikalle keittiöön. On se vaan niin kertakaikkisen ihana!
Pakkasten vaan jatkaessa pihtiotettaan meistä (tänään -34!) jouduin taas vanttuiden neulontaan.
Tällä kertaa poika pyysi punaisia vanttuita ja sellaiset syntyi Seiskaveikasta.
Pojasta puheenollen, hän on nyt 13v. Eli sellaisessa kohtuullisen kiivaassa kasvuvaiheessa. Ja se taas aiheuttaa sen, että ruokaa menee "jonkin verran". Tulen yleensä töistä neljän aikaan ja siihen mennessä pojalla on jo kiljuva nälkä ja tervehdyslause minulle on useimmiten:" Mitä ruokaa?". Olen puhunut pojalle, että pitää ottaa kunnon välipala, että jaksaa odottaa edes viiteen saakka ruuan valmistumista. Ja poika on vannonut syövänsä hyvän välipalan. En vain koskaan ole tullut ihan tarkasti kysyneeksi, mitä välipala sisältää, ilman muuta ajattelin, että ruisleipää ja jogurttiahan se poika syö, niitä kun on kaapissa... Mutta mutta...Tänään välipalan koostumus sitten paljastui, kun tulin poikkeukselliseti ja yllättäen kotiin jo kahdelta.
Kolme (!!) eineshampurilaista!!!! Oi, apua. Terveysintoilijaäidin painajainen... Ja tämä on kuulemma välipala lähes joka päivä. Noo, asiasta keskuteltiin piiitkäään ja hartaasti ja sovittiin, että tämä sopii kerran viikossa, muuten pysytyään ruisleipälinjalla. Joskus sitä näköjään on joistain asioista ihan pihalla ;)
-Vika-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti