Aarteita vintiltä

Keräsin aikoinani kahvipannuja, mutta jossain vaiheessa kyllästyin pyyhkimään niistä pölyjä ja työnsin ne kaappiin pois pölyttymästä. Kotkan kodin myynnin jälkeen olen vain sullonut pannut pahvilaatikoihin ja unohtanut ne samantien. Pannut ovat saaneet ihan rauhassa pölyttyä vintillä melkein yhdeksän vuotta, kunnes eilen avasin niitä kuuluisia viimeisiä muuttolaatikoita ja sieltähän löytyi aarre...Jälleennäkeminen oli riemastuttava! En muistanut ollenkaan, miten ihania pannut olivatkaan!
Minulla on vain mielikuva, että näitä pitäisi olla enemmän... mistäköhän ne loput löytyvät?

 

Jokainen näistä pannuista on ostettu markka-aikaan ja yläraja, minkä silloin suostuin pannusta maksamaan, oli VIISI MARKKAA! Halvalla olen kokoelmani saanut :)  Nythän näistä pyydetään kirppareilla kahta-kolmea kymmentä euroa... aivan älytöntä....

Eilen Kalpan matsia katsoessani neuloin pojalle vielä yhdet lapaset, nyt lankana Isoveli:

 

Isoäidinnneliöhuuma on tarttunut minuunkin:

Minä käytän näihin Seiskaveikan jämät. Ajatuksena olisi virkata jokaisen reunaan musta kerros, jahka käyn kaupasta mustaa Seiskaveikkaa hankkimassa (se siitä varastojen pienentämisestä ). Sitä en vielä tiedä, jaksanko tehdä näitä peitoksi asti vai tuleeko näistä jotain pienempää, aika näyttää.

-Vika-