Viimeisetkin rannekorut

No nytpä olis yksi isompi lahjaurakka tehty. Tein rannekorut  naisporukalle, joka ei muuten juurikaan lahjoja tule saamaan. Sellaisiakin ihmisiä Suomessa on paljon. Tämän on minulle opettanut uusi työni. Tai kyllähän meistä jokainen sen tietää, mutta nyt tämä asia on tullut niin lähelle minun jokapäiväistä elämää. Ääh, nyt menee liian syvälliseksi . Eli tässäpä ne korut:

Ja tässä minun suosikki näistä kaikista:

Jokainen minut tunteva varmaan vähän hätkähti, vihreä kun ei todellakaan ole suosikkivärini! Mutta tämä onkin erilainen vihreän sävy. Tosi kaunis!
Ja tämän näköinen oli sitten minun työpöytä urakan loputtua:

Siivous taitaa jäädä huomiseen. Miten se onkin aina niin vaikeaa?
Nyt koiranpissitys-lenkille. Ulkona on pakkasta lähes 20 astetta, hyi kamala!
-Vika-

Salaiselta helmitontulta

Osallistuin Helmetin salaisen helmitonttu kierrokseen ensimmäistä kertaa, ja oli kyllä varsin mukava piristysruiske harmaaseen marras- joulukuuhun! Yllättävän mukavaa suunnitella verrattain tuntemattomalle ihmiselle mahdollisimman mieluisaa pakettia, ja toki oli erittäin ihanaa nähdä mitä itsellekin tulee ! Ja minulla tonttu (tontut) kävi ihan ovelle tuomassa iki-ihanan paketin!

Näiden lisäksi paketissa oli vielä reilun kaupan teeta, mikä lähti jo työpaikalle käyttöön. Paketissa oli hopeaa, MOPpeja, akaattia, IHANIA nappeja, siemenhelmiä, riipuksia, korallia, lasihelmiä, ja tuo pussukka mihin nämä kaikki ihanuudet oli pakattu oli kerrassaan lumoava! KIITOS!
Joulukuu on ollutkin niin kiireinen ja rankka, että erittäin paljon tarpeeseen tuli tämä ihana tonttuilu. Opinnoissa on ollut esseiden palautusta ja tenttiä, töissä on ollut rankka jakso ja vielä siihen tämä talvi, minkä ystävä tunnetusti en ole, niin johan on soppa valmis... Nyt onneksi on koulu tältä vuodelta ohi, töissäkään ei ole kuin kolme päivää jäljellä ennen matkaa! Torstaina lentokone lähtee kohti saarivaltiota! Kun Lontoo ja Manchester on nähty, lähdemmekin Vikan luo joulun viettoon. Kinkkua, suklaata, viiniä ja kaikkea muuta. Ja ennen kaikkea hyvää seuraa! Tämä joulun odotus on ollutkin jo hyvin erilaista kuin ennen, nyt lapset ovat varmasti jännittävimmässä iässä, mitä tulee jouluun. Kovasti jo odottavat joulua, pipareita on leivottu, kotia on laitettu joulukuntoon ja joulukalteri on ensimmäistä kertaa avattu luukku kerrallaan ja oikeaan aikaan...
Vika tuossa murehti vanhenemisen tuskaa. Itselläni tämä on edessä parin päivän päästä. Me kun ollaan molemmat näitä joulukuun lapsia, ilmeisesti vanhemmillamme on ollut tekeminen vähissä alkuvuoden pimeinä kaamosaikoina ... Tosin minä olen PAAAALJON nuorempi kuin Vika !
Kesäkuuksi onkin sitten varattu kuulemma jo matkaliputkin naapurin rinsessan häitä varten. Kaikenlaista sitä isot ihmiset tekeekin. Oi voi.
~Tikki

SNY-paljastus

Tänään tuli syksyn viimeinen SNY-paketti ja sen mukana tieto siitä, kuka on ollut SNY:ni tämän syksyn ja alkutalven. SNY:ksi paljastui Janetti.
Ja paketista löytyi tällä kertaa tälläistä:

Eli PAJLON villalankaa ja Kool-Aidia! Lisäksi paketissa oli tiskiluutu, kortti (Kiroileva siili, YES!) ja sitten tälläinen:

Tämä on ovistoppari-kissa, painava sellainen! Meidän russelineitimme ei tykännyt kisusta yhtään: aikansa kissaa haisteltuaan otti russelimme kissaa niskasta kiinni ja sitten kissa sai kyytiä ... hetken aikaa taisteltuaan koira luovutti: liian painava tappelukaveri ! Ja kissa ei ollut taistelusta millänsäkään ja saa varmasti jatkossa olla rauhassa ovenvahtina.
SNY, vaikka Kool-Aid oikeasti haisee hirveälle, olen silti käyttänyt sitä lankojen värjäyksessä, on se niin hauskaa touhua värjäillä sillä. Tuulettelen sitten lankoja ulkona päivän-pari, niin haju suunnilleen häviää taivaan tuuliin. Eli KIITOS!
Synttärilahjaksi sain SNY.ltäni huivin. Tälläisen:

Huivi on tosi kiva ja on ollutkin jo ahkerassa käytössä! Kiitos tästäkin!
Ja oli siinä synttäripaketissa uusin IHANA-lehti ja hauska kortti. Lehdessä oli monta toteuttamisen arvoista ideaa, välillä on hauska tehdä ihan rehellistä askarteluakin .
Minulla oli oikein mukava SNY-syksy ja siitä iso kiitos kuuluu sinulle Janetti!!
-Vika-

Rannekoruja, rannekoruja

Innostuin tekemään joululahjoiksi rannekoruja, tälläisiä.








Ja sitten väkertelin itselleni kaulakorun:

Kiitos Tikille oppitunnista, nyt sujuu hopealangan vääntely niin, että voin tehdä tälläisiäkin koruja, YES .
-Vika-

Taas vuoden vanhempi

Taas vuoden vanhempi

02.12.2009 - 17:24 / Kirjoittanut vikatikkiblogi

Joulukuun ensimmäinen on päivä, jota ei enää pysty pelkästään riemulla viettämään ... kait minulla sitten on jonkinasteinen ikäkriisi .
Päivän kunniaksi sain mm. lehtiä, sukkia, joulukalenterin ja karkkia. Karkkipussin ehdin avaamaan ja läksin käväisemään postissa...takaisin tullessa minua odotti tyhjä pussi sohvalla! Ja kukaan ei tunnustanut syöneensä ainuttakaan karkkia. Eilen en sitä uskonut, tuumasin vain lapsille, että joopajoo, ei ne karkit itsekseen häviä. Mutta tänään russeli-neitimme on ollut lievästi sanottuna vaisu ja koiran maha pitää hirvittävää mekkalaa. Eli taisipa syyllinen karkkien syöntiin löytyä !
SNY:ni muisti minua kertakaikkisen ihanalla paketilla!!! KIIITOS!!! Paketista löytyi huivi, joka pääsi heti käyttöön, huippu! Mukana oli myös Ihana-lehti, jota olen harkinnut ostaakin, mutta minulle erikoista kyllä, olen jättänyt ostamatta. Olisiko ollut etiäinen? Lisäksi paketissa oli mainio kortti. Oli tosi kiva paketti, kiitos SNY! Kuvan lisään tänne heti, kun löydän kameran muistikortin .
Kerrotko SNY, mistä tuon huivin ohje on. Olisi kiva tehdä samanmallisia eri väreissä, on se niin kivan mallinen!
-Vika-

Ja Tampereen reissustakin

Oli viime viikko niin kiireinen, että en muistanut missään välissä laitella tänne mitään Tampereen kädentaitomessu viikonlopusta. Hotellikin toimi, mitä nyt meidän varaus oli hotellin kirjoissa vasta lauantaista, ja perjantainahan me siellä jo oltiin, mutta se nyt oli todella pientä meidän mittakaavassa !
Perjantai vietettiin kiertelemällä Tampereen keskustaa, ja kahvilla käytiin aina kun huvitti. On muuten sellaista luksusta tuo kahvin juonti ihan kaikessa rauhassa! Illalla sain Vikan houkuteltua katsomaan  500 days of summer- elokuvaa. Ihan mukava leffa, ja muutama hervoton lause elokuvaan myös mahtui. Sunnuntaina suunnattiin nenä kohti messuja, ja koko päivähän sielläkin vierähti. Nähtiin myös ne timantit jotka sieltä oli sitten myöhemmin kähvelletty. Hurjaa tuoda niin arvokkaita tuotteita siihen ryysikseen ylipäätään...
Ostoksia tuli tehtyä jonkin verran, Helmiliinalta ostin suurimman osan helmiostoksistani, kivipuolella ei juuri kummoista hinta/laatu suhdetta mielestäni löytynyt, ylihintaista oli paljon, ja laatukin oli välillä vähän heikompaa. Harmillista, olisi mukava löytää jotain mitä ei nettikaupoista helpolla löydä, helmet kun näyttää eriltä kuvassa ja ihan "livenä". Mutta jotain kuitenkin löytyi, ja lankojakin löytyi luotettavalta taholta, eli Titityyltä. Hullun hommaa, Tampereelle erikseen lähteä ostamaan sellaista, minkä sais kotisohvalta tilattua kotiin kannettuna :)
Tampereella syötiin, juotiin ja nukuttiin hyvin, ja taas jaksaa pimeää syksyä eteenpäin! Nyt on muutama viikonloppu ilman ihmeellisempiä ohjelmia, ja sitten onkin jo kuningaskuntaturnee edessä.

Sitä odotellessa,
~Tikki

Käet sinkuneena ja nokka jäässä

Perjantaina hyppäsin iltajunaan (oikeastaan ei voi puhua hyppäämisestä kahden superkokoisen matkalaukun kanssa jotka ovat kiviä täynnä...), ja matka kohti Kemijärveä alkoi. Kävin illalla ravintolavaunussa noutamassa iltakahvin, ja seuraavan kerran ilmestyin ihmisten ilmoille Rovaniemen tienoilla aamukahville. Ja kulttuurishokki iski vastaan heti! Kyllä voi mone etelä ihimise suu olla pyörijänä ku jakkupukuset naiset sujuvasti päräyttää kirosanoja keskenään raatatessaan... Kuuntelin siinä yksikseni naureskelle tutu kuulosta murretta, ja viritteli omaniki oikeelle taajuuelle.
Junaa oli vastassa äiti ja äiti tojota, ja tojotan iskuvaimentimet löi pohojaa ku nakkasin laukut peräkonttii.Oli meinaa käet tosi kipiät laukkuje raahaamisesta, kerraki oli oikeessa ku tuntu että laukku o kivijä täynä... Sitte otinki jo tuntumaa kotiseuvu tantereesee Lapin Kansaa postilaatikosta hakijessa oikee kunnolla ku nokka tömähti lumikinoksee ku äiti laukuremmi ja jalassa olevat kesäkengät kamppas minut kumoho. Lumine lehti käessä sitte naureskeli äiti kans junatuoma kesäkenkijä talavella Kemijärvellä.
Korukurssia piettii isolla laumalla, ja illalla alettii puleeraamaa itteemme kuntoo Lauri Tähkä keikkaa varte. Vähä mua nauratti, ku keikalle oli kaheksakymmentä kilometriä, täälä ku tuntuu, ettei viitti Kaarinasta Turkuu ajella iha pienestä syystä (mitä Lauri Tähkä ei missää nimessä oo!). Taksi vei kanalauma Rovaniemelle, ja matka oli melekose rento ku kasassa oli rääväsuusta porukkaa. Olo ei mulla kamala turuvalline ollu, vaikka kaikki muut olivakki sairaahoitajija tai muuta tereveyvenhoitoala porukkaa, oli se verta holotitonta sakkia... Mutta näitte asiantuntijoijen huolepiosta huolimatta selevisimme hengissä keikalle asti. Ja keikka oli tolokuttoma mahtava! Eturivissä huuettiin äänet käheeksi. Taksikuski ei ollu keika aikana karannu, vaikka varmalla oli mieli teheny, jote takasiki päästii jossaki vaiheessa yötä.

(kiitos kuvista Saila!) Seuravana päivänä korujen tekoa jatko net, jokka jakso, korukurssi vetäjä ei ollu parhaassa opetuskunnossa, ja kurssilaisekki älys olla kyselemättä ohojeita sillo ku vetäjä silimät oli kiini.
Sunnuntai illa junaa menosta voi jo sanoa hyppäämiseksi, se verta oli kiviä kulunu viikolopu aikana. Illalla istui junassa, ja toisessa kourassa oli kuivalihakimpale, ja toisessa hyvä kirija. Oli meinaa onnee se!
Tänä aamuna oli herätys kello viisi, ja junassa alkoi taas kuulua Turun murretta: Kui se ny noi teki, että kaatusi nui, totes mummo toiselle. Töissä pyrki Kemijärven murre esille, mutta kyllä se taas häviää siksi aikaa kunnes juttelen taas äidin kanssa puhelimessa . On se ihanaa välillä puhua lapsuuden ja nuoruuden tuttua murretta! Kummasti murretta arvostaa kun ei sitä jatkuvasti kuule, ja kummasti myös kiinnittää siihen eri tavalla huomiota! Lappilaiset on oma rotunsa, ja ehdottomasti suosittelen kaikille näihin kummallisuuksiin tutustumista ! Ainoa mielestäni noteeraamisen arvoinen lause BB-Tonin suusta onkin lausahdus; että lappilaiset ei perustele! Näin se on, lappilainen sanoo niinku se asia on, ja sitä ei tarvi perustella. Se on tyhymä joka ei usko totuutta, vaikka ei välttämättä sitten se ainoa oikea totuus. Lappilainen harvoin myöntää olevansa väärässä. Ja miksi myöntääkään kun kerta aina ovat oikeassa . Ja jos ei toinen vähästä usko, niin mitä pölijälle selittämään. Muutenkin sanoja säästetään; hyvä esimerkki on lause, joka eteläisessä osassa Suomea muotoiltaisiin kutakuinkin näin: Anteeksi, asia taitaakin paremmin ilmaistuna olla siten, että... Ja sama lause Kemijärveksi: EiKäKöö...
Nyt juomaan (taas) vettä, kunnon kimpale kuivalihaa kerralla nautittuna tuppaa vähän janottamaan , kiitoksi kuivalihasta Kemijärvelle!
~Tikki (ja otsikko siis tarkoittaa kädet venyneenä ja nenä jäässä)

On se hyvä, että joku ehtii

Itse olen ehtinyt vain haaveilla käsitöiden tekemisestä, mutta mies on sitten ahertanut senkin edestä:
Tällaisia possuja on meille muuttanut asumaan kuusi kappaletta ! Itse en neulahuovutuksesta juuri perusta (sattuneesta syystä, on tullut joskus vähän huovutettua...), mutta mies on kaikki villat varastosta nyt käyttänyt, pitäiskö tuoda Tampereelta villaa?
Toivotaan, että ovatkin ainoat possut, jotka meille tulee!
Kaikki muut on meillä nyt rokotettu, Veera ei rokotusta ole vielä saanut.
Huomenna viimeinen työpäivä tälle viikolle, ja sitten nenä kohti Tamperetta! Ihanaa, shoppailua, hyvää ruokaa (ja viiniä). Ja seurakaan ei ole huonoa! Olin viime viikonloppunakin Pirkkahallissa, tuolloin siellä oli apuvälinemessut, ja olin siellä työn puolesta. Oli aika hiljaista, epäiltiin, että h1n1-peikko oli asiakkaat karkoittanut. Toivotaan ettei tätä vaikutusta ole kädentaitomessuilla.
Muutama viikko tästä eteenpäin, ja päästään taas reissuun. Ja oi, ihana joululoma! Josko vihdoinkin ehtis jotain käsitöitäkin tekemään?

~Tikki

Mihin ajalla on niin kiire?

Minne se syksy oikein hävisi? Aika kertakaikkiaan menee liian lujaa. Justhan tajusin, että on syksy ja tänään maisema onkin jo tälläinen:

Tänään tein töissä kalenterivuosisuunnitelmaa ja ihan säikähdin, kun naputtelin päivämääriä, jotka ovat parin kuukauden päästä... vuosi 2010!
Minusta on tullut hidas. Töissä ei tarvitse painaa täysillä koko aikaa, että ehtisi kaiken tehdä. Saan tehdä työni aivan rauhassa ja kunnolla. Ja tämä on tehnyt minusta hitaan: kävelen hitaasti, syön hitaasti, laitan ruokaa hitaasti, neulon hitaasti... Ja työnikin on nyt sellaista, ettei siinä auta kiirehtiä. Jos yritän hoputtaa asiakastani, on seurauksena vain hämmennystä ja hätäännystä ja tämän seurauksena entistäkin hitaampi vauhti! Jotenkin entisessä elämässä työkiire jätti vauhdin päälle vapaa-aikaankin, kaikki piti tehdä kauhealla kiireellä ja en osannut pysähtyä ja rauhoittua.
Muut ovat joskus hämillään, kun ihmettelevät, mitä minulle on tapahtunut. Ja ehkä itsekin vielä ihmettelen omaa hitauttani. Mutta minnepä minulla olisi kiire? Paitsi ajan perään ...
Joo, olipas filosofista tekstiä tänään. Palataanpas maan pinnalle. Nyt kauppaan ostamaan possutautiselle pojalle limpparia ja jätskiä ja Buranaa.
-Vika-

Vattulankaa

Perjantaina raahustin viimeisillä voimillani, kaikkeni antaneena, raskaan työviikon päätteeksi sohjossa ja räntäsateessa pitkän matkan ylämäkeen paikalliseen Siwaan. Rasittavan ja rankan jonotuksen päätteeksi ojensin postipojan kantaman lappusen postin tädille tärisevin käsin... no joopa joo! Ei se nyt ihan noin rankkaa ollut, mutta jotain sinne päin .
Joka tapauksessa postissa odotti jo alkuviikosta tullut SNY-paketti, ihanaaaaa! Tuntui tosi mukavalle aloittaa viikonloppu, hakea paketti postista, pari kivaa lehteä Ärrältä ja viinipullo siitä Ärrän naapurista ja painua kotiin viettämään perjantai-iltaa.
Paketista paljastui koko perheen riemuksi hirmuinen säkki irtiksiä. Ne on syöty jo, sen vuoksi niitä ei näy kuvassa .
Muuten paketin sisältö näkyy tässä:

Paketissa oli vadelman väristä villalankaa, josta tykkäsin kovasti. Väri on jollain tavalla tosi raikas ja pirteä, kiva! Mitähän tästä tekisin, hmm... Paketista löytyi myös Prymin puikkojen päitä, tiskirätti ja valovirkkuukoukku kokoa 2.5. Jep, virkkaan tosi paljon ja tämä on hyvä apu varsinkin mustaa lankaa virkatessa, kiitos!!! SNY:llä on ilmeisesti ainakin joissain asioissa samanlainen huumorintaju kuin minulla, sillä SNY:n kortit ovat juuri sellaisia, mitkä kääntävät suupielet hymyyn ihan väkisin.
Tosi mieluinen oli tämäkin lähetys, kiitoksia sinulle SNY!!!!!
Viime viikon vietin käytännössä paikallisessa terveyskeskuksessamme asiakkaidemme kanssa. Sikainfluenssa (miten voi jo pelkkä sanakin ärsyttää ) aiheuttaa hirmuista suhinaa työpaikallemme. Jos ei olla kipeinä, niin sitten jonotamme rokotuksiin. Siis jonotamme joko lääkäriin tai piikille, höh. Voisihan sitä muutakin välillä työkseen tehdä. Mutta ei auta, tämä on nyt tätä. Ihmettelen kyllä, että itse en ole ko. tautia saanut, sen verran rajussa altistuksessa olen ollut jo pitkän aikaa. Ehkäpä minä en sitten possuflunssaa sairastakaan. Tai sitten olen sen sairastanut huomaamattani, sekin kuulemma on mahdollista.
Perjantaina suuntaankin sitten kohti Tamperetta ja käsityömessuja, jotka valloitamme yhdessä Tikin kanssa. Perjantain vietän Tampereen keittiötarvike- ja käsityökaupoissa. Lauantai kolutaan messuilla oikein hartaudella ja illalla naatiskelemme ravintolassa ruuasta ja viinistä. Ja kerrankin niin, ettemme ole aivan raato-poikki-väsyneitä messumyyntipäivästä! Sunnuntaina on aikaa nukkua pitkään ja kääntää kylkeä, kun messumyyjät raahautuvat myyntipaikoilleen aamunkoitteessa. Pitkän aamiaisen jälkeen voisi ajatella paluuta arkeen ja kotiin mukavasti junalla körötellen. Että silleen.
-Vika-

Vispilänkauppaa

Vikalta tuli äsken sähköpostia tulevasta Lontoo-Manchester reissusta. Se raukka haaveilee ostavansa reissusta vispilän. Jaa-a, on naisella suureelliset toiveet, toivotaan ettei pety. Ja halus se sellaset rinssi ja rinsessa mukit, mutta niitä minä sitten kiellän ostamasta, aikuinen ihminen moista! Vispilän ymmärtää, mutta ei tuollasta!
Eka tentti ohi. Ihan ok fiilis jäi, seuraavaa odotellessa. Kovasti on kiire kyllä kun yritän mahduttaa samaan elämään kaikki nämä asiat, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa palkitseekin tämä tällainen reuhtominen.
Juniorilla on huomenna edessä sikapiikki. Ei ollut helppo ratkaisu, mutta päädyimme nyt siihen kun asiaa aikamme oltiin pähkäilty, on kuitenkin tuo astma niin hankala, ettei uskalla jäädä tautia odottelemaan. En todella kadehdi tällä hetkellä raskaana olevia, itse kun aina itkeä tuhersin jos panadoli piti ottaa kun raskaana olin... Varmaan muuttaisin raskaana ollessani mökille lappiin, ja kieltäisin postipoikaakin tulemasta tontille. Itseni kohdalta en moista tautia pelkää, mutta nuo pikkuihmiset saisivat taudilta välttyä kyllä!
P.s: katsokaa tänään Akuutti, siellä tulee erittäin hyvää asiaa ;)

Mottoni

Olen jo jonkin aikaa etsinyt elämän tarkoitusta... tai no, ei ihan noin vakavaa, mutta sellaista omaa mottoa, sellaista, joka kuvaisi minua ja elämänasennettani jotenkin... ja nyt se löytyi! Tämä kuvaa minua just eikä melkein:
 Pessimismi on aivan turhaa, ei se auta kuitenkaan mitään.
Tälläinen viisaus löytyi Helmetistä, jota aikani kuluksi selailin.
Jep, eipä muuta tällä kertaa .
-Vika-

Sairastamisen tuskaa

Enpä taas ole muistanutkaan, kuinka kipeä ihmisen kurkku voikaan olla! Kolme päivää sitten nousi kuume, ja kurkku tuli kipeeksi. Ja sit seuraavana päivänä kurkku oli vielä kipeempi, ja tänään se on ollut sikakipee (toivottavasti ei oo oikeesti sika-jutuilla mitään tekemistä tän kaa). No, huomenna kuulee jotain lisää, voiko kurkulle jotain tehdä, vai suositellaanko eutanasiaa. Sairaslomalla olen ollut kaksi päivää, viimeksi olenkin ollut yhtä pitkällä sairaslomalla varmaan kolme vuotta sitten kun poskiontelot leikattiin...
Lauantaiksi on parempi olla terve, silloin on nimittäin ParKu-paja, korusellainen. Eli tervetuloa korujen teosta kiinnostuneet! Ja perjantaina olisi töissäkin hyvä olla, meillä on palaveri luostarissa, yllättävän viehättävä paikka tällaiselle vähemmän uskonnollisellekin.
Onneksi on kaikkea kivaa mitä odotella, pian pääsee kuuntelemaan Lauria (IIIIIIIKKKKK!!!!!), ja sitten onkin aika lähteä katselemaan punaisia kaksikerrosbusseja ja pubeja. Jouluksi ajattelimme linnottautua Vikan kotiin, vois vaikka testata sitä patjajoulua Heli Laaksosen innoittamana:
"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."
Mää niin nään meidät kaikki tollee köllimässä!
Sitä odotellessa,
~Tikki buranapöhnässä

Vaahtokarkki-suklaa-mousse

SNY:ni tietää, mitä tarvitsen . Salaiseni lähettämä paketti tuli jo alkuviikosta, mutta "hieman" pitkäksi venähtäneet päivät aiheuttivat sen, etten kertakaikkiaan ehtinyt postiin hakemaan pakettia ennen kuin vasta eilen. Vähänkö harmitti!!
Mutta tälläinen kertakaikkisen ihana lähetys sieltä sitten paljastui:

Paketissa oli lämpöiset lapaset, mitkä tulivat nyt kyllä niin tarpeeseen! Neulon kyllä lapasia, mutta ne tahtovat aina hävitä lasten mukana maailmalle . Myös ne minun lapaset... mutta nämä pistän aina kotona omaan kassiini, niin jospa ne pysyisi edes hetken tallessa.
Vihreää Maija-lankaa oli paketissa kaksi kerää. Niistä valmistuu todennäköisesti jotain tylleröiselle, sen verran ihastellen hän niitä silitteli. Oli kuulemma kaunis väri!
Lisäksi paketista löytyi tiskirätti ja kiiltokuvia (taas sellaisia, mitä minulla ei ole koko arkkia, huippua!).
Ja se, mikä aiheutti minulle ylimääräisiä sydämen tykytyksiä, oli se lähetyksen herkkuannos, njam! Paketissa oli ohje ja tarvikkeet vaahtokarkki-suklaa-mousseen. Siis mikä voi olla enemmän tarpeeseen tälläisen viikon jälkeen, kuin kunnos annos sokeria ja rasvaa herkullisessa muodossa ?!
Eli ei kun herkkua valmistamaan:
Vaahtokarkki-suklaa-mousse
150g vaahtokarkkeja
250g tummaa suklaata
50g voita
60ml kiehuvaa vettä
3dl kermaa
1tl vaniljasokeria
Vaahdota kerma (mausta vaniljalla). Mittaa loput ainekset kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen. Kun seos on tasaista, nosta kattila liedeltä pois ja anna jäähtyä hetki. Yhdistä seos kermavaahdon kanssa. Annostele ja koristele halutessasi. Nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Tämän herkun pistelemme poskeemme tänään jälkkäriksi...
Kiitos miljoonasti SNY! Kyllä todellakin onnistuit ilahduttamaan minua! SNY kysyi kortissa, sopiiko minulle paremmin lämmin vai kylmä punainen ja asiaa piti kyllä oikein miettiä... tykkään vahvoista punaisista (juuri sellaisesta, jota oli viime paketissasi), sellaisista pehmeistä. Punainen voi olla hieman lilaan päin tai sitten hieman ruskeaan vivahtavaa, mutta ei sellainen kirkas, puhdas, ehkä oranssinen, sellainen ei minua miellytä. Olipas hankala selittää, mutta toivottavasti tämä selvensi edes vähän...
Tämän viikon kiireen on aiheuttanut pitäjäämme saapunut possutauti. Se aiheuttaa yllättävän paljon töitä meilläkin. Rokotukset pitäisi saapua ensi viikolla, mutta saapa nähdä, onko suurin osa minun rokotettavista ehtinyt taudin jo sairastaa, ennen kuin saadaan rokotteet käsiimme . Toivottavasti tästä nyt kuitenkin selvitään mahdollisimman pienin ongelmin...
Nyt tonnikalapihvit odottavat paistajaansa, pistäkää peukut pystyyn, että onnistun saamaan niistä syötäviä!
-Vika-