Puukukkia

Ystävänpäivän kunniaksi maalasin puukukkia.

 

Nämä on kirppislöytö joltain Turun kirppikseltä. Maksoi 50 senttiä kappale. Alunperin nämä olivat sellaiset kuultomaalatut; hailakkaa valkoista ja vielä hailakampaa keltaista. Tylleröinen sanoi ostokseni nähtyään, että "miksi sinä NOI ostit, yäk...". Mutta vähän maalia saa ihmeitä aikaan, vai mitä? Minusta näistä tuli varsin nätit. En kyllä tiedä näille sijoituspaikkaa, mutta eiköhän jostain näillekin sopiva paikka löydy.

Puukukista tulee aina mieleen mieheni mummi, topakka savolainen nainen. Mummin poika, mieheni setä, ajatteli ilahduttaa äitiään puukukalla. Ne olivat silloin aivan uutuustuote ja sellaisen mies äidilleen osti. Mutta eipä arvannut mies, mitä meni tekemään. Mummo loukkaantui puukukasta aivan sydänjuuriaan myöten: "Martti osti minulle PUUkukan!" Ja arvatkaas, montako kertaa Martti sai ostoksestaan kuulla loukkaantuneiden mulkaisujen kera...

Tämän asian ydin aukesi minulle oikeastaan vasta kauppiasurani aikana, sillä silloin ymmärsin, että meidän nuorempien sukupolvien niin kovasti arvostama puu ei olekaan (välttämättä) vanhemmalle sukupolvelle minkään arvoinen. Yksi vanhempi rouva kertoikin minulle, että ennen tehtiin kaikki puusta, mitään muuta materiaalia kun ei kertakaikkiaan ollut saatavilla!

Hyvää ystävänpäivää kaikille puukukan kera!

-Vika-

Söpö lokerikko

Messutavaroista jäi yli tälläinen aikanaan kirpparilta ostettu puinen lokerikko.

 

Lokerikko on hankittu joltain Turun kirppikseltä kolmen euron hintaan ja se palveli hyvin tehtävässään messuilla helmilaatikkona. Nyt, kun messuelämä (ainakin näillä näkymin) on loppu, niin tämä jäi pyörimään ompeluhuoneen nurkkiin. Rumahan tuo on, eikä sille oikein mitään järkevää käyttöä ollut. Jossain (voi, kun muistaisin kenen!) blogissa oli vastaava rumilus tuunattu ihan uudenlaiseksi. Ja siitä se ajatus sitten lähti!

 

Valkoista Empiremaalia kolme kerrosta pintaan (taas olisin päässyt helpommalla, jos olisin pohjamaalannut!) , taustalevyyn liimasin kauniita papereita ja avot, siinä se on! Minusta tämä on oikein söpö. Tämä päätyy keittiön seinälle nukkekodin viereen ja hyllyille pääsee meidän elämää seuraamaan pienet chenillepintaiset eläinperheet.

-Vika-

Pikkuhiljaa hyvä tulee

Ulkona on sisältä päin katsottuna aivan upea ilma, mutta vain sisältäpäin... Totuus on, että pakkasta on 26 astetta ja viima puhaltaa suoraan pohjoisesta! Eipähän tarvitse miettiä, että lähtiskö lenkille. Voin oikein mainiosti kaivautua ompeluhuoneeni kangaskasoihin, yes!

Aamupäivän siirtelin vanhoja postauksia vuodatuksen puolelta. On siinä vain melkoinen homma, vielä en ole läheskään valmis ja olen kuitenkin käyttänyt hommaan tunteja! Osasyynä on tietenkin tämä meidän kylän tarjoama "kaameen nopea" nettiyhteys, ihan taidetaan yhteen megaan ajoittain päästä :( . Noo. hitaasti hyvä tulee. Marttojenkin tämän vuoden teema tais olla hidastelu. Ja voishan vauhdin hiljentäminen olla muutenkin hyväksi, ei vain netin osalta. No, johan meni taas jorinaksi... Nyt painun sinne kangaskasojen pariin. Toivottavasti syntyy jotain valmistakin.

-Vika-

Vapaapäivän ompelut

Kuten tuossa aikaisemmin uhosinkin, niin tämän päivän olen käyttänyt ompeluun, ihanaa!

Ensimmäisenä valmistui selkätyyny uuden Suuri Käsityölehden innoittamana. Lehdessä tyyny oli tehty Amu Buttlerin kankaista ja huomattavasti isompana. Meidän sisutukseen ei tilkkutyökankaat sovi, joten päädyin tuttuun farkkuun ja pellavaan.

Enpä tiedä... vähän on hassun näköinen pötikkä... mutta täytyy testata käytössä, jospa olis ulkonäköänsä parempi käytössä. Eli selkätyynynä.

Seuraavaksi ompelin itselleni kassin Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua-kirjan innoittamana. Idea kassiin on otettu ko kirjasta, mutta yhdistelin paria ohjetta ja muutin kankaat enemmän itselleni sopiviksi, eli (taas!) farkkua ja tumman punaista samettia.

  

Ja tässä koriste lähempää. Taas aplikaatiota, olenkohan jotenkin jumittunut aplikaatioihin?!

Pullataikina odottaa leipojaansa, joten seuraavaksi kädet taikinaan :)

-Vika-

"Uuden" blogimme ensimmäinen tunnustus

Blogimme muutti tänne blogspotiin pari viikkoa sitten. Olen kiivaasti siirtänyt vanhoja postauksia tänne uuteen blogiin, mutta vielä niitä on melkoinen kasa odottamassa vuodatuksen puolella. Mutta pikkuhiljaa... Vähän harmittaa, kun kaikki ne ihanat kommentit, mitä olemme vuosien varrella saaneet, jäävät sinne vanhaan blogiin, mutta minkäs teet!

Piituskilta saimme tämän uuden blogin ensimmäisen tunnustuksen! KIIITOOOS!

 

Tänään minulla on VAPAAPÄIVÄ! Maanantai ja vapaa! Päivän meinasin käyttää aivan itselleni; ompelen, laiskottelen,  ompelen, nettailen, ompelen...eli en varmasti tee mitään kotitöitä ainakaan :)  :)  :)

-Vika-

Turkoosi, päivän väri

Tänään olemme maalanneet. Keittiö sai uuden värin entisen hillityn harmaan tilalle. Ja nyt ei voida puhua millään muotoa hillitystä väristä... Keittiömme on oikein vahva turkoosi. Ja väri on onneksi turkoosi, eikä sininen, niin kuin vähän pelkäsin! Seinän väri näkyy tuossa ikkunoiden välissä :)

Väriä on hankala saada kuvaan oikeana, varsinkin, kun ehti tulla jo pimeä. Mutta jotain tämän väristä meillä on nyt seinissä.

Verhojen pariksi ompelin kaitaliinan, jossa on eilen ompelemani verhon värit toisinpäin.

 

 Liina näyttää kuvassa vaaleammalta kuin se oikeasti on. Ja seinä taas näyttää vähän tummemmalta. Aarghh tätä kuvaamisen vaikeutta! Oikeasti liina ja seinä ovat lähes samanväriset ja eihän ne ole tässä kuvassa lähelläkään toisiaan. Mutta idea tästä selviää kuiteskin, vai mitä? Kukka on aplikoitu valkoisella pellavalla turkoosille pellavalle.

Viivi-neiti ei ollut yhtään innoissaan maalaushommista... koiran petikin siirtyi maalauksen tieltä vähäksi aikaa toiseen huoneeseen ja se ei tietenkään arvonsa tuntevalle Russelille kelvannut. Paremmaksi makuualustaksi valikoitui emännän saappaiden varret!

Nyt uuden Käsityölehden pariin, siinä näytti olevan muutama kiva Amy Buttlerin malli, ihanaa!

-Vika-

Ja taas keittiö uusiksi

Eihän siitä ole kuin puoli vuotta, kun maalasimme keittiön hillityn harmaaksi. Ja nyt rautakaupasta tarttui mukaan tälläinen

Sävyn olis tarkoitus olla turkoosi. Toivottavasti se on vielä seinälläkin turkoosi. Karmein tulos olisi, että se olisi sininen. No, pianhan se nähdään...

Tulevaa turkoosia ennakoiden ompelin verhot. Kun seinät ovat vahvan väriset, saa verhot olla sitten valkeat.

 

Valkoista pellavaa löytyi varastosta juuri sopivat palat. Aplikoin näihin turkoosista pellavasta kukkasia.

 

Huomenna ajattelin vielä ommella samaan sarjaan kaitaliinan. Siinä vaan on värit toisinpäin, turkoosissa liinassa on valkoisia kukkia. Mutta siitä sitten huomenna.

Vähän jännittää tuo maalin väri... sen valinta on aina niin hankalaa, kun yrität siitä pienestä lippusesta hahmottaa sen lopullista sävyä isona pintana juuri siinä huoneessa...Toivottavasti maalin värivalinta on onnistunut, sillä nyt tarvitaan elämään väriä ja valoa! Niin, ja jos ei ole hyvä väri, niin sitten joutuu maalaamaan uudestaan. Onneksi maali on nykyään halpaa ja maalareitakin löytyy ihan omasta takaa.

Perheen miesväki pyörittelee tuossa silmiään, avasivat juuri maalipurkin... on kuulemma hieman räikeä ;)

Lähdenpä tästä työnjohdollisiin tehtäviin. Moi!

-Vika-