Ukkosta ilmassa

Taivas on pikimusta ja piippujen savut painuvat maata kohti, joten ilmeisesti kohta rytisee. Joten mikäpä sen parempi tekosyy pysyyä sisällä siemenhelmien kanssa.

Siemenhelmispiraalia 11 koon siemenhelmillä ja kristallia. Kuva on vähän pimeä juuri edellä mainitusta syystä . Spiraali on nopea (jos siemenhelmien kanssa voi nopeasta puhua ) ja helppo tekniikka, ja voi tehdä useamman näköistä jälkeä samalla tekniikalla.
Kesäloman kunniaksi olen miettinyt joulun viettoa. Olemme viettäneet joulua maailman ääripäissä, lapin 40 asteen pakkasissa kuten myös Floridan 40 asteen helteessä. Nyt oli juttua Vikan kanssa sellaisesta Suomen mittakaavassa puolivälin joulusta, eli joulun vietto esimerkiksi Himoksella tms. Ideoita kenelläkään? Ajatuksissa oli mökki tms ratkaisu. Viime joulun  vietimme Vikan luona, ja tapaninpäivänä lähdimmekin kaikki siskokset Kööpenhaminaan hurvittelemaan. Joku reissu olisi kieltämättä kiva tehdä myös ulkomaille. Katsotaan mitä muidut keksii...
~Tikki joulufiiliksissä

Kemijärven terveydenhuollon toivot (tai tuhot..)

Kemijärven reissulla pidin vapaamuotoisen korukurssin, illan aikana kulutimme helmien lisäksi myös paljon syötävää ja myös viiniä... Kurssilaiset koostuivat ystävysjoukosta, ja kuinka ollakaan, kurssilaiset olivat kaikki sairaanhoitajia tms. Joten minä olin varsin hyvissä ja turvallisissa käsissä (tiedä häntä, silti vähän kyllä pelotti).
Kurssilla tyhjeni yli 20 pussia helmiä, ja monta meni vajaaksi, vaijeria kului kokonainen puolallinen! Ahkeria nämä ainakin ovat, joten Kemijärven kaupunki saisi maksaa heille kyllä tehokkaiden naisten lisiä!
Nyt sain viimein kuvat kurssilta käsiini:

Hauska tapaus oli kun menin itseäni esittelemään eräälle rouvashenkilölle, ja hän katseli minua ja sanoi vain että kyllä me ollaan tavattu. Niinpä oltiinkin, lapsena käytiin samaa koulua, ja vierailtiin toistemme luona. Hän asui ala-asteen koulumme vieressä, ja heillä ollessa käytiin myös koulun kentällä leikkimässä. Jostain syystä elävästi muistan, kuinka hypimme narua, ja kaikista hauskinta oli, kun löysimme sellaisen kohdan pihalta, joka notkui ja hytkyi. Tiedättehän, sellaisen savimaan, joka joustaa, ja aikansa kun pomppii humpsahtaa maahan reikä. Kyllä sitä ihminen käyttää muistiaan tärkeisiin asioihin!
Hauskaa oli. Seuraavaa odotellessa osa illan tuotoksista:

Ja vielä yksi kuva omista tämän illan tuotoksistani, odottamaani ukkosta ei tullutkaan, ja lohduttauduin helmien parissa:


Tämän korun nimi on ruutu/hertta. Ilmeisestä syystä, eikö?!
~Tikki

Ihana joutilaisuus

Loma on kyllä ihanaa! Aamulla nousin vasta yhdeksän jälkeen, ja jo yhden aikaan otin jo päiväunetkin . Kävimme kuitenkin ahkeroimassa Skanssissa tytön kanssa, ostimme repun, penaalin, koulun aloitus vaatteet ym tarpeellista. Lisäksi kävimme viettämässä tyttöjen aikaa pizzalla ja jätskillä. On se vaan hurjaa, että vasta tuo tyttö oli pieni tytön tyllerö, joka ei ollut erossa vanhemmistaan miltei koskaan, ja nyt hän on lähdössä kouluun, ja jollain tapaa pois äidin ja isin siipien suojasta. Enää emme kuulekaan kaikkea mitä lapsen päivään on kuulunut, ja ainoa mitä vanhemmat voivat on uskoa ja toivoa että lapsi koulutiellä pärjää ja oppisi jopa pitämään koulun käynnistä. Kyllä on varmasti erikoinen tilanne tyttö tiistaina koulun ovesta sisälle viedä. Huh huh tätä äidin elämää!
Mies oli ostanut minulle hienon monitoimityökalun, siis sellaisen millä voi kiillottaa, porata, leikata ym. Sitähän piti sitten heti kokeilla, ja aluksi tempaisin hopealusikan ja sahasin siitä lusikkaosan pois. Näitä lusikoiden hyötykäyttöjä on nyt näkynyt muissakin blogeissa, viimeisenä muistan Pikkumyyn kauniin lusikkakorun. tässä nyt sitten tämä minun kokeiluni, varsin oli hauskaa, mutta meni kyllä ihan kokeilukappaleeksi.

Lisäksi tein vielä kepeän kesäkorun, toki tämä näyttää varsin hyvälle myös puseron päälläkin sitten kun lisäkangasta syksyllä tarvitaan:

Huomenna minulle tulee postissa nymoa ja helmineuloja, entiset ovat jossain tallessa yhdessä , ja kovasti pari ideaa odottaa toteuttajaansa. Eilen suunnittelimme siemenhelmi"kurssia" myös Kemijärvelle, joskos lähtisin siis joku viikonloppu pitämään vakavamielistä ja totista koulutusta Kemijärven sisar rento valkoisille , terveisiä vaan sinne päin!
~Tikki

Pipo hellepäivän kunniaksi

Tyttöni sai kesän kuumimman päivän kunniaksi Novitan Purosta neulotun pipon. Pipon ohjeet löytyy uusimmasta Novitasta ja lankaa tähän meni pikkaisen vajaa kaksi kerää.

Puroa on varsin mukava neuloa, minua langan löyhäkierteisyys ei häiritse. Mutta luulenpa, että neule tulee nyppääntymään nopeasti. No, se jää nähtäväksi...
Viikonloppuna tuli taas ajettua muutama sata kilometriä ja niskat ovat taas totaalisen jumissa. Mistähän sais aikaa ostettua, että ehtis käymään hierojalla muutaman kerran?
Viikko menee töitä paiskiessa ja perhettä arkeen sopeuttaessa, tiistaina alkaa täällä Savossa koulut.
Lapsilla on vielä muutama kasvi tämän kesän keräyslistasta etsimättä  ja arvatkaapa, kuka ne etsii? En ole kuullut, että missään toisessa kunnassa enää kerätään kasveja kasvioon joka kesä. Koulukavereiden vanhempien kanssa jutellessa on muutaman kerran hiipinyt mieleen epäilys siitä, että taitaa suurin osa kasvioiden kasveista olla vanhempien keräämiä! Vaan siitähän ei voi lapsia syyttää...
Perjantaina sitten hurautan taas Volkkarillani Turkuun Tikin lapsia kaitsemaan, Tikki kun joutuu kohtaamaan suurimman pelkonsa ja matkaamaan veneellä saareen viettämään 10-vuotishääpäivää armaan miehensä kera. Siis ei se hääpäivän vietto ole se Tikin suurin pelko, vaan se veneeseen nouseminen ja sillä merelle lähtö! Saapa nähdä, saadaanko me Tikki veneeseen ...
Nyt pitää ruveta kellistämään lapsia unten maille, jotta alkaisivat pikkuhiljaa tottua arkiseen unirytmiin. Öitä!
-Vika-

Arvottua ja kypsennettyä hopeaa

Luvattu arvonta on nyt pidetty, ja virallisen valvojan suorittamassa arvonnassa onni suosi Pikkumyytä. Pikkumyylle lähtee kesän ehdottomia varusteita, eli käsitöitä! Hauskaa lankaa jossa vastaan voi tulla mitä vaan, haarukkapitsilaite ja inspiraation lähteeksi kirja.

Tänään olimme Silver Studion hopeasavi kurssilla. Oli oikein mukavaa, ja oppia tuli mukaan uuden harrastuksen aloittamiseen (entisiä kun ei ole ollenkaan tarpeeksi...). Ja jotain pientä tarvikettakin tuli hankittua .Tiedä sitten, kuinka hyvin oppi meni perille, Vika kun jutteli reissusta kotiuduttuamme hopeasaven kypsentämisestä .



Miehet on liottamassa lapsia Serenassa, ja me katsottiin jo Putoavia enkeleitä, toinen leffa odottaa vielä vuoroaan.
~Tikki ja Vika hopeapölyssä

Sikajahtia ja muuta lomanviettoa

Lappi jäi taakse, ajelimme Ranuan kautta Vikan luo savoon. Fazerin myymälässä käytiin lataamassa karkkivarastot ja muuten huruttelimmekin yhtäsoittoa koko 600km. Vielä puheessa viliisee Kemijärven sanat, mutta tästä muutaman päivän kuluttua puhun taas sujuvasti pääasiassa kirjakieltä. Veeraa nauratti kovasti Kemijärven murresanat; piuata, värkätä, vasiten, pölijä, sinkua ja tolikka kuulostaa varmasti erikoiselta tottumattoman korvaan .
Vika raukka painaa töissä täyttä häkää, ja me vaan jäämme sänkyyn nukkumaan kun Vika jo fillaroi töihin. Lohdukkeeksi tein tänään Marianne-kääretortun, ja mies aikoi tehdä meille pizzaa.
Juuri mitään järjevää en tänään ole saanut aikaiseksi, mutta sentään vaivaiduin kuvaamaan miehen imurointia :

Vikan älykäs russeli koki imuroinnin suurena uhkana, ja koiruli hyökkäili voimansa tunnossa täydellä raivolla imurin kimppuun. Pitäähään omaa sikaakin puolustaa:

Lopulta imuri taltutettiin ja se perääntyi antautuneena siivouskomeron perukoille.
Huomenna lähdemme koko karavaani Turkua kohti. Lauantaina minulla ja Vikalla on Hopeasavikurssi, ja miehen menevät lasten kanssa Serenaan. Ei kuulosta hullummalta viikonlopulta...
Loppuun vielä yöllinen kuva mökkirannasta:

~Tikki ja Vika joka röhnöttää sohvalla

Tikki villissä erämäässä villin luonnon armoilla

Lomasta on meneillään viides päivä, ja siinä ajassa on ehditty jo yli 1000km liikkumaan. Huruttelimme teiden tukkona Kemijärvelle perjantaina, mökkeilimme eiliseen asti ja nyt olemme Kemijärvi-cityssä. Mökillä oli varsin ihanaa, hellettä riitti, joten sääskiäkään ei juuri ollut, ja ulkona pystyi nautiskelemaan ihanista kesäpäivistä.
Lapset on ihmetelleet erämaan ihmeitä, poroja kun on enemmän kuin tarpeeksi, mökiltä oli syöty raparperinlehdet, kesäkukkaistutukset ja kaikki muu mihin poro turvallaan on vaan yltänyt.
Vakipysähdyspaikkamme on Hiljainen kansa- taideteos Kuusamon ja Kemijärven välillä. Veeraa meinasi aluksi vähän pelottaa moinen kansa, mutta pian uskalsi Veerakin tätä vaiteliasta sakkia lähempääkin ihmetellä.

Näitähän tosiaan riittää. Poroja on paljon ja ne on kesyjä. Mökin pihalle pyrkivät vaikka piha oli ihmisiä täynnä. Lapset rakentelivatkin poron karkottimia, joten eiköhän asia lienee kunnossa tästä lähin .

Mökin pihalla on veljenlapsien rakentama mörrimöykyn talo, pieni mökki mättään vieressä. Eemeli meni sitä ihmettelemään, ja sanoi sitten: täällä on pupu. Aikuiset tietty siihen että joo, siellä on pupu (äänensävyyn että joo joo, siellä on kiva mielikuvituspupu). Veeran usko pikkuveljeen oli vahvempi, ja hänkin meni asiaa ihmettelemään, ja totesi hänkin sitten että täällä on pupu. Pakkohan se oli kyynisten aikuistenkin mennä asiaa katsomaan. Ja ihan totta, mökkiin oli muuttanut ihana pieni jäniksenpoikanen!

Tämä pupu on siis mökkipihan uusi valtaaja.
Nyt aamukahvinkeittoon, palaan taas asiaan kunhan kaikelta lomailulta ehdin!

~Tikki