Olen parin viime päivän aikana huomannut, että meidän muksut ei enää ole aivan pieniä. Elämästä lapsiperheenä tulee koko ajan yksinkertaisempaa, lapset pukevat itse, osaavat kävellä parkkipaikalla vieressä ilman että pyrkivät syöksymään kaikkien liikkeellä olevien autojen eteen ja jopa ulkoilevat ilman jatkuvaa perässä kulkemista. Ihan huomaamatta kotona oleminen ei olekaan enää vain lasten kanssa touhuamista. Eilen olimme miehen kanssa keskenämme sisällä kun tätä heräsin ajattelemaan. Lapset olivat ulkona, ja me sisällä. Ihan kahdestaan. Veeralla alkaa jo olla myös asioista, jotka eivät kuulu äidille. Kaverin soittaessa saatetaan mennä toiseen huoneeseen, ja kavereille kuiskutellaan. Vessan ovikin laitetaan jo lukkoon. Toisaalta tämä on haikeaa, mutta toisaalta aika ihanaa. Nyt varmasti on se seesteinen aika ennen murrosikää 
... Mutta onneksi äidin syliin pitää silti vielä päästä aina välillä!
Nyt minulla on kuitenkin ihan järjestettyä omaa aikaa. Mies lähti lasten kanssa elokuviin, ja minä jäin tänne hiljaisuuteen ihan yksinäni. Omituinen on naisen mieli kun ensin piti siivota keittiö ennen kuin voin heittäytyä nojatuoliin käsitöineni... Mutta nyt on keittiö putipuhdas, ja minulla useampi tunti aikaa!
Tässä kuitenkin eilen valmistunut työ:
Nyt kuitenkin uusia suunnitelmia toteuttamaan!
~Tikki
... Mutta onneksi äidin syliin pitää silti vielä päästä aina välillä!Nyt minulla on kuitenkin ihan järjestettyä omaa aikaa. Mies lähti lasten kanssa elokuviin, ja minä jäin tänne hiljaisuuteen ihan yksinäni. Omituinen on naisen mieli kun ensin piti siivota keittiö ennen kuin voin heittäytyä nojatuoliin käsitöineni... Mutta nyt on keittiö putipuhdas, ja minulla useampi tunti aikaa!
Tässä kuitenkin eilen valmistunut työ:
Nyt kuitenkin uusia suunnitelmia toteuttamaan!~Tikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti