Messuelämää

Aikaisemmassa elämässämme kiersimme Tikin kanssa käsityömessuilla myymässä kaiken maailman käsityötarvikkeita Ompelutarvike.fi-nimellä. Mielestämme osastomme oli aina paras osasto messuilla ;). Tottakai.
Reissut olivat raskaita, mutta äärettömän antoisia ja hauskoja. Tästä kaikesta on aikaa kohta kolme vuotta. Nyt kierrämme messuja vain asiakkaina. Samanlaista messuosastoa kuin meidän osasto oli, ei ole tullut vastaamme. Saman oli huomannut Kaisa Kerällä-blogissa. Kiitos Kaisa huippukommentista koskien meidän yhteisosastoa Lankakauppa.comin kanssa! Kommentti sattui silmääni Kaisan blogissa vieraillessa ja se aiheutti jonkinlaisen nostalgiapuuskan ja vanhojen kauppiasaikojen muistelohetken...

        Messuosastomme Jyväskylän tilkkutyöpäiviltä muutama vuosi sitten

Alla olevissa kuvissa Rovaniemen messuosasto ehkä neljä vuotta sitten.

Yhteinen nimittäjä messuosastoillaimme oli aina ahtaus. Tavaraa oli PALJON ja se piti saada mahtumaan pariin neliöön. Päivän päätteeksi osastollamme oli aina jonkin sortin kaaos, mutta kyllä se siitä aina seuraavaksi päiväksi selvisi ;).

Oi niitä aikoja! Hauskaa oli :)))

-Vika-

Talokuumetta

Viikko sitten olin tylleröisen kanssa Tampereen Taikasormet messuilla. Samassa yhteydessä oli nukkekoti- ja nukkemessut, sekä keräilymessut.  Itse käsityömessut olivat kyllä ihan oikeasti mahdottoman vaisut! Käsityötarvikkeita oli myymässä ainoastaan Soili Soilin käsityötarvikkeesta. Lankakauppiaita taisi olla pari; Kauhavan kangasaitta ja olikohan joku muu...? Helmiä oli myynnissä vain Helmien talolla. Loput kauppiaista möikin sitten valmiita tuotteita. Kaitpa sitä on vain uskottava, että messut menevät yhä enemmän siihen suuntaan, että tarvikkeita ei juurikaan ole myynnissä, vain valmiita tuotteita.
Ostoksia en käsityömessuilla juurikaan tehnyt, vain Helmien talosta tarttui mukaan joitain "metalli"-osia (liekö muovia oikeasti?)

Nukkekotimessuilla sitten olikin kaikenlaisia ihanuuksia... huoh...
Nukketaloa minulla ei vielä ole, mutta mikäs silti estää ostamasta kaikenlaista siihen joskus tulevaisuudessa hankittavaan nukketaloon!?
Tässäpä ostokseni:
kukkaruukkuja terassille

WC:hen pyttyharja telineineen, potta, vati ja kannu.

Ompeluhuoneeseen onpelukone ja käsityökori

Ja korin sisällä näyttää tältä

Keittiöön kattiloita ja pannu

Hellekesän varalle juomia

Aamupalalla voi paahtaa leipää

Paluumatkalla kävimme Jyväskylässä syömässä ja Askartelupuoti Piassa. Sieltä ei ihme ja kumma tarttunut mitään muuta mukaan, kuin nämä kukkaset tuleviin nukketalon kukkapurkkeihin.


Seuraavana viikonloppuna olimme Turussa hyppimässä Myllysiltaa Aurajokeen (ei romahtanut) ja Karibiassa kylpemässä. Näiden ohella piipahdimme (piipahdimme, joopa joo...) Presentossa, josta tarttui mukaani tälläisiä ihanuuksia:
Sohvakalusto. Nuo tyynyt menee kyllä heti vaihtoon, ei sinistä enää minulle...

Keittiön kalusto

Keittiön seinälle pieni kaappi

Pieni pöytä terassille

Ja tuleva asukas. Saapa nähdä, millaiset vaatteet tämä vanhapiika-neiti saa päälleen, hmm..

Pieni talokuume on vallannut mieleni. Haaveissa olisi englantilaistyylinen talo, kolme kerrosta, kuusi huonetta. Pitäisköhän vierailla vaikka siellä Tampereen Nukkelassa, siellä kuulemma on kivoja taloja. Juvan ABC:lläkin on muuten ihan kiva pieni nukkekotinurkkaus; valikoimassa taloja, kalusteita ja pientä tilpehööriä. Hassua, että huoltiksella on nukkekotikauppa!
Tiskikoneemme muuten hajosi, voi shit! Ja mies on mahataudissa. Ja maalausremontti kesken. Ja pihalla odottaa metri lunta kolaamista, kun katto tyhjensi lastinsa rappusten eteen. Niin että mitähän tekisi ensin? Loppuillaksi kyllä riittää tekemistä
-Vika-

Ja Tampereen reissustakin

Oli viime viikko niin kiireinen, että en muistanut missään välissä laitella tänne mitään Tampereen kädentaitomessu viikonlopusta. Hotellikin toimi, mitä nyt meidän varaus oli hotellin kirjoissa vasta lauantaista, ja perjantainahan me siellä jo oltiin, mutta se nyt oli todella pientä meidän mittakaavassa !
Perjantai vietettiin kiertelemällä Tampereen keskustaa, ja kahvilla käytiin aina kun huvitti. On muuten sellaista luksusta tuo kahvin juonti ihan kaikessa rauhassa! Illalla sain Vikan houkuteltua katsomaan  500 days of summer- elokuvaa. Ihan mukava leffa, ja muutama hervoton lause elokuvaan myös mahtui. Sunnuntaina suunnattiin nenä kohti messuja, ja koko päivähän sielläkin vierähti. Nähtiin myös ne timantit jotka sieltä oli sitten myöhemmin kähvelletty. Hurjaa tuoda niin arvokkaita tuotteita siihen ryysikseen ylipäätään...
Ostoksia tuli tehtyä jonkin verran, Helmiliinalta ostin suurimman osan helmiostoksistani, kivipuolella ei juuri kummoista hinta/laatu suhdetta mielestäni löytynyt, ylihintaista oli paljon, ja laatukin oli välillä vähän heikompaa. Harmillista, olisi mukava löytää jotain mitä ei nettikaupoista helpolla löydä, helmet kun näyttää eriltä kuvassa ja ihan "livenä". Mutta jotain kuitenkin löytyi, ja lankojakin löytyi luotettavalta taholta, eli Titityyltä. Hullun hommaa, Tampereelle erikseen lähteä ostamaan sellaista, minkä sais kotisohvalta tilattua kotiin kannettuna :)
Tampereella syötiin, juotiin ja nukuttiin hyvin, ja taas jaksaa pimeää syksyä eteenpäin! Nyt on muutama viikonloppu ilman ihmeellisempiä ohjelmia, ja sitten onkin jo kuningaskuntaturnee edessä.

Sitä odotellessa,
~Tikki

On se hyvä, että joku ehtii

Itse olen ehtinyt vain haaveilla käsitöiden tekemisestä, mutta mies on sitten ahertanut senkin edestä:
Tällaisia possuja on meille muuttanut asumaan kuusi kappaletta ! Itse en neulahuovutuksesta juuri perusta (sattuneesta syystä, on tullut joskus vähän huovutettua...), mutta mies on kaikki villat varastosta nyt käyttänyt, pitäiskö tuoda Tampereelta villaa?
Toivotaan, että ovatkin ainoat possut, jotka meille tulee!
Kaikki muut on meillä nyt rokotettu, Veera ei rokotusta ole vielä saanut.
Huomenna viimeinen työpäivä tälle viikolle, ja sitten nenä kohti Tamperetta! Ihanaa, shoppailua, hyvää ruokaa (ja viiniä). Ja seurakaan ei ole huonoa! Olin viime viikonloppunakin Pirkkahallissa, tuolloin siellä oli apuvälinemessut, ja olin siellä työn puolesta. Oli aika hiljaista, epäiltiin, että h1n1-peikko oli asiakkaat karkoittanut. Toivotaan ettei tätä vaikutusta ole kädentaitomessuilla.
Muutama viikko tästä eteenpäin, ja päästään taas reissuun. Ja oi, ihana joululoma! Josko vihdoinkin ehtis jotain käsitöitäkin tekemään?

~Tikki

Joensuun messut

Olipas villi tunne käydä käsityömessuilla asiakkaana! Koko ajan oli jollain tapaa outo olo. En oikein osannut rauhoittua katselemaan mitään, kun koko ajan oli se entinen tunne: äkkiä takaisin osastolle, toinen on siellä yksin! Höh, kun ei ole enää koko osastoa !
Mitään uutta tai ihmeellistä en messuilta löytänyt, Tinttamarellikin oli jättänyt nämä messut väliin, harmi... Tylleröinen osti Charlottan osastolta pussillisen askartelutarvikkeita. Itse en löytänyt mitään, mikä olisi lähtenyt matkaan.
Minua harmittaa, kun näillä käsityömessuilla on aina vaan enenevässä määrin kaikkea muuta kuin käsityötä. Mitä ihmettä esim pesusienikauppias tekee käsityömessuilla? Toki kohderyhmä on pitkälti samaa porukkaa, mutta jotenkin on petetty olo, kun maksat pääsymaksun nimenomaan käsityömessuille ja sitten siellä myydäänkiin jotain ihan muuta. Ymmärrän kyllä, että messujärjestäjät tarvitsevat nämäkin eurot, jotka tulee näiden pesusienikauppiaiden paikkavuokrista, mutta silti... luulenpa, että tässä messujärjestäjät sahaavat omaa oksaansa. No, se siitä.
Samalla reissulla oli pakko päästä Joensuun keskustassa olevaan Punnitse ja säästä-kauppaan. Ja sehän olikin varsinainen aarreaitta! Lähdimme sieltä pois kassit täynnä herkkuja; savupaprikaa, intiaanisokeria, kristallisuolaa, kuivattuja hedelmiä, luomumysliä, chiliä, papuja, spelttimuroja.... Voi, kun tälläinen kauppa tulisi edes Kuopioon! Meidän pieneltä kylältä kun ei juuri mitään vähänkään erikoisempaa ruokatarviketta saa .
Tänään olisi sitten ohjelmassa vielä maustekaapin siivoaminen ja sitten loppupäivä menee laiskotellessa .
-Vika-

Hengissä, vaikka kituen

Pikaisesti vain ilmoittelen, että hengissä ollaan vaikka hieman kituliaasti. Siis aivan järjetön kiire on ollut, töissä noin 20 asiaa kesken, ja kaikilla deadline ihan just. Ja siihen päälle pino tenttikirjoja ja vanhempainyhdistys ja ja ja ja ja ja ja ja ja ja ja...
Mutta kyllä se siitä helpottaa, ja jos ei helpota, niin sitten siihen tottuu... Huomenissakin on töitä, minulla, toisin kuin Tikillä, on niin joustava työaika, että menee töiden merkeissä viikonloppu jos toinenkin. Tällä viikolla olin tosiaan Helsingissä työmatkalla. Ja kuten tuppaa minulla käymään, ei hotelliyö sujunut tälläkään kertaa ihan perinteiseen tyyliin. Punkkasin samassa huoneessa kollegani kanssa, ja aamusella heräsimme herätyskelloon, ajatuksena oli olla liikkeellä puoli yhdeksän aikaan. Nousimme reippahasti, puimme ja restauroimme naamamme edustuskuntoon, ja asettelimme kenkiä jalkaan aamupalalle lähtiessä. No, siinä vaiheessa sitten tämä kollega vilkaisee kelloa, että joko kello on sen verran, että aamupalalle olisi hyvä suunnata. Ei ollut, ei. Kello oli 4.39. Joo, oli jäänyt pikkasen väärät hälytykset kännyyn, joten eikun uusi yritys. Muutaman tunnin jälkeen lähdimme sitten onnekkaammin aamupalalle posket tyynyn jäljiltä painuneena, mutta heti pystyyn noustessa täysin meikattuna ja puunattuna. Kätevää. Ensi viikollakin on yksi pääkaupunkiseudun keikka, ja pari keikkaa puoliväliin Saloon. Mutta päiväreissut on silti aivan eri luokkaa rasittavuudellaan kuin yökeikat.
Oikein jo odotan Tampereen messuja. Me menemme asiakkaina kyseisille messuille! Ihanaa! Minut ja Tikin löytää sitten varmimmin sieltä viinibaarista, ja aina välillä käymme nopeasti ihailemassa helmiä ja lankoja yms.
Nyt takaisin minun nykyiseen arkeeni, tenttikirjat odottelee...
~Tikki

No huh huh

Minä harvoin valitan kun on kiire. Mutta nyt on kiire. Aloittelin maanantaina uudet opinnot työn ohessa, ja varmaan jotain kertoo se, että nämä opinnot on täyspäiväisiä, mutta minä teen ne työn ohessa. Ja kun töissäkään ei suoranaisesti ole mikään rauhallinen syksy tiedossa, ja tuskin kevätkään kovasti helpottaa kalenterin täyttöastetta. Tänään mätkähti kirjalista eteen, ja ei ollut kovin keposen näköisiä kirjoja. Mutta, minä pidän haasteista, ja sitä saa mitä tilaa! Ainakin kerrankin saa testata omaa venymistään ja järjenjuoksuaan.
Messuilusta on toivuttu pikkuhiljaa. Jälkikikäteen olen mietiskellyt muutaman vakkariasiakkaan poissaoloa, vai kävikö he silloin pahimpaan ryysisaikaan kun ei kerennyt katsetta nostaa kangas- nappi- ja nauhakasoista? Se on messuilun lopettamisen huonoja puolia, ettei enää näe niin usein niitä hauskoja tuttavuuksia mitä messuilla on tullut. Mutta ainakin loppuelämänsä osaa arvostaa ihmisiä, jotka jaksavat nähdä kaiken sen vaivan messuille tullessaan tuotteidensa kanssa!
Minä en edes uskalla esitellä ostoksiani, Helmiliinalta tuli käytyä pariinkin eri otteeseen erinäisiä ihanuuksia... Helmiliinan Jaana ihasteli Goottiprinsessa koruani (jossa muuten on Helmiliinalta ostettu akaatti sisällä), ja ehdottelin hänelle vaihtokauppaa helmiin... Helmiliina on mielestäni suomalaisista ehdotonta parhaimmistoa, laatu on aina erinomaista, palvelusta puhumattakaan! Palvelulla on minulle ainakin erittäin suuri merkitys, paikasta josta olen saanut huonoa palvelua, en varmasti osta enää toista kertaa, ja toisinpäin; paikka jossa palvelu pelaa, varmasti saa minut asiakkaakseen myös uudelleen.
Minäkin ostin Titityyltä ihania lankoja, jotain niistä on lähtenyt jo syntymäänkin.
Nyt on aivan pakko siirtyä noiden kirjojen pariin. Oi ja voi.
~Tikki

Messuostoksia

Senhän tietää, mitä seuraa siitä, kun viettää kolme päivää Titityyn osaston vieressä . Sain kyllä melko hyvin hillittyä itseni ja ostin vain nämä langat

Hamppulankaa ostin nyt vahingosta viisastuneena koko rullan, se kun loppuu aina kesken. Hamppua ostin vielä tuon ruskean vyyhdin. Nyt rupeaa tiskirättejä syntymään!
Lisäksi ostin uutta Tundraa, väri sellainen pinkin ja lilan välimuoto. Siitä voisi tehdä töihin villatakin.
Ja sitten siihen kauan suunniteltuun pitsihuiviin ostin aivan unelman pehmeää babyalpakkaa, värinä tumma lila, lähes luumu.
Muutapa en sitten messuilta ehtinyt ostaakaan, sen verta haipakkaa meidän osastolla oli!
Autosta ja kärrystä ei vielä ole kuulunut muuta kuin että korjaaminen onkin arvioitua suurempi homma, kuinkas muutenkaan?
Mutta arvatkaas, mitä mies teki? Se hukkas puhelimensa ja ajoi samalla reissulla poliisin tolppaan vähän reilumpaa vauhtia ... eli meillä pyyhkii tällä hetkellä silleen oikein hienosti! Nyt kummallakaan ei ole toimivaa puhelinta ja postissa saapuu kohta kutsu virkavallan juttusille.
Ottaessani sijaisautoa vuokralle, sanoivat autovuokraamossa omavastuun olevan vahinkotapauksessa 700 euroa. Ilmeeni ilmeisesti kertoi kaiken, koska samantien autovuokraamon työntekijä kertoi mahdollisuudesta nollata omavastuu 12 euron lisähinnalla. Viime päivien tuurini huomioon ottaen en epäröinyt hetkeäkään, ostanko 12 eurolla itselleni mielenrauhaa!
Taidanpa vielä keittää kupposen teetä ja katsoa pään tyhjentävää BB:tä, kunnes uni tulee silmään. Toivottavasti huomenna on parempi päivä .
-Vika-

Vain elämää

Tänään sitten vihdoinkin pääsin kotiin, auto vaihtui matkalla ihan toisenlaiseksi ja tavarat jäivät Helsinkiin. Puhelin elää ihan omaa elämäänsä ja minun ympärillä leijuu paksu hikipilvi ...
Auto ja peräkärry olivat siinä kunnossa, ettei niillä uskaltanut lähteä tien päälle. Korjaamolla pyörittelivät silmiään, kun näkivät koukun auton puskurin sisällä. Iso ongelma kuulemma oli myös se, että auto ei mahdu kärryineen sisälle korjaamohalliin. Ja kärry ei irtoa ilman järeitä työkaluja. No, sielläpähän ihmettelevät tilannetta!
Auto kärryineen on siis Helsingissä hyvissä käsissä (toivottavasti).  Soittelevat sitten, kun ovat saaneet symbioosin purettua ja vauriot korjattua. Kotimatkan huristelin uudella TSI-volkkarilla. Muistattehan sen mainoksen, jossa käkikellon käki lentää ikkunasta läpi? Sellaisella autolla ajoin ennätysajassa Savon maalle turvaan kaikilta Hesalaisilta taksikuskeilta.
Hesalaisista taksikuskeista sain pitkäksi aikaa kyllikseni. Oli sen verran karsee tapaus tämä minun perään ajaneen taksin omistaja . Sain tuntea nahoissani oikean sovinistin vihan, kun olen uskaltautunut naisena auton (ja PERÄKÄRRYN!) kanssa maamme pääkaupunkiin. Että osasikin tehdä kaikki asiat mahdollisimman hankalaksi! Itse ajattelisin, jos olisin aiheuttanut jollekin vahinkoa, että tekisin kaikkeni, ettei toiselle enää enempää aiheudu hankaluuksia. Mutta tämä pälli teki asiat kyllä niin hankalaksi kuin ne vain on mahdollista tehdä! Melkein jo piti polliisille soittaa...
Mielenkiintoiseksi asian selvittelyn teki minun puhelin. Enpä ole ennen huomannut, miten kaikissa puhelinnumeroissa on joko 4, 5 tai 6. Ilman niitä ei kertakaikkiaan soitella minnekään. Olen tänään lainannut puhelinta varmaan kymmeneltä eri ihmiseltä. Onpa erilaiset Nokialaiset tulleet tutuksi! Huomenna kiikutan puhelimeni huoltoon ja siellä se sitten varmaan onkin seuraavat viikot, voi itku.
Ensimmäinen tekoni, kun sain auton alleni, oli suunnistaa vaatekauppaan. Ajatelkaa, eilinen päivä hikoiltiin messuilla, siis todella hikoiltiin , sitten pakattiin loput messukamat (joita ei onneksi paljon ollut) kaatosateessa peräkärryyn, eli kastuttiin litsmäriksi. Ja aamulla nämä samat vaatteet päälle, kun en ollut varannut vaatetta kuin kahdelle päivälle. Se haju! Huh... Oli taivaallinen tunne vetää puhdas T-paita ja pikkarit päälle!
Nyt ansaitulle lenkille ja sitten suihkuun, puhtaaseen sänkyyn ja unten maille, ihanaa.
Huomenna on varmaan taas varsin mielenkiintoinen päivä, kun vakuutusasioita ruvetaan taas selvitteleen, kauhulla odotan!
-Vika-

Kun joillekin nyt vain sattuu enemmän kuin toisille

Helsingin messut on parhaillaan menossa, ja sielähän se mekin ollaan husaamassa. Ja kuten meillä yleensä, ei kaikki ole ihan ohjekirjan mukaisesti mennyt nytkään. Vika pärskäytti, tai oikeastaan Vikan autoon pärskäytettiin perään perjantaina. Vika roudas parhaillaan tavaroita valtavan peräkärryn kanssa viimeistä suoraa kohti messupaikkaa kun taksi pärskäytti perään. Nyt on sitten peräkärryn koukku volkkarin sisäpuolella, ja peräkärry siten aisaa myöten kiinni volkkarissa. Eikä sitten ihan helpolla irtoa. Joo. Olivat vielä kehdanneet parkkeeratessa kitistä kun auto vie kaksi paikkaa. Nii-in, mitäs teet? Otat peräkärryn ja heität sen auton katolle säilöön?!
Vika säteilee jotain salaperäistä säteilyä kaikkea teknistä laitetta kohtaan. Sen känny rupes elää ihan omaa elämäänsä, 6, 5,  ja 4:sta känny ei tunne enää lainkaan, ja muutenkin valikko pelaa ihan omalla logiigattomuudellaan. Eikä Vika innostunut minun ajatuksesta korvata vitosta näppäilemällä esim 3+2... Ihme hiihtäjä kun on niin tarkka! No, olihan tuo puhelin jo kaksi viikkoa vanha, joten vaihto lienee ajankohtainen jo muutenkin.
Eilen illalla nautiskelin illan ajan ajatuksellla pitkästä suihkusta. No, tämän sitten päätin toteuttaa yöllä kun olimme käymässä nukkumaan. Kuten arvata saattaa, ei suihkusta tietenkään tullut vettä. Hanasta tuli. Hana oli siellä polven korkeudella, joten polvista alaspäin olin kovin puhdas kun soittelin respaan suihkun mahdollisia käyttöohjeita. Respa kuitenkin ymmärsi ihan ok, että puhtaus polvista alaspäin ei liene riittävää, ja vaihdoimmekin sitten huonetta. Minä pyyhe päällä, Vika roudas kaikki tavarat kun minä nautiskelin viimein suihkusta. Tosin ei voi väittää, että Vika kaikkia tavaroita roudasi. Läysin toisen crocksini hotellin käytävältä aamulla aamupalalle mennessä.
Nyt on kuitenkin vatsa täynnä ihanaa Kahden Kukon ruokaa, suihkussa käyty ja jalat on kohti kattoa, joten elämässä kaikkii hyvin tällä hetkellä . Huomenna vielä jaksetaan myydä ahkerasti, tulkaahan ostamaan kaikki pois kun Vika ei voi viedä mitään takaisin kun peräkärry ja auto on ihan särki. !

Neulottu tunika ja pakkaamisen tuskaa

Pitkästä aikaa sain jotain valmiiksi, ihanaa! Olen kyllä koko ajan tehnyt jotain, mutta valmista ei vain näytä syntyvän ...
Uusimmasta Novitasta nappasin tämän ohjeen ja lankana Seiskaveikka. Väri on oikeasti tummempi kuin kuvassa.

Nyt sitten pitäisi (pakko!) ryhtyä pakkaushommiin. Ette usko, mikä määrä tavaraa pitäisi mahtua Helsinkiin mukaan! Meinasin laittaa kaikki hurjaan alennusmyyntiin, sillä nyt on tarkoitus päästä tavarasta eroon. Nappeja on kymmeniä tuhansia, vetoketjuja tuhansia, kangasta satoja metrejä, puikkoja, koukkuja, lankaa, neuloja, Cloverin tuotteita, villaa... Perjantaina käännän sitten täyteen tupatun autoni nokan kohti Helsinkiä ja toivon hartaasti, että takaisin tullessa auto olisi tyhjä.
Syksyn SNY:kin pyörähti käyntiin. Sain omalta SNY:ltäni jo kortin ja onpa hän käynyt täällä meidän blogissakin kommentoimassa, KIVA . Itse olen muistanut omaa SNY-kaveriani, mutta en voi kertoa, millä tavalla, ettei salaisuus paljastu .
Tylleröinen haluaisi ryhtyä leipomispuuhiin, vadelma-Dajm-kääretorttu kuulemma pitäisi tehdä. Ohjekin näyttää jo olevan katsottuna. Eli leivotaanpas ensin sellainen ja sitten vasta nappeja pakkaamaan!
-Vika-

Vihoviimeiset messut?

Hieman haikein mielin varailin äsken hotellia Helsingistä syyskuun alkuun . Ovatko nämä nyt ne viimeiset messut? Uhosin Tikille keväällä, kun pakkasimme räntäsateessa autoa, että nyt tämä loppuu, messuilu siis. Göteborgin reissun jälkeen on nyt reilu kuukausi hengähdetty ja eikös vaan taas tee tien päälle reissunaisen mieli! Järki kuitenkin hannaa tässäkin vastaan. Kun ei kertakaikkiaan yksi (tai kaksi) ihmistä pysty repeämään moneen paikkaan yhtäaikaa. Aika ja voimat loppuu. Helsinki nyt kuitenkin vielä käydään ja siellä onkin sitten luvassa varsinainen varaston tyhjennys-rytäkkä. Varasto tursuaa tavaraa niin, ettei ovea uskalla avata. Tästä tavaramäärästä pitäisi nyt päästä eroon. Tikki jaksaa joka messuilla ihmetellä muliinilangan määrää, epäilee, että se lisääntyy itsekseen varastossa . Laskeskelin tuossa muliinilankalaatikoita ja onhan niitä muutama. Samoin ompelulankaa, vetoketjuja, nappeja, nauhoja... voi hyvänen aika, että tuota tavaraa on... Toivottavasti Helsingin messujen jälkeen pystyn itse astumaan varastoon sisään!
Huomenna saamme talon täyteen lapsia, veljen lapset tulevat meille kesäloman viettoon. Sitten meillä on viikon ajan kaksi 10-vuotiasta, kaksi 12-vuotiasta ja yksi 8-vuotias, jee, hulinaa varmaan riittää. Toivottavasti ilmat tästä taas lämpiäisivät, niin sais pohjoisen tenavat liottaa itseään Savon järvissä. Vaikka eipä kylmä ole ennenkään uimista haitannut, pääasia, että järvi on sula!
Sinnittelin eilen, enkä lähtenyt ostamaan Siwasta Nalle-lankaa. Mutta nyt on pakko mennä, palmikot odottaa!
-Vika-

Mterialismia

Tänään kello 7.45 aamulla ovelle kolkutti FedExin kaveri, onneksi olin pöksyt jo saanut vedettyä jalkaan ja t-paitakin sattui olemaan saatavilla kun menin ovea aukaisemaan. Tässäpä saalista tältä aamun virkulta kuljettajalta:

Ja Vikan osuutta:

Minulle on pitänyt jo jonkin aikaa sitten tulla uusi työläppäri. Toimittajan seitsemän päivää on vaan vähän eri kuin ns normaalin ihmisen seitsemän päivää ...
Kävin tänään aromaterapiassa. Oli varsin miellyttävä kokemus! Otin hoitavaksi öljyksi katajan, jonka pitäisi siis poistaa turvotusta. Vielä ei ole housut jalasta tippuneet, vaikka toivoinkin sellaista noin 10kg pudotusta .
Vika tuossa jo pohti tätä messuelämän loppua. Jos messut osaltamme loppuvatkin, keksimme aivan varmasti jotain muuta tilalle. Luulisin, että jo muutaman kuukauden kuluttua meillä on mietteitä ja ideoita jo vaikka kuinka...
Mies ilmoitti töihin, että hän lähtee lasten kanssa maalaustalkoisiin Helsingin seudulle. Varsin ikävää uppoutua uusien ihanien helmieni sekaan kaikessa yksinäisyydessä (lue kaikessa rauhassa), ja taidanpa myös istahtaa elokuvan ääreen. Juuri töissä ihmeteltiin, mitä ihmettä sitä teki kaikella vapaa-ajalla ennen lapsia?! Mutta toisaalta, kuinka paljon rikkaampaa elämä lasten kanssa on, ja kuinka eritavalla elämään suhtautuu kun lapset on maailmaan saattanut. Mutta nyt hyvillä mielin äidin vapaailtaa viettämään!

~Tikki

Överiksi taas kerran

Antikohtuullisena ihmisenä taas kun korun tein, tein sitten överiksi. Korussa on kaikki söpöily (jälleen kerran), mitä yhteen koruun saa mahtumaan . Pink"jadea", swaroa, muuta kristallia, tensha ja Hello Kitty.

Kuvassakin näkyy Turun seudun päivän sää, vähän on aurinkokin pilkahdellut, mutta sadetta ja pilviäkin on päivään mahtunut. Kuvausalustana on muuten Göteborgista ostettua ihanaa ruusukangasta. Hullun hommaa, itse myytiin hiki päässä, siis ihan kirjaimellisesti, kangasta muille, ja sitten heti kun vähän oli luppoaikaa, karkasimme ostamaan lisää itsellemme .
Meillä on pihalla eläintarha. Naapurusto ei täällä ole mitenkään perinteistä suomalaista jörröttäjää, vaan täällä saa kissat ja siilit telmiä ihan kaikessa rauhassa. Pihapiirissä on siili poikasineen, ja naapureilla on aivan ihania kissoja, jotka käyvät aina välillä ovella kurkkimassa seurankaipuussaan. Pihan siili on tosi kesy, tuli lapsiakin katsomaan aivan kosketusetäisyydelle. Onneksi ei tänne Lappeenrannan tapaan ole ihan karhuja pesiytynyt. Me ollaan mieheni kanssa villissä nuoruudessa asuttu siellä missä se karhu oli juuri mellastanut.
Lappeenranta oli varsin ihana kaupunki asua. Ihmiset on kliseen mukaan varsin leppoisia ja kaupunki etenkin kesällä todella ihana. Asuimme mieheni kanssa tuolla kun olimme nippanappa täysikäisiä labradorimme kanssa. Tuolla labradorimme oppi hakemaan päivittäisen pullansa läheisestä leipomosta ja matkustamaan bussissa ihan kuin ihmiset, pankillä istuen ja ikkunasta ulos katsellen. Bella rakasti busseja, ja joka kerta kävelylläkin bussin näkeminen aiheutti tavattoman innostuksen. Bellalla oli tapana innostuessa päästellä mojovia pieruja. Bella rakasti bussien lisäksi liukumäkiä ja mäenlaskua yleensä. Se osasi laskea mäkeä takajalat oikosenaan takana. Bella oli myös maailman rauhaa rakastavin otus karseasta menneisyydestään huolimatta. Bella oli yksi niistä eläimistä, jotka tulivat meille kaltoin kohdeltuna pentunsa kanssa. Silti alkuvaikeuksien jälkeen Bella antoi maailmalle kaiken anteeksi, ja rakasti kaikki vastaantulijat pusuilla märäksi jos vain sai mahdollisuuden. Se ei tehnyt pahaa edes jäniksille, vaan heilutti vimmatusti häntää kaikille, siilit olikin tiukka paikka Bellalle, ne kun vaan pistivät piikit pystyyn kun Bella halusi tehdä tuttavuutta. Bella inhosi aikaisia aamuja, ja aamukahvilla istuessamme saimmekin usein naureskella seisaallaan nukkuvalle Bellalle.
Lappeenrannassa tuli vietettyä varsin hauskaa nuoruutta, ja ainoa ikävä muisto, oikeastaan karsea, oli paikalliset Vedyt ja Atomit. Toisessa niistä oli lihapiirakan välissä muistaakseni kinkkua, ja toisessa vielä lisäksi kananmuna. Tällainen mättö aiheutti hillittömän karsean olotilan (edellisellä illalla ei tietty osuutta asiaan ), ja vieläkin puistattaa kun asiaa muistelee... Korjatkaa paremmin tietävät kumpi oli kumpaa, ja mitä niissä oikein kaikkea olikaan?!
Mutta nyt grillin tuoksut kutsuvat, grillissä paistuu LIHAAAAAA (aivan oikein Vika, nautaa), aurajuustoherkkusieniä, paprikaa jne jne. NAMMM!!!!!!!

~Tikki