keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ihana Swoon

Tykkään Swoonin kaavoista ja olenkin ostanut ne melkein kaikki... moni malli odottaa vielä toteutustaan, mutta onneksi olen jotain saanut valmiiksikin asti!



Swoonin Brooklyn käsilaukkukoossa on aivan ihana malli. Lisäksi se on helppo ja nopea ommella.

Tässä laukussa siniset osat ovat keinonahkaa ja lintukangas Almandiinin puuvillaa. Vuorena on tavallinen puuvilla tukikankaalla tuettuna. Kaikki päälliskankaat tuin Eurokankaan liimatukihuovalla.

Näitä tulee tehtyä varmasti vielä muutama lisää :)

-Vika-

tiistai 19. syyskuuta 2017

Farkkuballerinat

Pitkäänpä näidenkin tekeminen pyöri mielessä, ennen kuin sain aikaiseksi väkertää kaavat kankaisiin balleriinoihin.




Kaavan tossukoihin tein siis itse ja parin muokkauksen jälkeen niistä tuli oikein mainiot.

Materiaalina käytin jälleen kerran kierrätysfarkkua, jonka tuin liimatukikankaalla hieman jämäkämmäksi. Vuorena on vanhasta paitapuserosta kierrätetty kangas.

-Vika-

maanantai 18. syyskuuta 2017

Nyt reppuni jupiset..

Raskastakin raskaammat ajat ovat toivottavasti takanapäin.

Olemme Tikin kanssa rämpineet todella syvässä suossa ja välillä tuntui, selvitäänkö täältä ikinä takaisin elämään. Mutta kuten Tikki kirjoitti, tuhkasta nousi lopulta jotain hyvää ja onnellistakin. Suru ja arkipäivästä selviäminen vei minulta kaiken voiman ja luovuuden pitkäksi aikaa, mitään ei vain saanut tehtyä pakollisten arkihommien lisäksi.
 
Mutta nyt pikkuhiljaa käsityöt ja ennen kaikkea ompelu on taas ruvennut kiinnostamaan. Ja se tuntuu hyvälle.

Työmatkoja varten ompelin itselleni repun SK 8/17 ohjeella.


Reppu on tehty kierrätysfarkuista. Tueksi laitoin Eurokankaan liimatukikankaan, jolla repusta tuli sopivan jämäkkä ja muotonsa pitävä.


Reppu on vuoritettu, sisällä on tasku puhelimelle ja takaosassa vanhoista farkun taskuista tasku avaimille.

Huomenna alkaa taas arki ja polkaisen seitsemäksi töihin tämä reppu selässäni.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

-Vika-



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pink is not just a color it's an attitude

Lempivärini on pinkki. Kaikissa sävyissään ja joka puolella, sisustuksessa, vaatteissa ja koruissa. Pahuksen pinkissä vaan on miljoona eri sävyä, joten esimerkiksi ei riitä, että minulla on yhdet pinkit kengät, vaan niitä on oltava monen monta paria. Eikä siltikään ole koskaan mitään jalkaan pantavaa...

Koruja tehdessäni hyvin usein tartun pinkkeihin helmiin. Niin nytkin. Nyt vuorossa oli pinkit jadehelmet:

Pinkkejä jadehelmiä sekä 8mm että 10mm, korumetallisia välihelmiä ja kristallistrassein koristeltu tupsu.


Pidän myös tupsuista :)

Hangossa on tänään kaunis ilma, nyt pihalle nauttimaan kuppi kahvia...


~Tikki~


lauantai 16. syyskuuta 2017

Tuhkasta noussut. Blogikin.

Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt. Edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon. Hirmuisesti. Monella tapaa liikaa, mutta tässä sitä edelleen ollaan, uuden äärellä ja ihan ehjänäkin, ei ehjin nahoin, mutta kasaan kurottuna. Alle nelikymppisenä ei ajattele jäävänsä leskeksi, mutta niitäkin tarinoita on olemassa ja nyt se kohtalo osui minun kohdalleni. Sukuvika ilmeisesti, jäihän äitinikin leskeksi alle nelikymppisenä.



Ja mikäpäs muukaan se olisi vaikeina aikoina ollut sitä terapeuttisinta kuin käsityöt. Monen monta iltaa, päivää ja yötä vietin yksin ja välillä Vikan kanssa tehden käsitöitä. Niitä voisin jossain vaiheessa kyllä kuvailla tännekin. Vika oli muutenkin ensimmäisen vuoden kantava voima, pakastin täyttyi Vikan toimesta, minua kiikutettiin monenmoiseen mukana, pitäen kiinni elämässä ja uskossa siihen, että jonain päivänä jälleen on elämässä mieltä. Rankkoja aikoja, mutta päätös siitä, että vielä minä olen onnellinen on pitänyt ja sitä todellakin voin nyt sanoa olevani.

Nyt olen siirtynyt niin etelään kuin se Suomessa on mahdollista. Uusi ihana koti, uusi ihana kasvanut perhe ja olo, että energiaa on jälleen kirjoittaakin. Olen minä koko ajan kirjoittanut, mutta vain itseäni varten.

Onneksi tuo miehekkäämpi puoliskoni on antanut minulle vapaat kädet sisustuksen(kin) suhteen. Tavarat etsivät paikkaansa, mutta pikkuhiljaa alkaa minun kätteni jälki näkymään... Tässä muutama kuva katoksestamme, välitilasta autotallin (meidän tapauksessa mopotallin...) ja talon välistä.





~Tikki~



sunnuntai 30. elokuuta 2015

Vintilä kauniiseen käteen

Minulla on ikuisuusongelma. Kenkiä on joka paikassa, eikä hyvää ratkaisua niiden säilytykseen meinaa millään löytyä. Nyt joutui kokeiluun uusi versio.

Heinäseipäitä ja vintilä käteen:


Ja häkkyrä seinään kiinni ja osa kengistä sai uuden kodin:


Kengät ainakin sujahtivat reikiinsä oikein mukavasti (tein kahta eri kokoa noita reikiä). Katsotaan toimiiko systeemi. Ainakin lisätilaa tarvitaan joka tapauksessa :D

Tämän tyylisiä ovikylttejä oli joku tehnyt ja julkaissut kuvan Facebookin käsityöryhmässä. Valitettavasti en kuollaksenikaan muista kuka ja missä tarkalleen :( . Ajatus jäi itämään ja jonain sateisena päivänä nämä sitten väsäsin niistä samaisista heinäseipäistä: 



~Tikki~

Uusi työlaukku

Taas oli tarve uudelle laukulle. Siispä farkkukasalle penkomaan :))

Tälläinen siitä sitten tuli


Ja toinen puoli


Keräsin taas tapani mukaan laukkuun erilaisia taskuja ja solkia. Lisäksi laitoin pari virkattua kukkasta.





Vuoreksi laitoin kirpparilta löytämäni ihanan Bamse-kankaan. Vuoreen ompelin pari taskua ja avainlenkin helpottamaan ikuista tavaroiden etsimistä laukun uumenista .
Laukun suulle ompelin vetoketjun.



Taas passaa aamulla pakata tähän kalenterit, lompakot ym härpäkkeet :))

-Vika-