Yökylään

Yökyläilyä varten tykkään ottaa mukaan omat vuodevaatteet; peitteet ja tyynyt, lakanat, pussilakanat ja tyynyliinat. Nukun paljon paremmin,kun saan kääriytyä omaan untuvapeittoon ja pään alla on oma tyyny. Hotelliinkin otan mukaan oman tyynyn :). Tämä on joskus aiheuttanut respassa pitkiä, kummastuneita katseita, kun menen kirjautumaan ulos hotellista tyyny kainalossani. Useamman kuin yhden kerran olen saanut kertoa vastaanottovirkailijalle, että kyllä, tyyny kainalossani on ihan oma, eikä huoneesta mukaan pöllitty. Hotelliin en sentään ota omaa peittoa mukaan, mutta kaikkialle muualle kyllä.

Tätä varten (myös farkkuvuorta pienentääkseni) ompelin vanhoista farkuista reilun kokoisen kassin, sellaisen Ikea-kassin kokoisen. Tähän kassiin mahtuu kahden hengen peitot ja tyynyt liinavaatteineen ja kassin suun saan suljettua vetoketjulla, jolloin sisältö säilyy puhtaana eikä leviä pitkin auton peräkonttia.

Farkkukasakin pieneni tämän kassin valmistuksessa, sillä sain tähän uppoamaan reilut kolmet miesten farkut. Farkkuja riittää kyllä edelleenkiin, joten tiedossa on jatkossakin erilaisia ompeluksia vanhoista farkuista, lempimateriaalistani :)

-Vika-

Pelasta Eetut

Olen jäsenenä Saumanvara facebook-yhteisössä. Saumanvaran naiset ovat jo useita kertoja järjestäneet erilaisia hyväntekeväisyystempauksia. Viime vuonna keräsimme mm. huutokaupalla rahaa Roosa-nauhakeräykseen ja Sylvalle.

Tänä vuonna keräämme huutokaupalla rahaa Syöpäsäätiölle miesten eturauhassyövän tutkimukseen.

Saumanvaran huipputaitavat ompelijat valmistavat huutokauppaan erilaisia tuotteita ja ne myydään 1.11. järjestettävässä nettihuutokaupassa.

Omalta osaltani osallistun tähän muutamalla tuotteella :)

A5-kokoinen kalenteri, jonka irroitettavat kannet on tehty kierrätysfarkuista ja uusista puuvillakankaista.

Kierrätysfarkuista tehty kassi.

Tämäkin kierrätysfarkuista tehty, reilunkokoinen pussukka.

Sitten Tikin tekemä koru, jolle tein kaveriksi vegaaninahkasta ja Almandiinin kankaista pussukan.

Ja toinen Tikin tekemä ihana koru. Tällekin tein pussukan vegaaninahkasta ja Almandiinin puuvillakankaasta.

Vielä on tekeillä yksi pussukka tähän huutokauppaan, siitä sitten myöhemmin :)

Kun Eetut on pelastettu, alkaakin urakointi pienille ihmisille. Osallistun nimittäin KYS:n joululahjakeräykseen lasten teho-osaston pikkuisille. Enpä olekaan pitkään aikaan ommellut vaatteita koossa 40. Saattaahan tuo vaatia hieman totuttelua noin pienten vaatteiden ompelu omien vaatteiden jälkeen...

Pelasta Eetut-huutokauppa löytyy facebookista hakusanalla Pelasta Eetut :)

-Vika-

Makujen erilaisuus

Aiemminkin on paljon ollut puhetta minun ja Vikan hyvin erilaisesta sisustusmausta. Vikalla on aina siistiä, tavaraa on suunniteltuina yksityiskohtina ja niin edelleen. Ja minulla...

No, ei ole siistiä, eikä tavaraa ole vähän. Eikä suunnitellusti. Vaan paljon, siellä täällä ja parhaiten kuvaava sana lienee iloinen kaaos.

Kaikki ei suinkaan ole vielä paikoillaan, muuttolaatikoita on vielä purkamatta ja tavarat etsii vielä paikkaansa. Mutta kyllä, täällä todella huomaa, että minä olen tullut taloon :D

Kerään vanhoja (ja juu juu, myös uusia...) peltipurkkeja. Niitä on paljon. 

Nyt purkit kiertävät keittiön katonrajaa.

Tämä maustekaappi kuului yläasteen valinnaisten puukäsitöiden repertuaariin. Minä tein niitä tietenkin kaksi siinä missä muut yhden :D Tässä toinen hieman väriä pintaansa saaneena.

Pienemmät kuormalavat ovat päätyneet joskus hyllyksi ja nyt ne on saaneet muutaman purnukkani kannateltavakseen.

Kirpparit ja vanhojen tavaroiden liikkeet... Varma lompakon surma. Ja toisin kuin Vika, minä en luovu samaa tahtia vanhemmista tavaroistani :D

~Tikki~

Laukku vanhoista farkuista... taas :)

Ompelin vanhoista farkuista yksinkertaisen kassin.

Kassi suljetaan vetoketjulla, sisällä on vetoketjullinen tasku avaimille ym pikkusälälle. Kantohihnaksi laitoin puuvillahihnaa tikapuusoljella, jotta sen pituutta saa säädettyä. Kuvio on Almandiinin kankaasta leikattu, jonka sitten aplikoin liimaharson avulla paikoilleen.

-Vika-

Farkkuballerinat

Pitkäänpä näidenkin tekeminen pyöri mielessä, ennen kuin sain aikaiseksi väkertää kaavat kankaisiin balleriinoihin.

Kaavan tossukoihin tein siis itse ja parin muokkauksen jälkeen niistä tuli oikein mainiot.

Materiaalina käytin jälleen kerran kierrätysfarkkua, jonka tuin liimatukikankaalla hieman jämäkämmäksi. Vuorena on vanhasta paitapuserosta kierrätetty kangas.

-Vika-

Nyt reppuni jupiset..

Raskastakin raskaammat ajat ovat toivottavasti takanapäin.

Olemme Tikin kanssa rämpineet todella syvässä suossa ja välillä tuntui, selvitäänkö täältä ikinä takaisin elämään. Mutta kuten Tikki kirjoitti, tuhkasta nousi lopulta jotain hyvää ja onnellistakin. Suru ja arkipäivästä selviäminen vei minulta kaiken voiman ja luovuuden pitkäksi aikaa, mitään ei vain saanut tehtyä pakollisten arkihommien lisäksi.
 
Mutta nyt pikkuhiljaa käsityöt ja ennen kaikkea ompelu on taas ruvennut kiinnostamaan. Ja se tuntuu hyvälle.

Työmatkoja varten ompelin itselleni repun SK 8/17 ohjeella.

Reppu on tehty kierrätysfarkuista. Tueksi laitoin Eurokankaan liimatukikankaan, jolla repusta tuli sopivan jämäkkä ja muotonsa pitävä.

Reppu on vuoritettu, sisällä on tasku puhelimelle ja takaosassa vanhoista farkun taskuista tasku avaimille.

Huomenna alkaa taas arki ja polkaisen seitsemäksi töihin tämä reppu selässäni.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

-Vika-

Tuhkasta noussut. Blogikin.

Edellisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt. Edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon. Hirmuisesti. Monella tapaa liikaa, mutta tässä sitä edelleen ollaan, uuden äärellä ja ihan ehjänäkin, ei ehjin nahoin, mutta kasaan kurottuna. Alle nelikymppisenä ei ajattele jäävänsä leskeksi, mutta niitäkin tarinoita on olemassa ja nyt se kohtalo osui minun kohdalleni. Sukuvika ilmeisesti, jäihän äitinikin leskeksi alle nelikymppisenä.

Ja mikäpäs muukaan se olisi vaikeina aikoina ollut sitä terapeuttisinta kuin käsityöt. Monen monta iltaa, päivää ja yötä vietin yksin ja välillä Vikan kanssa tehden käsitöitä. Niitä voisin jossain vaiheessa kyllä kuvailla tännekin. Vika oli muutenkin ensimmäisen vuoden kantava voima, pakastin täyttyi Vikan toimesta, minua kiikutettiin monenmoiseen mukana, pitäen kiinni elämässä ja uskossa siihen, että jonain päivänä jälleen on elämässä mieltä. Rankkoja aikoja, mutta päätös siitä, että vielä minä olen onnellinen on pitänyt ja sitä todellakin voin nyt sanoa olevani.

Nyt olen siirtynyt niin etelään kuin se Suomessa on mahdollista. Uusi ihana koti, uusi ihana kasvanut perhe ja olo, että energiaa on jälleen kirjoittaakin. Olen minä koko ajan kirjoittanut, mutta vain itseäni varten.

Onneksi tuo miehekkäämpi puoliskoni on antanut minulle vapaat kädet sisustuksen(kin) suhteen. Tavarat etsivät paikkaansa, mutta pikkuhiljaa alkaa minun kätteni jälki näkymään... Tässä muutama kuva katoksestamme, välitilasta autotallin (meidän tapauksessa mopotallin...) ja talon välistä.

~Tikki~

Vintilä kauniiseen käteen

Minulla on ikuisuusongelma. Kenkiä on joka paikassa, eikä hyvää ratkaisua niiden säilytykseen meinaa millään löytyä. Nyt joutui kokeiluun uusi versio.

Heinäseipäitä ja vintilä käteen:

Ja häkkyrä seinään kiinni ja osa kengistä sai uuden kodin:

Kengät ainakin sujahtivat reikiinsä oikein mukavasti (tein kahta eri kokoa noita reikiä). Katsotaan toimiiko systeemi. Ainakin lisätilaa tarvitaan joka tapauksessa :D

Tämän tyylisiä ovikylttejä oli joku tehnyt ja julkaissut kuvan Facebookin käsityöryhmässä. Valitettavasti en kuollaksenikaan muista kuka ja missä tarkalleen :( . Ajatus jäi itämään ja jonain sateisena päivänä nämä sitten väsäsin niistä samaisista heinäseipäistä: 

~Tikki~

Uusi työlaukku

Taas oli tarve uudelle laukulle. Siispä farkkukasalle penkomaan :))

Tälläinen siitä sitten tuli

Ja toinen puoli

Keräsin taas tapani mukaan laukkuun erilaisia taskuja ja solkia. Lisäksi laitoin pari virkattua kukkasta.

Vuoreksi laitoin kirpparilta löytämäni ihanan Bamse-kankaan. Vuoreen ompelin pari taskua ja avainlenkin helpottamaan ikuista tavaroiden etsimistä laukun uumenista .
Laukun suulle ompelin vetoketjun.

Taas passaa aamulla pakata tähän kalenterit, lompakot ym härpäkkeet :))

-Vika-

Humala-torni

Syyskuussa (!) 2014 talvi yllätti.

Monta vuotta palvellut katos taipui yllättävän lumikuorman alla. Mies oli jo kuskaamassa katoksen osia kaatopaikalle. Onneksi kerkesin pelastamaan kaikki metalliosat parempaan talteen. Kaikki pitkät metalliputket on käytetty erilaisina tukitankoina betonitöissä jo aikaa sitten.

Keväällä otin käsittelyyn katoksen nurkkapalat.  Rälläkällä käsittelin pinnat ja toivoin pikaista ruostumista. Kasasin kulmapalat torneiksi rautalangalla ronskisti sitoen.

 Yläosaan väkertelin rautalangasta vielä "katon". Ja tornin yläosaan lisää koristuksia rautalangasta vääntämällä.

Kehikon sisään siirsin vanhaa humalaa entisestä, sortumaisillaan olevasta köynnöskehikosta.

Heinäkuussa humala oli jo näin korkealla ja kehikko jo melko hyvin ruostunut :)

Ja nyt elokuussa on jo tämän näköistä

Kaikki alkaa olla jo hyvin ruostunutta ja humala tuntuu viihtyvän

-Vika-

Uusi penaali

Tarvitsin uuden penaalin. Entinen on liian pieni, koska haluan sinne mahtuvan kaikki: kynät, sakset, yliviivaustussit, pyyhekumit jne jne. Tämän kanssa askarrellessa meni monta tuntia ja kaikki mahdollinen meni pieleen... Meinasin jo luovuttaa ja heivata koko viritelmän roskiin. Mutta en sentään, tässä se nyt on. Ei mikään käsityön taidonnäyte, mutta se on penaali ja se riittää tänään ;) Kuvia sisäpuolelta en ottanut, ei kestä pokka laittaa niitä esille...

Mikähän siinä on, että jonain päivänä mikään ei onnistu? Tänään on ollut juuri sellainen päivä. Yleensä käsitöiden tekeminen parantaa päivän, mutta tänään ei edes ompelu auttanut... Päinvastoin, olisi ehkä ollut parempi jättää kaikki aivotyöskentelyä vaativa tekeminen huomiseen. Toivottavasti huomenna on parempi päivä.

Penaali on tehty vanhoista farkuista, vuorena olohuoneen verhoista yli jäänyt puuvillakangas. Koristenauhat syntyi jokin aika sitten tekemäni kattausliinan reunoista syntyneestä saumurin leikkuujätteestä. Kukkaset aplikoin suoralla ompeleella punaisten farkkujen lahkeesta.

Eiköhän tämän päivän touhut olekin sitten tässä... jospa siirtyisin blogisurffailemaan loppuillaksi :))

-Vika-

Farkkukappa

Ompelin työhuoneeseeni kappaverhon vanhoista farkuista ja puuvillatilkuista. Kaikki materiaali on kierrätettyä.

Kappa on lähes suora, eli melkein samanpituinen, kuin ikkuna on leveydeltään.

Ompelin pohjakankaaseen aplikontimenetelmällä jonkinlaista mökkitilkkutekniikkaa käyttäen neljä neliötä, jotka sitten yhdistin toisiinsa isommilla farkkupalasilla. Eli kaikki farkut on ommeltu ensin pohjakankaalle, joka on vanhaa lakanaa. Kun sitten koko verho on valmis, vuoritin sen ruutupuuvillalla. Viimeiseksi ompelin ripustuslenkit farkuista.

Vuoritusta varten ompelin saumurilla kaikki verhon reunat, jotka sitten käänsin vuoripuuvillan päälle. Kaksinkertainen taite reunassa olisi ollut liikaa, koska kankaita oli parhaimmillaan 4-5 päällekkäin. Näin kokonaisuus on melko siisti ja saumat asettuvat nätisti.

Monella ensimmäinen ajatus farkkuverhosta puhuttaessa on, että se painaa hirveästi. Mutta ei tämä tunnu yhtään raskaalta. Tietysti minulla on tässä tukeva puinen tanko, mutta jakautuuhan paino tasaisesti pitkälle matkalle, niin en usko, että painon kanssa ihan heti tulisi ongelmia :).

-Vika-

Farkkukannet

Syksyn tullen tarvitsen taas muutaman kansion opiskelupapereille. Käytettyjä kansioita ja mappeja saa todella halvalla kierrätyskeskuksista ja kirppareilta. Tämänkin kansion ostin Varkauden Elävästä kaupasta 0,40€:lla :)). Päällisten omeplun jälkeen siitä tulin ihan kiva. Vai mitä?

Päällisen materiaalina vanhat farkut, vuorena mustavalkoinen ruutupuuvilla ja välissä ohut vanu.

Kukat kiinnitin ensin liimaharsolla ja ompelin sitten ronskisti kiinni valkoisella puuvillatikkauslangalla.

Hyvää sadepäivää kaikille!

-Vika-

Farkkupussukka

Kankaanpään farkkukurssilla valmistui kaksi pussukkaa samalla mallilla. Toista en vain muistanut kuvata ennen lahjaksi antamista :(

Pussukka on Tuula Latomäeltä saadulla kaavalla tehty ja melkoisen konstikas valmistettava. Ainakin minun mielestä ;).  Mutta malli on tosi kiva ja pussukka on mukavan kokoinen. Vetoketju on myös pitkä ja sen avaamalla pussukka aukeaa niin, että pohjimmaisetkin jutut löytyvät helposti.

Pussukka on tehty vanhoista farkuista ja koristeeksi laitoin vanhan Mikki Hiiri-merkin, pari nappia ja ronskisti aplikoidun tähden.

Vuoreksi laitoin vanhan lakanan.

Vetoketju löytyi varastoistani. Se onkin ainut uusi asia tässä pussukassa, kaikki muu on kierrätystavaraa :)

-Vika-