Töihin taas

Loma alkaa vedellä viimeisiään, ja paluu arkeen on aamulla edessä. Huomenna on edessä myös korunäyttelyn pystytys. Perheen juniori sairastaa, kuumetta on yli 39 astetta, ja korvissa tulehdus :( Joten arki todellakin alkaa...

Viimeisen lomapäivän kunniaksi kaivoin esiin ihanaiset fasettihiotut ruusukvartsit:
Ja naapurilokerossa lomaili akaatit, töihin nekin:

Koru on pitkä, menee kahteen kertaan kaulan ympäri ilman, että naama alkaa sinertää :).
Eemeli raukka nukahti nojatuoliin. Olemme alkaneet kuvata Eemeliä kaikissa paikoissa, missä Eemeli sattuu nukahtamaan. Pojan unenlahjat ovat uskomattomat, ja väsynyt pienimies löytyy mistä milloinkin; Eemeli on nukkunut pöydän alla, pöydän päällä, lattialla, petarin alla jne. Kauiten etsimme poikaa silloin, kun hän oli tehnyt pesän puhdaspyykkikoriin. Kadehdittava taito, miettikää kuinka siistiä olisi ottaa tirsat tylsissä palavereissa vaikka penkin juuressa palaveripöydän alla.

~Tikki

Korukoplan haaste

Osallistuin korukoplan haasteeseen. Haastessa oli tiettyjä korutarvikkeita, joista piti sitten saada aikaiseksi koru. Osallistuin erityisesti siitä syystä, että nämä määritellyt osat olivat sinisiä. Minä en pidä sinisestä.
Tarvikkeet hankin HelmiQ- kaupasta, joka sponsoroi haastetta reilulla alennuksella tarvikkeista. Tuo siniturkoosi metalliovaali oli ainoa pakollinen osa, muista sai hieman valita. Omaani päätyi siemenhelmiä ja tuollainen iso turkoosi lasihelmi. Hieman viilasin tuota ovaalia lätkää, siis ihan konkreettisesti, nappasin siitä linkit irti kun halusin niitä siemenhelmiä mukaan.

Ei jää minulle, en tykkää edelleenkään sinisestä :). Haaste oli oikein mukavaa vaihtelua, ei varmasti jää viimeiseksi!

Ensi kuussa olisi edessä jälleen kurssittamista ja näyttely Paimiossa. Kurssien pitäminen on kivaa, mutta kaikista hauskinta on kuulla kurssin jälkeen jonkun innostuneen korujen tekemisestä! Olen tiiraillut sopivia kursseja itsellenikin, kovasti kiinnostaisi taas päästä opiskelemaan hopeatöitä lisää, ei vaan löydy Turun seudulta mitään uutta näillä näkymin, vinkatkaa jos minulta on menossa jotain ohi! Myös muut uudet jutut kiinnostaisi.

Ja lista siitä mitä teen kun opinnot loppuvat jatkaa vaan kasvamistaan, isoimpana haaveena on nyt suomenpollen osto/valmennukseen otto, sellainen ravurinalku pitäisi saada... Katsotaan. Eilen hevostellessa tein kuperkeikan, oikein kunnollisen sellaisen. Ei kuperkeikassa mitään, mutta jos sen tekee yhdessä hevosen kanssa...

~Tikki

Ei mikään seinäruusu

Tykkään voimakkaista väreistä. Tänään ryhdyimme loman kunniaksi maalaamaan lasten huonetta limenvihreäksi, ja seinälle tulee sitten vielä palmu papukaijoineen maalattuna. Makuuhuoneessamme on fuksianpunainen seinä, ja olohuoneemme seinä on tumman punainen, niinkuin tämä:

Tämä kaulassa ei varmasti jää seinäruusuksi :)!


Ja kevättä ainakin haaveissa:
Ihana ja tervetullut loma on puolivälissä, harmillista ettei ilmat ole houkutelleet hevostelemaan :( Olen niin kylmänen, että kun pakkasta on yli 10 astetta, en huvikseni mene ulos. Onneksi ensi viikoksi on luvattu jo lauhaa!

Odottelen Kiinasta saapuvaksi 100kg:n helmilähetystä. Ihan kaikki ei ole minulle, joitakin tulee kamuille Helmetissä :D. Ihan kädet tärrää jo ajatuksesta, että saa eteensä yli 500 erilaista helminauhaa. Mutta, mutta... Miten minä voin niistä luopua?! Huomaiskohan kukaan, jos pitäisin kaikki itselläni?! :) ;)

~Tikki

Lämmintä ranteille

Minulla oli vielä reilu kerä jäljellä ihanan pehmoista Sublimen merinovillaa. Mitään isompaa siitä ei olisi enää saanut tehtyä, mutta ranteen lämmittimiin se riittäisi.  En halunnut tehdä enää putkena neulottavaa mallia vaan päädyin tekemään tasona vaakasuoraan neulotut lämmittimet. Reunoissa on 1o 1n joustinneuletta, muuten lämmittimet (höh, mikä sana...) ovat helmineuletta. Napit ovat tarkoituksella erilaiset. Olisin halunut kaikki neljä nappia erilaiset, mutta en löytänyt kahdeksaa samankokoista, erilaista nappia jemmoistani!

 

-Vika-

Aarteita vintiltä

Keräsin aikoinani kahvipannuja, mutta jossain vaiheessa kyllästyin pyyhkimään niistä pölyjä ja työnsin ne kaappiin pois pölyttymästä. Kotkan kodin myynnin jälkeen olen vain sullonut pannut pahvilaatikoihin ja unohtanut ne samantien. Pannut ovat saaneet ihan rauhassa pölyttyä vintillä melkein yhdeksän vuotta, kunnes eilen avasin niitä kuuluisia viimeisiä muuttolaatikoita ja sieltähän löytyi aarre...Jälleennäkeminen oli riemastuttava! En muistanut ollenkaan, miten ihania pannut olivatkaan!
Minulla on vain mielikuva, että näitä pitäisi olla enemmän... mistäköhän ne loput löytyvät?

 

Jokainen näistä pannuista on ostettu markka-aikaan ja yläraja, minkä silloin suostuin pannusta maksamaan, oli VIISI MARKKAA! Halvalla olen kokoelmani saanut :)  Nythän näistä pyydetään kirppareilla kahta-kolmea kymmentä euroa... aivan älytöntä....

Eilen Kalpan matsia katsoessani neuloin pojalle vielä yhdet lapaset, nyt lankana Isoveli:

 

Isoäidinnneliöhuuma on tarttunut minuunkin:

Minä käytän näihin Seiskaveikan jämät. Ajatuksena olisi virkata jokaisen reunaan musta kerros, jahka käyn kaupasta mustaa Seiskaveikkaa hankkimassa (se siitä varastojen pienentämisestä ). Sitä en vielä tiedä, jaksanko tehdä näitä peitoksi asti vai tuleeko näistä jotain pienempää, aika näyttää.

-Vika-

Huivi hylkiölangasta

Ostin muutama kuukausi sitten ihanan pastellista villalankaa yhden vyyhdin, joka oli muistaakseni sata grammaa. Tosi fiksua ostaa lankaa YKSI vyyhti, eihän siitä saa oikeastaan mitään tehtyä... Tämäkin lanka on yrittänyt olla vaikka mitä, ensin aloitin neulomaan siitä itselleni sukkia, mutta totesin, ettei riitä tarpeeksi pitkävartisiin ja ei muuta kuin purkuun. Sitten aloitin siitä vaikka mitä, huivia, pipoa... mutta mikään ei natsannut,aina meni purkuun. Lopulta koko lanka oli jo niin nukkaista ja kärsinyttä, että hyvä kun en nakannut sitä roskiin. Ärsytti jo koko lanka! Pari iltaa sitten päätin, että virkkaan sen huiviksi, tuli mitä tuli.

 

Kyllä tässä näkyy, että lanka on moneen kertaan neulottu ja purettu... Mutta kun se oli alunperin niin ihana lanka, niin pakkohan siitä oli jotain lopulta tehdä. Kyllä tämä näillä pakkaskeleillä kaulan lämmikkeenä menee. Eli lanka on Schoppel Wollen Zauberball.

Nyt ajattelin lähteä purkamaan noita aikaisemmin tällä viikolla vintiltä kaivamiani viimeisiä muuttolaatikoita. Saapas nähdä, mitä sieltä löytyy!

-Vika-

Maitokannu kaukaa lapsuudesta

Jokainen, joka tietää meidän perheen muuttohistorian, ei ihmettele seuraavaa tapahtumaa. Mutta sellainen, joka ei tarinaa tiedä, saattaa ajatella, että kylläpä on saamaton ihminen...

Eli kävin eilen vintillä purkamassa viimeisiä muuttolaatikoita. Muutostahan on aikaa 8,5 vuotta, niin ehkä se oli jo aikakin! Mutta laatikoista löytyi tämä aarre:

 

Minun lapsuuden kodin maitokannu! Muistan vielä, kuinka musta-valkoisen maitopussin kulma leikattiin auki ja maito kaadettiin tähän kannuun. Tämä kannu on kulkenut minun perheen mukana pitkin Suomea, ollen välillä piiitkiä aikoja täysin unohduksissa. Niin kuin nytkin, yli kahdeksan vuotta vintillä muuttolaatikon pohjalla! Nyt kannu pääsee kunniapaikalle keittiöön. On se vaan niin kertakaikkisen ihana!

Pakkasten vaan jatkaessa pihtiotettaan meistä (tänään -34!) jouduin taas vanttuiden neulontaan. 

Tällä kertaa poika pyysi punaisia vanttuita ja sellaiset syntyi Seiskaveikasta.

Pojasta puheenollen, hän on nyt 13v. Eli sellaisessa kohtuullisen kiivaassa kasvuvaiheessa. Ja se taas aiheuttaa sen, että ruokaa menee "jonkin verran". Tulen yleensä töistä neljän aikaan ja siihen mennessä pojalla on jo kiljuva nälkä ja tervehdyslause minulle on useimmiten:" Mitä ruokaa?". Olen puhunut pojalle, että pitää ottaa kunnon välipala, että jaksaa odottaa edes viiteen saakka ruuan valmistumista. Ja poika on vannonut syövänsä hyvän välipalan. En vain koskaan ole tullut ihan tarkasti kysyneeksi, mitä välipala sisältää, ilman muuta ajattelin, että ruisleipää ja jogurttiahan se poika syö, niitä kun on kaapissa... Mutta mutta...Tänään välipalan koostumus  sitten paljastui, kun tulin poikkeukselliseti ja yllättäen kotiin jo kahdelta.

 

Kolme (!!) eineshampurilaista!!!! Oi, apua. Terveysintoilijaäidin painajainen... Ja tämä on kuulemma välipala lähes joka päivä. Noo, asiasta keskuteltiin piiitkäään ja hartaasti ja sovittiin, että tämä sopii kerran viikossa, muuten pysytyään ruisleipälinjalla. Joskus sitä näköjään on joistain asioista ihan pihalla ;)

-Vika-