Kemuilua ja reissailua

Meillä on parhaillaan synttärikemut. Tylleröinen täyttää 11 vuotta. Muistelin juuri miehen kanssa, millaisia lasten synttärit oli vielä muutama vuosi sitten; hulinaa, sotkua, lasten paimentamista jne... eli kaikkea muuta kuin rentouttavaa touhua , ainakin meille aikuisille! Nyt tilanne on se, että minun ei tarvinnut muuta kuin olla maksunaisena kaupassa, tyllerö teki itse kaiken tarjottavan ja järjestelyt, äidin apua ei tarvittu eikä oikeastaan haluttukaan . Nyt, kun juhlat ovat käynnissä, yläkerrasta kuuluu musiikkia ja välillä naurun remakkaa, itse istuskelen koneella blogikierroksella. Hauskaa!
Huomenna ajelen Helsinkiin koulutukseen. Toivottavasti tällä kertaa kukaan ei kolhi minua eikä firman autoa. Ei olis enää kivaa, ei... Edellisenkin kolarin jälkiä on vielä osin korjaamatta; auto odottaa edelleen uutta puskuria.  Toisaalta nyt ei millään huvittais lähteä minnekään reissuun, töissä kun on muutenkin melkoinen kiire. Tämä reissu tietää taas lisää ylitöitä, mutta joskushan nekin sitten saa ottaa pois. Ja sehän tietää vapaapäiviä! (Harjoittelen positiivista asennoitumista...)
Mies lähtee ylihuomenna Puolan maalle myös työreissulle, eli olemme molemmat reissussa seuraavat päivät ja tästähän seurasi automaattisesti se, että kotiin tarvittiin lapsille perään katsoja. Äitini onkin parhaillaan matkalla tänne meille, lapsenlikkausreissu on vaatimattomasti 600km yhteen suuntaan . No, ennen se oli 1000km, eli ei se enää niin kauhean pitkä matka ole (taas positiivista ajattelua, huomasittehan!).
Nyt taidan käydä kurkkaamassa yläkerrassa, josko siellä olis jotain herkkua äidillekin .
-Vika-