Kiitos SNY

Tämän päivän pelastus saapui postissa. Eikä päivän pelastamiseen tarvittu muuta kuin iloinen postikortti ! SNY:ni laittoi minulle sellaisen kortin, missä ne kaksi ihanaa mummoa ottavat ilon irti elämästä. Olen laittanut sellaisia siskolleni Tikille ja sanonut aina, että nämä kortit kuvaavat meitä parin kymmenen vuoden päästä. Mikäs sen mukavampi tulevaisuuden kuva, kuin me kaksi vanhoina mummoina nauraa rätkättämässä puun oksalla viinilasit kädessä!
En tiedä, mitä ihmettä on tapahtunut, mutta minusta on hävinnyt kaikki puhti jonnekin kotipitäjäni pientareille... töissä jaksan juuri ja juuri tehdä hommat, mutta kotona... ei tule mitään. Omituista, yleensä syksyllä puhkun tarmoa ja painan menemään virtaa puhkuen. Mutta ei nyt.  Onneksi minulla on vain kolmen päivän työviikko ja sitten neljän päivän vapaa. Taidanpa tehdä, niin kuin SNY:ni kortissa kehoitti: painun viltin alle, juon kupposen hyvää teetä ja neulon ja luen kirjoja. Ja nukun. Toivottavasti tämä palauttaa virtaa minuun ja pääsen aloittamaan ensi viikon hieman mukavammissa tunnelmissa.
Varasimme juuri Tikin kanssa lentoliput Manchesteriin (pikkusisko asustelee tällä hetkellä Englannin jalkapallomekassa).  Meinasimme samalla reissulla piipahtaa myös Lontoossa. Ja siellä kolutaan oikein antaumuksella lanka- ja helmikauppoja, yes! Onko jollain antaa hyviä vinkkejä, missä kannattaa käydä?
-Vika-

Stressin lievitystä

Maailman paras stressin lievittäjä ovat siemenhelmet. Ne on niin pikkuruisia, ja jos niistä aikoo jotain järjellistä saada aikaan, on niihin keskityttävä. Joten työ- ym kuviot ei voi mielessä pyöriä kun niiden kanssa touhuaa.
Tässäpä siis tämän viikon nollauskoru:

Suklaanruskeita siemenhelmiä, turkoosia ja messinkiä.
Työkaverilla on sattunut tällä viikolla aika paljon asioita . Perjantaina hän unohti yhden työkavereistamme tienlaitaan, ja huomasi tämän sitten n. 20km ja puolisen tuntia myöhemmin. Tänään hän oli vetämässä kurssia jota itse vedin eilen, ja yritin mukamas häntä neuvoa hälytyksen kanssa. Olipahan silti saanut vartijat paikalle kun hälytykset oli rävähtäneet päälle... Sen valvontakameravideon kun sais käsiinsä, varppina näyttäisin sen työpaikan pikkujouluissa ! Voin kuvitella sen säntäilyn, ja kirosanat, hikoilun jne kun aika kuluu ja hälytyslaitteistoa ei löydy... Välillä on mukava naureskella jonkun muunkin törppöilylle, itse kun tulee oltua tilanteessa jos toisessakin...
Kotikaupungissani on ollut actioinviikonloppu. Eilen paloi iso navetta asutuksen keskellä, ja tänään yksi firma ihan tuossa lähellä. Sympatiani ovat täysin palomiesten puolella, en ole siis ainut joka painaa ympäripyöreetä päivää.
Tänään on ensimmäinen ja viimeinen vapaapäivä pitkään aikaan, seuraava vapaa taitaa olla ensi kuun puolella... No, jouluna sitten pidän reilumman loman!
Nyt meditoimaan! (lue katsomaan BBtä kovalevyltä)
~Tikki

Hengissä, vaikka kituen

Pikaisesti vain ilmoittelen, että hengissä ollaan vaikka hieman kituliaasti. Siis aivan järjetön kiire on ollut, töissä noin 20 asiaa kesken, ja kaikilla deadline ihan just. Ja siihen päälle pino tenttikirjoja ja vanhempainyhdistys ja ja ja ja ja ja ja ja ja ja ja...
Mutta kyllä se siitä helpottaa, ja jos ei helpota, niin sitten siihen tottuu... Huomenissakin on töitä, minulla, toisin kuin Tikillä, on niin joustava työaika, että menee töiden merkeissä viikonloppu jos toinenkin. Tällä viikolla olin tosiaan Helsingissä työmatkalla. Ja kuten tuppaa minulla käymään, ei hotelliyö sujunut tälläkään kertaa ihan perinteiseen tyyliin. Punkkasin samassa huoneessa kollegani kanssa, ja aamusella heräsimme herätyskelloon, ajatuksena oli olla liikkeellä puoli yhdeksän aikaan. Nousimme reippahasti, puimme ja restauroimme naamamme edustuskuntoon, ja asettelimme kenkiä jalkaan aamupalalle lähtiessä. No, siinä vaiheessa sitten tämä kollega vilkaisee kelloa, että joko kello on sen verran, että aamupalalle olisi hyvä suunnata. Ei ollut, ei. Kello oli 4.39. Joo, oli jäänyt pikkasen väärät hälytykset kännyyn, joten eikun uusi yritys. Muutaman tunnin jälkeen lähdimme sitten onnekkaammin aamupalalle posket tyynyn jäljiltä painuneena, mutta heti pystyyn noustessa täysin meikattuna ja puunattuna. Kätevää. Ensi viikollakin on yksi pääkaupunkiseudun keikka, ja pari keikkaa puoliväliin Saloon. Mutta päiväreissut on silti aivan eri luokkaa rasittavuudellaan kuin yökeikat.
Oikein jo odotan Tampereen messuja. Me menemme asiakkaina kyseisille messuille! Ihanaa! Minut ja Tikin löytää sitten varmimmin sieltä viinibaarista, ja aina välillä käymme nopeasti ihailemassa helmiä ja lankoja yms.
Nyt takaisin minun nykyiseen arkeeni, tenttikirjat odottelee...
~Tikki

Väsynyttä höpötystä

Leivottiin tänään tylleröisen kanssa tuulihattuja. Koskaan ennen en ole niitä tehnyt ja hieman epäillen ryhdyin hommaan... Noh, hyviähän niistä tuli, njam. Kaikki tuli syötyä, edes kuvaa en ehtinyt ottamaan . Tämä päivä on muutenkin mennyt herkutellessa. Väsyneenä tekee aina mieli jotain hyvää. Ja nyt väsyttää . Eilinen 14 tunnin työpäivä otti veronsa tänään. Palaverissa istuessa piti lähes kirjaimellisesti pitää silmiä sormilla auki. Huomenna vielä 10 tuntia ja viikko olis sitten siinä! Vieläkin muistan olla äärimmäisen kiitollinen näistä vapaista viikonlopuista. Tässä ammatissa ne ovat todella harvinaista herkkua ja minulla ne ovat aina vapaat .
Aloittelin SNY:n lähettämästä langasta huivia, tällä kertaa virkkaamalla. Haluan ison, pehmeän huivin, joka on ihana kääriä pakkasaamuna kaulaan monin kerroin. Lanka on ihanan pehmeää ja mikä minusta on huivissa tärkeää, se ei sotke. Eli siitä ei lähde irtokarvoja, jotka näkyvät ikävästi mustassa takissa. Lankaa on myös helppo virkata, eli todella onnistunut valinta, SNY!
Sitten pieni sisäpiirin vitsi (anteeksi kaikki muut! ) Tikille: meillä ei tarvitse enää kiikareita!!! Ja huomenna sinulle lähtee Lauri postiin.
Nyt Vika lähtee kaapille etsimään jotain hyvää...

SNYYY!

Tänään oli piiiitkä ja raskas päivä töissä. Porukkaa sairaana ja itsensä loukanneena. Ja arvatkaas, kuka järjestää sijaiset? Minä. Ja jos sijaista ei löydy, niin sitten työt on tehtävä itse... niinpä niin... Huomenna vielä pitkä päivä tiedossa, loppuviikoksi onneksi on (ainakin tällä hetkellä) jokainen vuoro täysmiehitetty. Viikonloppuna meinasin ottaa sitten ihan rennosti shoppaillen ja herkutellen. 
Tämän päivän pelastus oli SNY-paketti!!!

Paketista paljastui Fazerin sinistä suklaata (joka on jo syöty, vähän noloo...), Viivi ja Wagner-lehti (Tikki on nyt kade! Tää on MUN!), ihanaakin ihanampaa merinovillalankaa (voiko näin kaunista punaista ollakaan?), kiiltokuva (jota minulla ei ole!), ja unelman ihanat punaiset tossut (jotka ovat juuri oikean kokoiset ja minun viluvarpaille tarpeen).

Siis maailman ISOIN kiitos sinulle ihanainen SNY!!!
Mahtaakohan SNY:ni olla kotoisin minun vanhoilta kotiseuduilta? Postileimassa luki nimittäin Siltakylä ja se vei heti ajatukseni vanhaan kotikaupunkiini Kotkaan ja siitä vähän Pyhtäälle päin. Siellä ainakin oli Siltakylä, liekö sama paikka?
Mutta nyt BB:n pariin!
-Vika-
Ps. Tikki on nyt Hesassa ja samassa hotellissa Lauri Tähkän kanssa... olen kuullut siitä nyt muutaman kerran . Kohta Tikki tietenkin roikkuu Laurin lahkeessa kiinni vimmatusti kiljuen... voi sitä!

Odottavan aika on pitkä

Ei, ei tullut tänään SNY-paketti (piti tulla tänään...). Kortti tuli, mutta paketti seilaa jossain matkalla. Ehkäpä kestän vielä huomiseen. Pakkohan se on, ei auta muu...
Tänään kävin asiakkaiden kanssa kuntosalilla ja arvatkaa, kenellä on huomenna kädet ja hartiat kipeinä . Luin jostain fitnes-lehdestä, että saliharjoittelun juju on siinä, että pitää treenata niin suurilla painoilla kuin mahdollista ja treenin jälkeen lihasten pitää tuntua siltä, ettei pariin päivään tee mieli treenata samoja lihaksia. No, nyt tämä kriteeri täyttyy varmasti, jep.
Töissä on ilmeisesti alkamassa jonkin sortin sairauskierre, flunssaa, kuumetta ja pari pientä loukkaantumista. Nämä riittää saattamaan tälläisen erikoisosaamista vaativan yksikön äkkiä vaikeuksiin. Meidän töitä kun ei voi jättää tekemättä. Tämä tietää sitten pitkää päivää niille, jotka vielä ovat terveen kirjoissa. Pahoin pelkään, että nöftautikin iskee tähän samaan syssyyn tai heti perään, voi voi .
Lähdenpä etsimään jalkaani paksuimmat villasukat ja keittelen vihreää teetä ja päälle nappaisen auringonhattutippasnapsin. Ihan vain varmuuden vuoksi.
-Vika-

Neulonnan englanti-suomisanasto?

Laiskottelua, neulomista ja taas laiskottelua. Siinä minun viikonloppu (Tikki kiemurtelee kateellisena?). Nyt pitäisi jotenkin tottua ajatukseen, että minun ei tarvitse käyttää kaikkea vapaa-aikaani yrityksen "pyörittämiseen". Yllättävän vaikeaa se tuntuu olevan. Koko ajan on sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain. Mitenkähän kauan menee, että saan päänuppinikin tajuamaan, että vapaa-aika on oikeasti vapaa-aikaa?
Ens viikonloppuna ajattelin lähteä tylleröisen kanssa Kuopioon ostoksille oikein pitkän kaavan mukaan (=HM, Seppälä, Tiimari...) ja sen jälkeen vietämme rentouttavan vuorokauden  Rauhalahden kylpylässä , ihanaa! Ihmettelen kyllä aina, mistä ihmeestä minun tytölle on tullut shoppailugeenit, minusta kun niitä ei löydy. Hermot tahtoo mennä jo puolessa tunnissa kauppoja kierrellessä. Paitsi käsityökaupassa. Lankojen ja kankaiden parissa kyllä viihdyn vaikka kuinka kauan. Mutta vaatteita, koruja, kenkiä... huh, ei ole minua varten ne kaupat. Mutta ensi viikonloppuna ajattelin tylleröisen kanssa kuitenkin käyttää päivän ko kaupoissa, koska hän niistä niin kovasti tykkää.
Olen yrittänyt tutkailla ulkomaisia neuleohjeita, mutta en kertakaikkiaan saa niistä tolkkua. Kuka tietää, mistä löydän neulonnan englanti-suomi sanaston? Sellaisia on olemassa, mutta missä? Apua.
Nyt käyn kaalin kimppuun. Kaalilaatikkoa. Nam.
-Vika-

Knit Pro-marmatusta

Hankin itselleni noin vuosi sitten kaikki mahdolliset KnitPicksit, nykyiset KnitProt. Nyt pyöröpuikkojen kanssa kertakaikkiaan menee HERRRMOOOTT...!!! Osien yhteenliimailua, puikkojen liuskoittumista ja nyt viimeisenä ongelmana kiristysreiän reunojen "murtuminen". Reiän reunaan tulee sellaista ohutta, pientä röpelöä, joka koko ajan hiertää sormia ja kämmentä, inhottavaa. Enkä todellakaan kohtele puikkoja kovakouraisesti, päinvastoin.  Puikoissa taitaa olla myös nikkeliä, käsiini on nyt ruvennut tulemaan ihottumaa ja punoitusta aina kun olen ko puikoilla neulonut. Taidanpa kaivaa esiin vanhan Addi-varastoni, niiden kanssa ei koskaan ole ollut mitään ongelmia.
Nyt puikoilla on pusero Purosta ja sitä varten piti käydä ostamassa lisää Puroa . Puroa taitaa olla varastossa about 50 kerää. Enää ei kertakaikkiaan saa ostaa lankaa, ennen kuin edes jonkin verran näistä aikaisemmin ostetuista langoista on neulottu tai virkattu, joopa joo...
SNY laittoi viestiä, että syyskuun paketti on postissa, JEE! Maanantaina on kiire töistä kotiin ja postilaatikolle. Ei malttais odottaa .
-Vika-

No huh huh

Minä harvoin valitan kun on kiire. Mutta nyt on kiire. Aloittelin maanantaina uudet opinnot työn ohessa, ja varmaan jotain kertoo se, että nämä opinnot on täyspäiväisiä, mutta minä teen ne työn ohessa. Ja kun töissäkään ei suoranaisesti ole mikään rauhallinen syksy tiedossa, ja tuskin kevätkään kovasti helpottaa kalenterin täyttöastetta. Tänään mätkähti kirjalista eteen, ja ei ollut kovin keposen näköisiä kirjoja. Mutta, minä pidän haasteista, ja sitä saa mitä tilaa! Ainakin kerrankin saa testata omaa venymistään ja järjenjuoksuaan.
Messuilusta on toivuttu pikkuhiljaa. Jälkikikäteen olen mietiskellyt muutaman vakkariasiakkaan poissaoloa, vai kävikö he silloin pahimpaan ryysisaikaan kun ei kerennyt katsetta nostaa kangas- nappi- ja nauhakasoista? Se on messuilun lopettamisen huonoja puolia, ettei enää näe niin usein niitä hauskoja tuttavuuksia mitä messuilla on tullut. Mutta ainakin loppuelämänsä osaa arvostaa ihmisiä, jotka jaksavat nähdä kaiken sen vaivan messuille tullessaan tuotteidensa kanssa!
Minä en edes uskalla esitellä ostoksiani, Helmiliinalta tuli käytyä pariinkin eri otteeseen erinäisiä ihanuuksia... Helmiliinan Jaana ihasteli Goottiprinsessa koruani (jossa muuten on Helmiliinalta ostettu akaatti sisällä), ja ehdottelin hänelle vaihtokauppaa helmiin... Helmiliina on mielestäni suomalaisista ehdotonta parhaimmistoa, laatu on aina erinomaista, palvelusta puhumattakaan! Palvelulla on minulle ainakin erittäin suuri merkitys, paikasta josta olen saanut huonoa palvelua, en varmasti osta enää toista kertaa, ja toisinpäin; paikka jossa palvelu pelaa, varmasti saa minut asiakkaakseen myös uudelleen.
Minäkin ostin Titityyltä ihania lankoja, jotain niistä on lähtenyt jo syntymäänkin.
Nyt on aivan pakko siirtyä noiden kirjojen pariin. Oi ja voi.
~Tikki

Jee, arvottua vihdoinkin

Huh, meinasipa tässä hössöttäessä unohtua, että meillähän oli arvontakin!
Puolueettoman ja täysin lahjomattoman arvonnan voittajaksi selviytyi Tii, ONNEA!!
Ja yleisön pyynnöstä palkintona on koru, Tikin voittajalle valmistama.
Messutarinan jatko-osassa tapahtui tänään seuraavaa: auto kotiutui ja kärrykin saatiin palautettua hieman rampana oikealle omistajalleen. Korjaukset molempien osalta jatkuu Savossa. Puhelin on edelleen sökö. Kaivoin romulaatikon pohjalta vanhan Nokialaisen viime vuosituhannen puolelta. Ja sehän toimii! Taidanpa nyt tyytyä siihen ainakin jonkin aikaa . Mies hankki samantien kadonneen tilalle uuden puhelimen, se kun ei pärjää tuntiakaan ilman puhelinta. Messuilta jääneet kaksi laatikollista sekalaista tavaraa odottelevat eteisen lattialla inventaariota ja varastoon kuljetusta. Odottakoot siinä ensi viikkoon, nyt ei jaksa kantaa enää yhtään laatikkoa...
Tylleröinen leipoo kaneliässiä, kohta päästään herkuttelemaan. Herkullinen tuoksu leijuu jo keittiöstä, nam .
-Vika-
Ps. Tii, otan sinuun yhteyttä sähköpostilla.

Messuostoksia

Senhän tietää, mitä seuraa siitä, kun viettää kolme päivää Titityyn osaston vieressä . Sain kyllä melko hyvin hillittyä itseni ja ostin vain nämä langat

Hamppulankaa ostin nyt vahingosta viisastuneena koko rullan, se kun loppuu aina kesken. Hamppua ostin vielä tuon ruskean vyyhdin. Nyt rupeaa tiskirättejä syntymään!
Lisäksi ostin uutta Tundraa, väri sellainen pinkin ja lilan välimuoto. Siitä voisi tehdä töihin villatakin.
Ja sitten siihen kauan suunniteltuun pitsihuiviin ostin aivan unelman pehmeää babyalpakkaa, värinä tumma lila, lähes luumu.
Muutapa en sitten messuilta ehtinyt ostaakaan, sen verta haipakkaa meidän osastolla oli!
Autosta ja kärrystä ei vielä ole kuulunut muuta kuin että korjaaminen onkin arvioitua suurempi homma, kuinkas muutenkaan?
Mutta arvatkaas, mitä mies teki? Se hukkas puhelimensa ja ajoi samalla reissulla poliisin tolppaan vähän reilumpaa vauhtia ... eli meillä pyyhkii tällä hetkellä silleen oikein hienosti! Nyt kummallakaan ei ole toimivaa puhelinta ja postissa saapuu kohta kutsu virkavallan juttusille.
Ottaessani sijaisautoa vuokralle, sanoivat autovuokraamossa omavastuun olevan vahinkotapauksessa 700 euroa. Ilmeeni ilmeisesti kertoi kaiken, koska samantien autovuokraamon työntekijä kertoi mahdollisuudesta nollata omavastuu 12 euron lisähinnalla. Viime päivien tuurini huomioon ottaen en epäröinyt hetkeäkään, ostanko 12 eurolla itselleni mielenrauhaa!
Taidanpa vielä keittää kupposen teetä ja katsoa pään tyhjentävää BB:tä, kunnes uni tulee silmään. Toivottavasti huomenna on parempi päivä .
-Vika-

Vain elämää

Tänään sitten vihdoinkin pääsin kotiin, auto vaihtui matkalla ihan toisenlaiseksi ja tavarat jäivät Helsinkiin. Puhelin elää ihan omaa elämäänsä ja minun ympärillä leijuu paksu hikipilvi ...
Auto ja peräkärry olivat siinä kunnossa, ettei niillä uskaltanut lähteä tien päälle. Korjaamolla pyörittelivät silmiään, kun näkivät koukun auton puskurin sisällä. Iso ongelma kuulemma oli myös se, että auto ei mahdu kärryineen sisälle korjaamohalliin. Ja kärry ei irtoa ilman järeitä työkaluja. No, sielläpähän ihmettelevät tilannetta!
Auto kärryineen on siis Helsingissä hyvissä käsissä (toivottavasti).  Soittelevat sitten, kun ovat saaneet symbioosin purettua ja vauriot korjattua. Kotimatkan huristelin uudella TSI-volkkarilla. Muistattehan sen mainoksen, jossa käkikellon käki lentää ikkunasta läpi? Sellaisella autolla ajoin ennätysajassa Savon maalle turvaan kaikilta Hesalaisilta taksikuskeilta.
Hesalaisista taksikuskeista sain pitkäksi aikaa kyllikseni. Oli sen verran karsee tapaus tämä minun perään ajaneen taksin omistaja . Sain tuntea nahoissani oikean sovinistin vihan, kun olen uskaltautunut naisena auton (ja PERÄKÄRRYN!) kanssa maamme pääkaupunkiin. Että osasikin tehdä kaikki asiat mahdollisimman hankalaksi! Itse ajattelisin, jos olisin aiheuttanut jollekin vahinkoa, että tekisin kaikkeni, ettei toiselle enää enempää aiheudu hankaluuksia. Mutta tämä pälli teki asiat kyllä niin hankalaksi kuin ne vain on mahdollista tehdä! Melkein jo piti polliisille soittaa...
Mielenkiintoiseksi asian selvittelyn teki minun puhelin. Enpä ole ennen huomannut, miten kaikissa puhelinnumeroissa on joko 4, 5 tai 6. Ilman niitä ei kertakaikkiaan soitella minnekään. Olen tänään lainannut puhelinta varmaan kymmeneltä eri ihmiseltä. Onpa erilaiset Nokialaiset tulleet tutuksi! Huomenna kiikutan puhelimeni huoltoon ja siellä se sitten varmaan onkin seuraavat viikot, voi itku.
Ensimmäinen tekoni, kun sain auton alleni, oli suunnistaa vaatekauppaan. Ajatelkaa, eilinen päivä hikoiltiin messuilla, siis todella hikoiltiin , sitten pakattiin loput messukamat (joita ei onneksi paljon ollut) kaatosateessa peräkärryyn, eli kastuttiin litsmäriksi. Ja aamulla nämä samat vaatteet päälle, kun en ollut varannut vaatetta kuin kahdelle päivälle. Se haju! Huh... Oli taivaallinen tunne vetää puhdas T-paita ja pikkarit päälle!
Nyt ansaitulle lenkille ja sitten suihkuun, puhtaaseen sänkyyn ja unten maille, ihanaa.
Huomenna on varmaan taas varsin mielenkiintoinen päivä, kun vakuutusasioita ruvetaan taas selvitteleen, kauhulla odotan!
-Vika-

Kun joillekin nyt vain sattuu enemmän kuin toisille

Helsingin messut on parhaillaan menossa, ja sielähän se mekin ollaan husaamassa. Ja kuten meillä yleensä, ei kaikki ole ihan ohjekirjan mukaisesti mennyt nytkään. Vika pärskäytti, tai oikeastaan Vikan autoon pärskäytettiin perään perjantaina. Vika roudas parhaillaan tavaroita valtavan peräkärryn kanssa viimeistä suoraa kohti messupaikkaa kun taksi pärskäytti perään. Nyt on sitten peräkärryn koukku volkkarin sisäpuolella, ja peräkärry siten aisaa myöten kiinni volkkarissa. Eikä sitten ihan helpolla irtoa. Joo. Olivat vielä kehdanneet parkkeeratessa kitistä kun auto vie kaksi paikkaa. Nii-in, mitäs teet? Otat peräkärryn ja heität sen auton katolle säilöön?!
Vika säteilee jotain salaperäistä säteilyä kaikkea teknistä laitetta kohtaan. Sen känny rupes elää ihan omaa elämäänsä, 6, 5,  ja 4:sta känny ei tunne enää lainkaan, ja muutenkin valikko pelaa ihan omalla logiigattomuudellaan. Eikä Vika innostunut minun ajatuksesta korvata vitosta näppäilemällä esim 3+2... Ihme hiihtäjä kun on niin tarkka! No, olihan tuo puhelin jo kaksi viikkoa vanha, joten vaihto lienee ajankohtainen jo muutenkin.
Eilen illalla nautiskelin illan ajan ajatuksellla pitkästä suihkusta. No, tämän sitten päätin toteuttaa yöllä kun olimme käymässä nukkumaan. Kuten arvata saattaa, ei suihkusta tietenkään tullut vettä. Hanasta tuli. Hana oli siellä polven korkeudella, joten polvista alaspäin olin kovin puhdas kun soittelin respaan suihkun mahdollisia käyttöohjeita. Respa kuitenkin ymmärsi ihan ok, että puhtaus polvista alaspäin ei liene riittävää, ja vaihdoimmekin sitten huonetta. Minä pyyhe päällä, Vika roudas kaikki tavarat kun minä nautiskelin viimein suihkusta. Tosin ei voi väittää, että Vika kaikkia tavaroita roudasi. Läysin toisen crocksini hotellin käytävältä aamulla aamupalalle mennessä.
Nyt on kuitenkin vatsa täynnä ihanaa Kahden Kukon ruokaa, suihkussa käyty ja jalat on kohti kattoa, joten elämässä kaikkii hyvin tällä hetkellä . Huomenna vielä jaksetaan myydä ahkerasti, tulkaahan ostamaan kaikki pois kun Vika ei voi viedä mitään takaisin kun peräkärry ja auto on ihan särki. !