Sairastamisen tuskaa

Enpä taas ole muistanutkaan, kuinka kipeä ihmisen kurkku voikaan olla! Kolme päivää sitten nousi kuume, ja kurkku tuli kipeeksi. Ja sit seuraavana päivänä kurkku oli vielä kipeempi, ja tänään se on ollut sikakipee (toivottavasti ei oo oikeesti sika-jutuilla mitään tekemistä tän kaa). No, huomenna kuulee jotain lisää, voiko kurkulle jotain tehdä, vai suositellaanko eutanasiaa. Sairaslomalla olen ollut kaksi päivää, viimeksi olenkin ollut yhtä pitkällä sairaslomalla varmaan kolme vuotta sitten kun poskiontelot leikattiin...
Lauantaiksi on parempi olla terve, silloin on nimittäin ParKu-paja, korusellainen. Eli tervetuloa korujen teosta kiinnostuneet! Ja perjantaina olisi töissäkin hyvä olla, meillä on palaveri luostarissa, yllättävän viehättävä paikka tällaiselle vähemmän uskonnollisellekin.
Onneksi on kaikkea kivaa mitä odotella, pian pääsee kuuntelemaan Lauria (IIIIIIIKKKKK!!!!!), ja sitten onkin aika lähteä katselemaan punaisia kaksikerrosbusseja ja pubeja. Jouluksi ajattelimme linnottautua Vikan kotiin, vois vaikka testata sitä patjajoulua Heli Laaksosen innoittamana:
"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."
Mää niin nään meidät kaikki tollee köllimässä!
Sitä odotellessa,
~Tikki buranapöhnässä

Vaahtokarkki-suklaa-mousse

SNY:ni tietää, mitä tarvitsen . Salaiseni lähettämä paketti tuli jo alkuviikosta, mutta "hieman" pitkäksi venähtäneet päivät aiheuttivat sen, etten kertakaikkiaan ehtinyt postiin hakemaan pakettia ennen kuin vasta eilen. Vähänkö harmitti!!
Mutta tälläinen kertakaikkisen ihana lähetys sieltä sitten paljastui:

Paketissa oli lämpöiset lapaset, mitkä tulivat nyt kyllä niin tarpeeseen! Neulon kyllä lapasia, mutta ne tahtovat aina hävitä lasten mukana maailmalle . Myös ne minun lapaset... mutta nämä pistän aina kotona omaan kassiini, niin jospa ne pysyisi edes hetken tallessa.
Vihreää Maija-lankaa oli paketissa kaksi kerää. Niistä valmistuu todennäköisesti jotain tylleröiselle, sen verran ihastellen hän niitä silitteli. Oli kuulemma kaunis väri!
Lisäksi paketista löytyi tiskirätti ja kiiltokuvia (taas sellaisia, mitä minulla ei ole koko arkkia, huippua!).
Ja se, mikä aiheutti minulle ylimääräisiä sydämen tykytyksiä, oli se lähetyksen herkkuannos, njam! Paketissa oli ohje ja tarvikkeet vaahtokarkki-suklaa-mousseen. Siis mikä voi olla enemmän tarpeeseen tälläisen viikon jälkeen, kuin kunnos annos sokeria ja rasvaa herkullisessa muodossa ?!
Eli ei kun herkkua valmistamaan:
Vaahtokarkki-suklaa-mousse
150g vaahtokarkkeja
250g tummaa suklaata
50g voita
60ml kiehuvaa vettä
3dl kermaa
1tl vaniljasokeria
Vaahdota kerma (mausta vaniljalla). Mittaa loput ainekset kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen. Kun seos on tasaista, nosta kattila liedeltä pois ja anna jäähtyä hetki. Yhdistä seos kermavaahdon kanssa. Annostele ja koristele halutessasi. Nosta jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Tämän herkun pistelemme poskeemme tänään jälkkäriksi...
Kiitos miljoonasti SNY! Kyllä todellakin onnistuit ilahduttamaan minua! SNY kysyi kortissa, sopiiko minulle paremmin lämmin vai kylmä punainen ja asiaa piti kyllä oikein miettiä... tykkään vahvoista punaisista (juuri sellaisesta, jota oli viime paketissasi), sellaisista pehmeistä. Punainen voi olla hieman lilaan päin tai sitten hieman ruskeaan vivahtavaa, mutta ei sellainen kirkas, puhdas, ehkä oranssinen, sellainen ei minua miellytä. Olipas hankala selittää, mutta toivottavasti tämä selvensi edes vähän...
Tämän viikon kiireen on aiheuttanut pitäjäämme saapunut possutauti. Se aiheuttaa yllättävän paljon töitä meilläkin. Rokotukset pitäisi saapua ensi viikolla, mutta saapa nähdä, onko suurin osa minun rokotettavista ehtinyt taudin jo sairastaa, ennen kuin saadaan rokotteet käsiimme . Toivottavasti tästä nyt kuitenkin selvitään mahdollisimman pienin ongelmin...
Nyt tonnikalapihvit odottavat paistajaansa, pistäkää peukut pystyyn, että onnistun saamaan niistä syötäviä!
-Vika-

Matkalla

Opiskelut on vieneet kaiken työltä jääneen ajan, ja käsityöt on nyt kiltisti odotelleet aikaa parempaa. Onneksi on noita varastoja sen verran, että pystyin osallistumaan ParKun jokavuotiseen näyttelyyn. Tälläkertaa näyttely on teemaltaan Matkalla. Joten kaikki kynnelle kykenevät, mars Paraisten (anteeksi Länsi-Turunmaan) kunnantuvalle ihmettelemään reippaan naissakin aikaansaannoksia!
Meillä on sairastettu olan takaa. Eemelillä oli neljä päivää yli 39 asteen kuume. Veera juuri parani tätä ennen, ja nyt itselläni on niin karsee nuha, yskä ja päänsärky. Oisin kyllä ilmankin pärjännyt . Eemeli on aina ollut kova sissi, ihan pienestä ei poika valita. Nytkin tiukimmille otti kun ei saanut ulos mennä, kuumetta 40, polvet ei kanna ja yskä ravistaa koko pientä poikaa, mutta ulos ois pitänyt päästä. Eemeliltä tuli muuten kuolematon lause sairastelun lomassa. Poika makoili minun mahan päällä mietiskelemässä, mitään ei tehty eikä hössötetty, edes telkkari ei ollut päällä. Kauan aikaa kumpikin oli hiljaa, mutta sitten Eemeli sanoi: Ois se kiva jos kukaan ei olis keksinyt kerhoa, koulua tai töitä ikinä. Ihana !
Ulkona on jo kylmä. Ja minä kun tunnetusti inhoan kylmää! Onneksi, tai toivottavasti, kukaan ei ole aamuisin kuuntelemassa kun raaputan auton ikkunoita ja palelen. Ei ole lasten kuunneltavaa! Ei kenelläkään töitä olis Floridassa tarjolla?
Nyt vielä lukemaan, neljän päivän "loma" takana, huomenna reippahasti töihin!

~Tikki

Pinaattiletut soijarouhekastikkeella

Tänään saimme nauttia kolmen ruokalajin päivällisen, jonka valmisti tylleröinen ihan itse. Ohjeet löytyivät osaksi Marianne Kiskolan kirjasta Pikkumimmien keittokirja ja osaksi Maku-lehdestä.
Marianne Kiskola on tehnyt ihanan keittokirjan lapsille ja nuorille, tässä kirjassa on ihan oikeita (kasvis)ruokareseptejä. Yleensä lapsille tarkoitetut keittokirjat menevät tyyliin: lämmitä nakit mikrossa, paista ranskalaiset uunissa, leikkaa lisukkeeksi kurkkua... mutta tässä kirjassa tehdään ihan oikeasti ruokaa, hienoa!

Alkuruuaksi saimme Tomaattipedin (jossa oli loppujen lopuksi myös parikaa ja kurkkua, mutta ei avokadoa)
8 isoa lehteä tuoretta salaattia
8 tomaattia
2 avokadoa
Kastikkeeksi:
4rkl oliiviöljyä
2-4 rkl balsamiviinietikkaa
2rkl rouhittua mustapippuria

Pääruuaksi saimme Pinaattilettuja soijarouhekastikkeella (Pikkumimmien keittokirja)
Ohukaistaikina:
1l soijamaitoa tai tavallista maitoa
150g pakastepinaattia
3dl ohrajauhoja
3dl vehnäjauhoja
1tl merisuolaa
50g margariinia
3tl raakaruokosokeria
1rkl rypsiöljyä
Paistamiseen:
margariinia
Soijarouhe:
1/2 l kuivaa soijarouhetta
1tl merisuolaa
4 pientä kuivattua chiliä
vettä
Kastike:
oliiviöljyä
3 pientä sipulia
2 valkosipulin kynttä
1tl jauhettua korianteria
1/2tl cayennepippuria
500g tomaattimurskaa
1tl rouhittua mustapippuria
1tl hienoa merisuolaa

emmentaljuustoraastetta
Lisää maitoon sulatettu pinaatti, jauhot, suola, sokeri, öljy ja sulatettu margariini. Anna taikinan turvota hetki jääkaapissa.
Valmista sillä välin soijarouhekastike.
Ohjeen mukaan soijarouhe imeytetään kuumaan veteen ja tähän lisätään mausteet. Itse teen (ja tyllerölle opetin saman) kastikkeen niin, että nakkaan soijarouheen pannulle mausteineen, sipulineen kaikkineen ja lisäilen kuumaa vettä pikkuhiljaa tarpeen mukaan. Kun rouhe tuntuu siltä, että se ei enää ime vettä, lisätään sekaan tomaattimurska ja tarkistetaan maku. Mielestäni tämä on helpoin ja miellyttävin tapa saada hyvää soijarouhetta.
Kun kastike muhii pannulla, paista sillä välin letut isolla pannulla.
Laita lettujen päälle kastiketta, laita sekaan hieman juustoraastetta ja kääri koko komeus rullalle.

Ja jälkkäriksi herkuttelimme Pappilan suklaiset hätävarat:
4 annosta
150g tummaa suklaata
2 1/2dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
100g suklaakekesejä, esim suklaalehti, murennettuna
1/2prk vadelmagranaattiomenahilloa
Koristeluun:
tuoretta minttua
Sulata paloiteltu suklaa. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Yhdistä sulatettu suklaa ja vaniljakastike varovasti keskenään.
Kokoa laseihin kerroksittain keksimuruja, hilloa ja suklaavaahtoa. Anna herkun viilentyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Koristele mintulla (paitsi tyllerö koristeli kuivatuilla masikoilla, koska minttua ei kaupassamme ollut!)

Nyt on kaikilla mahat pullollaan hyvää ruokaa. Makailen hetken mahani vieressä ja sitten painun russelineidin kanssa pitkästä aikaa lenkille.
-Vika-

Joensuun messut

Olipas villi tunne käydä käsityömessuilla asiakkaana! Koko ajan oli jollain tapaa outo olo. En oikein osannut rauhoittua katselemaan mitään, kun koko ajan oli se entinen tunne: äkkiä takaisin osastolle, toinen on siellä yksin! Höh, kun ei ole enää koko osastoa !
Mitään uutta tai ihmeellistä en messuilta löytänyt, Tinttamarellikin oli jättänyt nämä messut väliin, harmi... Tylleröinen osti Charlottan osastolta pussillisen askartelutarvikkeita. Itse en löytänyt mitään, mikä olisi lähtenyt matkaan.
Minua harmittaa, kun näillä käsityömessuilla on aina vaan enenevässä määrin kaikkea muuta kuin käsityötä. Mitä ihmettä esim pesusienikauppias tekee käsityömessuilla? Toki kohderyhmä on pitkälti samaa porukkaa, mutta jotenkin on petetty olo, kun maksat pääsymaksun nimenomaan käsityömessuille ja sitten siellä myydäänkiin jotain ihan muuta. Ymmärrän kyllä, että messujärjestäjät tarvitsevat nämäkin eurot, jotka tulee näiden pesusienikauppiaiden paikkavuokrista, mutta silti... luulenpa, että tässä messujärjestäjät sahaavat omaa oksaansa. No, se siitä.
Samalla reissulla oli pakko päästä Joensuun keskustassa olevaan Punnitse ja säästä-kauppaan. Ja sehän olikin varsinainen aarreaitta! Lähdimme sieltä pois kassit täynnä herkkuja; savupaprikaa, intiaanisokeria, kristallisuolaa, kuivattuja hedelmiä, luomumysliä, chiliä, papuja, spelttimuroja.... Voi, kun tälläinen kauppa tulisi edes Kuopioon! Meidän pieneltä kylältä kun ei juuri mitään vähänkään erikoisempaa ruokatarviketta saa .
Tänään olisi sitten ohjelmassa vielä maustekaapin siivoaminen ja sitten loppupäivä menee laiskotellessa .
-Vika-

Cupcakes

Ylimääräisen vapaapäiväni päätin käyttää leipomalla. Alkuviikosta tuli uusi Maku ja Koti ja keittiö, siitä lähtien sormet ovat syyhynneet keittiöön päin! Lehdessä oli taas tosi monta kokeilemisen arvoista ohjetta. Tylleröisen kanssa sännättiin heti aamusta kauppaan ja sitten hommiin:
Vadelma-kookoscupcakes (Koti ja keittiö)

12kpl
125 g margariinia
2dl sokeria
2 munaa
3dl venhäjauhoja
1dl kookoshiutaleita
1 1/4 tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1 1/4dl kookosmaitoa
1dl vadelmia
Kuorrutus:
50g margariinia
4dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
2 2/3rkl kookosmaitoa
1rkl sitruunamehua
punaista karamelliväriä
Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Lisää kookosmaito ja vadelmat.
Paista muffuneita 175 astetta n. 20min.
Valmista kuorrutus. Sulata rasva kattilassa ja sekoita joukkoon muut ainekset. Lisää karamelliväriä.
Kuorruta muffinsit ja laita päälle koristeeksi pieneksi saksittua mansikkaa.
Nämä ovat ihan huippuhyviä, nam! Kuorrutetta tulee kyllä todella reilusti tuolla ohjeella, puolet riittää. Tai sitten minä tein kuorrutteesta liian ohutta, eikä siitä saanut niin paksua kerrosta kuin oli tarkoitus ...

Pähkinäcupcakes (Koti ja keittiö):

Nämä muffinit koristeli tylleröinen ja hienojahan niistä tuli!
12kpl
125g margariinia
2dl ruokokidesokeria
2 munaa
2dl venhäjauhoja
1dl mantelijauhetta
1/2tl kanelia
1 1/2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1 1/4dl maitoa
1dl rouhittua hasselpähkinää
Kuorrutus:
150g margariinia
4dl ruokotomusokeria
1tl vaniljasokeria
2tl kuumaa vettä
Päälle mantelilastuja
Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Lisää maito ja pähkinärouhe.
Paista 175 astetta n 20min.
Valmista kuorrute. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää vaniljasokeri ja kuuma vesi. Vatkaa, kunnes seos on pehmeää ja kermaista. Levitä seos muffinien päälle ja koristele.
Nämäkin ovat huisin hyviä ! Ja sama juttu, näissäkin kuorrutetta tulee ohjeen mukaan tehtynä melko lailla liikaa.
Kuivatut mansikkalastut olivat minulle uusi tuttavuus ja tykkäsin niistä kovasti, maku on tallella, eikä niissä ole ylimääräistä sokeria tai säilöntäaineita.
Huomenna sitten Joensuuhun käsityömessuille, hauskaa!
-Vika-

Mitä kaikkea mahtuukaan syksyyn

Sukkia, sukkia, lapasia, kämmekkäitä, kaulaliinoja... olen tehnyt urakalla lämmikettä itselleni ja tenavilleni. Koskaan aikaisemmin en ole tehnyt työtä, jossa saattaa joutua istumaan koko päivän tietokoneella. Ja nyt, kun  sellaista teen, olen huomannut, miten sormia ja varpaita palelee paikallaan istuessa! Kannoin tänään työpisteeni ääreen pinon iloisen värisiä sukkia ja kämmekkäitä työkavereiden pyöritellessä silmiään . Vaan eipähän palele enää!
Tenavilla on tällä viikolla syysloma. Itse en pääse lomailemaan yhtään päivää, mutta eipä se mitään; vapaapäivät odottavat marras- ja joulukuussa. Tiedossa on kaikkea kivaa syksyn ja talven piristykseksi! Ihan ekaksi lähden ensi lauantaina Joensuun käsityömessuille, asiakkaana! Viime vuonna sulloin siellä osastomme neljään neliöön ja voin suorastaan ylpeyttä puhkuen kehua sulloutumistani tavaroiden kanssa postimerkin kokoiseen tilaan. Itse messuthan ovat siellä pienet, ihan omanlaisensa. Toivottavasti Tinttamarelli tulee ihanine lankoineen paikalle. KnitPro:tkin vaativat täydennystä kadonneiden tilalle. Tarvikekauppiaita ei nykyään messuilla enää juurikaan ole, se on todella harmi. Nyt, kun mekin lopetimme messuiluin, on heitä entistäkin vähemmän...
Marraskuun puolessa välin ovat Tampereen messut! Niihin olemme Tikin kanssa varautuneet oikein ajatuksella; hotelli on varattu ihan useammaksi yöksi ja suunnitelmat messujen haltuun ottoon on hiottu viimeisen päälle. Ja kuten Tikki tuossa aiemmin jo varoitti, me aiomme majoittua Ilvekseen. Eli, jos haluatte nukkua yönne rauhassa tai käydä suihkussa, niin valitkaa joku muu hotelli .
Marraskuun lopussa valloitamme Kemijärven ja Rovaniemen korukurssien muodossa. Samalla reissulla pääsemme näkemään Lauri Tähkän ihan ihkaelävänä, iikkk... ja Rovaniemen yöelämä on meille tunnetusti turmiollinen, auts...
Joulukuussa lennämme sitten Englannin maalle Manchesteriin shoppailemaan ja muuten vaan hummailemaan, yes!
Eiköhän näillä suunnitelmilla selvitä jouluun saakka ja joulun jälkeen onkin sitten taas ihan uudet suunnitelmat, joilla mennään kesää kohti.
Tämä pimeä aika on minusta melkeinpä se vuoden paras aika. Mikään ei ole sen ihanampaa, kuin käydä lenkillä alkuillasta pimeässä ja suihkun jälkeen käpertyä nojatuoliin peiton sisälle ja möllöttää telkkaria neule kädessä! Ja aamuisin on tosiupeat ruskamaisemat, kun fillaroin töihin. Työmatkani on melko hauska, ensin laskettelen kotimäkeni alas (ei ihan pieni mäki) ja sitten kiipeän työpaikkani mäen ylös (ei pieni mäki sekään)... tässä kyllä herää kunnolla ennen työpäivää, samaten työpäivän jälkeen (nii-in, herää tietsikkapäivän jälkeen ...)
Nyt kutsuu pimeä lenkkipolkuni, Russelineitikin liikehtii levottomasti... ei kun menoksi!
-Vika-

Omaa aikaa

Kun pahin ryysisaika on töiden osalta ohi, on vihdoin aikaa tehdä niitä omia juttuja. Eilen ostin biltemasta ison kasan säilytyslokerikkoja, helmet kun ovat taas vallanneet kaikki mahdolliset kolot, ja niihin piti joku järjestys saada. Hirvee sotku siitä seuras, tästä siivouksesta!
Mulla on tällainen tapa, eli kun alan siivota, on yleensä tuloksena hirvee sotku. Jostain syystä tykkään kiskoa kaapit ym lattialle, ja järjestellä niitä sitten siististi takaisin kaappiin. Mutta joskus saattaa into loppua kesken, tai sitten kaapista löytyy ihania helmiä, joista on ihan pakko päästä heti tekemään jotain, tai sitten ihania vanhoja valokuvia, mitä pitää selata, tai sitten ei enää yksinkertaisesti huvita siivota. Joskus saattaa innostus vaan kasvaa, ja silloin saatan saada päähäni siirtää kaikki huonekalut eri paikoille. Miestä yleensä pelottaakin minun siivouspuuskat, mistäköhän johtuu?!
Nyt on siis olkkarin lattialla hirveä määrä helmiä, pusseja ja nyssäköitä. Kuka tulis siivoaa?
~Suuri järjestyksen ihminen, Tikki

Hotelliyöpymisiä, osa 318

Kuten Vika tuossa aiemmin mainitsi, on hän nyt yön yli kestävällä työreissulla Helsingissä. No, blogia yhtään seuranneet tietävät, miten käy kun jompikumpi meistä menee hotelliin ! Vika sieltä juuri soitteli, ja puhelun taustalta kuuluu tasainen pi-pii-pip ääni. Siellä on kaukolämpöputki halki, lämmintä vettä on kuulemma turha odottaa, ja tätä ilosanomaa hotelli sitten on halunnut juhlistaa tällaisella kivalla hälytyksellä. Koko kerros kuulemma piipittää. Joten siellä Vika nyt nautiskelee hotellissa hikisenä ja mukavaa piipitystä kuunnellen. Ja nettikin kuulemma sattumalta ei juuri tänään toimi.
Joku voisi ajatella, että yövymme aina jossain hostellissa tai retkeilymajassa, ei kai hyvissä hotelleissa voi aina sattua ja tapahtua. Mutta ei, me olemme erittäin nirsoja yöpyjiä, mutta meidän kohtalo nyt vaan on tällainen. Ties mitä fiboja meistä hotelleille lähtee. Jokohan niillä pian tulee vilkkuva hätävalo kun yritämme huonetta varata... Kummasti on aina kaikki huoneet varattuja kun yritämme huonetta varata
Minä nautiskelen tänään siis lämpimästä suihkusta ja langattomasta netistä sitten Vikankin edestä!
~Tikki, hotellien pahimmista painajaissiskoksista se toinen

Hotellien vitsaus

Joo,
täällä ollaan, hotellissa...Varasin ihan piruuttani hotellin ainoan toimivan tietokoneen ... istun siis business-centerissä Vantaalaisessa paremman luokan hotellissa ja täällä on yksi toimiva tietokone koko hotellissa!!! Kyllä varmaan kaikilla asiakkailla on kone mukanaan, mutta kun ne ei toimi. Sonera pääsee taas loistamaan toimintavarmuudellaan. Tämä oli ensimmäinen vikaan mennyt asia tänään. Töitä olisi pitänyt tehdä, mutta ei sitten tehdä.
Televisio huutaa huoneessa, niin  kuin Tikki jo tuossa kertoikin. Se haluaa kertoa minulle, että lämmintä vettä ei tule. Joo, joo. Uskoisin sen kyllä vähemmälläkin. Sitä telkkari on jo kertonut tunnin ajan (ja isoon ääneen kertookin), aarrrgghh!!! Huoneessa ei kertakaikkiaan voi olla...Hotellin henkilökunta vastailee tuossa vieressä respassa koko ajan soivaan puhelimeen samoja lauseita: "pahoittelemme tilannetta, kollega tuossa vieressä yrittää ratkaista ongelmaa, sama tilanne kaikissa huoneissa, teemme parhaamme, pahoittelemme". Viestin telkkariin laittanut henkilö (on respassa juuri nyt) katuu varmasti katkerasti telkkariin laittamaansa viestiä.
Aamun riemuja onkin sitten suihkuun meno. En hetkeäkään minun tuurilla usko, että kaukolämmön miehet saisivat kaukolämpöputken korjattua aamuun mennessä, e-hei!
Joku voisi kertoa minulle, miksi tämä on aina tälläistä??? Nytkin varasin viinipullon ja suklaalevyn, jotka oli tarkoitus nautiskella raskaan päivän jälkeen... joo, sen viinipullon siemaisen, jotta saan nukuttua tuossa metelissä, mutta suklaa ei auta yhtään tässä tilanteessa. Joo, tiedän, pessimisti minussa sai taas vallan.
Ehkä huomenna on parempi päivä. Ja ehkä minä kuitenkin pääsen sitten aamulla lämpimään suihkuun. Ehkä.
-Vika, hotellien kauhu nro 1 (tai 2)-

Kemuilua ja reissailua

Meillä on parhaillaan synttärikemut. Tylleröinen täyttää 11 vuotta. Muistelin juuri miehen kanssa, millaisia lasten synttärit oli vielä muutama vuosi sitten; hulinaa, sotkua, lasten paimentamista jne... eli kaikkea muuta kuin rentouttavaa touhua , ainakin meille aikuisille! Nyt tilanne on se, että minun ei tarvinnut muuta kuin olla maksunaisena kaupassa, tyllerö teki itse kaiken tarjottavan ja järjestelyt, äidin apua ei tarvittu eikä oikeastaan haluttukaan . Nyt, kun juhlat ovat käynnissä, yläkerrasta kuuluu musiikkia ja välillä naurun remakkaa, itse istuskelen koneella blogikierroksella. Hauskaa!
Huomenna ajelen Helsinkiin koulutukseen. Toivottavasti tällä kertaa kukaan ei kolhi minua eikä firman autoa. Ei olis enää kivaa, ei... Edellisenkin kolarin jälkiä on vielä osin korjaamatta; auto odottaa edelleen uutta puskuria.  Toisaalta nyt ei millään huvittais lähteä minnekään reissuun, töissä kun on muutenkin melkoinen kiire. Tämä reissu tietää taas lisää ylitöitä, mutta joskushan nekin sitten saa ottaa pois. Ja sehän tietää vapaapäiviä! (Harjoittelen positiivista asennoitumista...)
Mies lähtee ylihuomenna Puolan maalle myös työreissulle, eli olemme molemmat reissussa seuraavat päivät ja tästähän seurasi automaattisesti se, että kotiin tarvittiin lapsille perään katsoja. Äitini onkin parhaillaan matkalla tänne meille, lapsenlikkausreissu on vaatimattomasti 600km yhteen suuntaan . No, ennen se oli 1000km, eli ei se enää niin kauhean pitkä matka ole (taas positiivista ajattelua, huomasittehan!).
Nyt taidan käydä kurkkaamassa yläkerrassa, josko siellä olis jotain herkkua äidillekin .
-Vika-

Lontöpötin

Teimme tuossa Vikan kanssa tilausta askartelukauppaan, ja laitoin Vikalle listaa mitä tarvitsen.
Vikalta tulee sitten viestiä, että tilaa, kun kerran pyysin, minulle Lontöpöttimiä, oikeen supermallisia.
Nii-in, joskus vain on tarvetta Superlon-töpöttimille. Lontöpötin kuulostais kyllä toisaalta paljon hauskemmalta, vielä jos kerta saa SUPER- mallina.

~Tikki

Tämä aamun ekat naurut

Tämä päivä alkoi vauhdikkaasti. Ovikello soi puoli kahdeksan ja minä täydessä unessa, onhan minulla se kauan odotettu ylimääräinen vapaapäivä. Naapurin poika siellä ihmetteli, missä autokuski viipyy, hän kun on kulkenut miehen mukana kouluun naapurikaupunkiin joka aamu. Ja mies on Helsingissä. Ei sit ollut muistanut ilmoittaa naapurin pojalle, ettei tänään ole kyytiä . No, ei muuta kuin vaatteisiin ja auton ikkunoita raaputtelemaan. Pakkasta on meillä 5 astetta ja tiet jäässä, eipä ollut kovin herkkua kesärenkailla pienessä kiireessä jäisellä tiellä suhailla... No, nyt pääsin sitten kahvikupin ääreen lämmittelemään ja itseäni herättelemään.
Lehdestä löytyi sitten tämän päivän ensimmäinen ilonaihe. Savon Sanomissa on Tikinkin suuresti rakastama Kuuma Linja, eli palsta, jonne ihmiset saavat soitella ja kertoa mieltään painavia asioita. Ja tänään sieltä löytyi mm. tälläinen: "Voi ei! Kuopion kaupunki vaihtoi katuhehkulamput säästölamppuihin. Nyt on keltaisen himmeät valot. Ennen näki meilläkin sisällä lukea päivän lehdet kaupungin valoilla. Sai siinä vähän vastiketta kiinteistöverolle. Nimim. Harmittaa"
Joskus (itse asiassa joka päivä) ihmettelen, ovatko ihmiset ihan tosissaan näitä juttuja lehteen soitelleet...
Minun päivä jatkuu laiskottelun merkeissä, pakollisia hommia ei ole kuin apteekissa käynti, muuten saan ottaa ihan lunkisti . Ja sama juttu huomenna, luksusta, eikö?
-Vika-

Jo helpottaa

Nyt on ilta- ja viikonlopputyöt taas tältä erää ohi, ja nyt istuskelen nojatuolissa ihmetellen maailman menoa. Tänään sain vikalta paketin, siinä oli sikahieno kiroileva siili- rintamerkki, sairasta huumoria sisältävä sarjakuvalehti ja IIIIKKKKK, Lauri Tähkän levy! Kaikki nämä olivat asioita, joista koin omistamisen iloa ! Posti toi myös Helmitaulusta korupiikkejä, edellisestä lähetyksestä kun puuttui pari pussia, mihin lie hävinneet tilauksesta. Hienoa palvelua saa aina tuolta, suosittelen! Vähemmän hyvää palvelua saimme Acerin huollosta, yksi läppärimme lähti kolmisen viikkoa sitten takuuhuoltoon, tämä vuoden vanha läppäri kun suostui pysymään päällä vain n. minuutin kerrallaan. Tänään läppäri tuli takaisin, ja mukana oli lappu, että he eivät ole huomanneet mitään vikaa! No, jos läppärin ei ole tarkoitus toimia lainkaan, niin eihän siinä sitten vikaa ole . Läppäri lähtee siis samoin tein takaisin, onhan se hyvä että logistiikkafirmoja työllistetään näin lama-aikana.
Minun ottama valokuva oli eilen telkkarissa!
Tällaisia hassuja pilviä oli päivänä eräänä taivaalla kun työreissusta tulin. Pakkohan moiset oli kuvata, aika hassuja ovat! Tätä siis ihailtiin kolmosen sääohjelmassa, mies oli saanut päähänsä kuvan sinne lähettää. Että siis melkein olen siis julkkis!
Koruja en juuri ole ehtinyt tehdä, stressiin olen pari ponchoa virkannut, mutta muuten on luominen ollut tauolla. Tässä kuitenkin jo vähän vanhempi tuotos:


Odotan viikonloppua, teen silloin varmasti koruja, ja nukun pitkään, ja luen, ja teen hyvää ruokaa, ja neulon, ja olen lasten kanssa, ja ja ja ja ja...

~Tikki